lauantai 6. lokakuuta 2012

Paluu elävien kirjoihin


Ja näin sitä taas ollaan kohtuullisen hyvässä kunnossa kohtaamaan elämän eteenviskomat koettelemukset. Leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä.

Eilinen perjantai meni migreenin seurassa, ei ollut kiva tapaaminen ollenkaan. Tita lohdutteli, että kyllä se iän myötä vähenee... ei lohduta, minä olen niin nuori vielä *kehe-kehe*
Oli taas aikaa ajatella. Yritin ymmärtää mistä se migreeninpirulainen tulee. Selkeästi yksi syy oli magneettikuvaus, sen äänimaailma on aivan sietämätön.

En tiedä oliko sen koneen säädöt vinksallaan vai kuuluuko sen metakan todella olla niin infernaalinen. Ajattelin vain, että ei tämä tutkimus voi kuitenkaan potilaan kuulon vaurioittamiseen tähdätä, eli ehkä se melu ja sen melun kesto olivat vielä turvallisen rajoissa? Ehkä.

Joka pahuksen tapauksessa, migreeninhän se laukaisi. Ihmeen myöhäinen sytytys tällä kertaa, vasta yöllä se iski kaikella kiukullaan.

Toinen asia jonka olen tässä huomannut, vuodenajoilla saattaa olla jonkinlainen yhteys päänsärkyihini. Keväällä (kylmää, tuulista) ja syksyllä (kylmää, tuulista) juilii eniten. Talvella pakkasviima laukaisi kolmoishermosärky -tyyppisen viheliäisen vaivan. Kesällä ei ole isompaa hätää. Lääkäreille en tohdi moisesta spekulaatiosta mainita, nauravat seljällään maallikon arveluille.

Olkoon miten on. Minä iloitsen jokaisesta aamusta jolloin mihinkään ei koske. Toisinkin voisi olla.


Viime yönä satoi ja tuuli. Etelän kulmalta puhalsi kiivas syksyn tuuli ja runteli torpan nurkkia.
Miten paljon sitä vettä meinaa tulla? Eilen on kuulema ollut teitä poikki, tulva siellä ja tulva tuolla. Kaveri laittoi Espoosta kuvan, koirapuisto oli vesipuisto.

Nyt taivas on ihmeen kirkas ja selkeä. Nämä varsin laimeat ruskan sävyt näyttävät oikeastaan aika hienoilta kun auringon kelmeät säteet osuvat niihin oikein ottavasti. Enkä narraa yhtään, meillä paistaa aurinko!

Moneen päivään sitä ei ole nähty, mutta nyt helottaa. Lohdullista.

Seisoin pihalla kameran kanssa ja totesin, että kaikki kuvat on jo otettu. En löydä enää mitään uutta, en edes uutta kuvakulmaa vanhoihin asioihin. Niin paljon kuin tykkäänkin kuvata kasveja ja eläimiä, ei niistäkään tunnu nyt irtoavan mitään uutta. Onneksi (?) kuvakirjastossani on noin kymmenen tuhatta räpsyä, otetaan uusintakierros vanhojen kuvien parissa kun kuvausinspiraatio näemmä pykii.

Hevosilla on aina samat ilmeet, kanat näyttävät kanoilta. Peetu nyt on ainoa alati muuttuva kohde mutta enhän minä voi pelkkää jackrusselinpentuea aina kuvata. Meillä asuvien karvanaamojen elämä on muutenkin varsin tarkoin dokumentoitu tänne blogiin ja kuvakirjastoon.

Armaat satunnaiset lukijani, antakaa nyt ihmeessä kuvausideoita.

No joo, onhan mulla tämä yksi hiihtäjä:


Elli tuli pellon poikki, luikahti sisään, söi ja poistui.
Hajusta päätellen Elli hengailee naapurin navetan liepeillä, siellä onkin varmasti kaikenlaista jännittävää. Mutta myös kaikenlaisia riskejä. Riuska isäntämies ei ehkä kissoja ajattele rotanmyrkkyansoja viritellessään, on koneita ja muita. Toivottavasti Ellillä on vielä muutama henki jäljellä tai kulkeminen loppuu lyhyeen. Vangita tuota kissaa ei voi, se menee vaikka lasin läpi kuullessaan luonnon seireenikutsun. On nähty.

Päivän ohjelmaan mahtuu taas kaikenlaista ja etenkin päällekkäisbuukkauksia. Kiidätän Äitikullan perheystävän siunaustilaisuuteen, singahdan muille asioille ja jossain välissä pitäisi hakea uusi kukkokin. Turha mainita, että Iso-J:llä on samaan aikaan omat menonsa ja vanhempi perillinen pitäisi hommata poniopistolle. Kaikki käyntikohteet ovat kartalla hajallaan kuin haulikolla roiskaistuna, ajokilometrejä kertyy taas roimasti.

Hankalinta tässä on loppujen lopuksi se, mihin minä sijoitan uuden kukon siksi aikaa kun kamppailen kuntosalilla rautaa vastaan? En minä sitä kukkoa voi respaankaan jättää, pukukaapista puhumattakaan. Autoon jos jätän, siellä on oitis liuta eläintenvapauttajia eläinparkaa pelastamassa.

Pitäisi ajatella. Eikä se ole ikinä ollut vahvin lajini.
Mukavaa lauantaita, missä lienetkin!


PeeÄäs:
Tita, kommentoin valkosipuliasiaa edellisen merkinnän kommenteissa. Jään odottamaan ohjeistustasi.










9 kommenttia:

  1. Hyvät huomenet!
    Kiirettä pukkaa heti aamusta joten koita jaksaa. Ne on noi päänsärkykohtaukset yhtä helvettiä, tiedän sen omakohtaisesti ja toivottavasti löydät siihen oikean lääkityksen. Itselläni on toinen muovikassi täyttymässä kokeilueristä (valehtelematta).
    Käyt ostamassa kaupasta pätkän ketjua ja pari nahkaremmiä ja kytket niillä kukon olkapäällesi istumaan kun meet salille. Siinä se sitten keikkuu kun teet sarjoja, voitte kukon kanssa seurata proteiini - Paavojen hölmistyneitä ilmeitä (..tuolla salilla käy jumalauta kova akka, sillä on kukkokin olkapäällä treeneissä...) Suluissa oleva teksti oli ote Proteiini - Paavojen hormonien jakotilaisuudessa käydystä keskustelusta jossain hämärässä autotallissa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Proteiini-Patet ja muut puuhapetet lentäisivät varmasti persauksilleen :D Loistoidea, pitää joskus kokeilla!

      Tänään siellä salilla kyllä oli yksi missukka, niin oli taas nättinä ja puunattuna. Teki ehkä 20 minuuttia vähän vemputtelua ja siirtyi sen jälkeen pukkariin tekstailemaan. Ja tiedätkö, ihan oli aito inhon ilme kun pelmahdin itsekin sinne, hikisenä! Kamala keski-ikäinen akka, hikinen ja menee vielä suihkuunkin, yrks. Sääliksi melkein kävi sitä missukkaa. Oli hällä nätti rakennetukka, rakennekynnet, rakenneripset ja paljetteja hupparissa. Ja laiha oli. Nätti ja laiha blondi. Ne yleensä järkyttyy eniten :D

      Poista
    2. Just, en tiedä mitä ne hakee sieltä vai onko niillä se käsitys (varsinkin blondeilla) että salilla treenataan myös sitä? En ole vielä yhdenkään nähnyt salilla sitä tekevän, meillä korvessa kun treenaminen tapahtuu siten että siinä roikotetaan täyttä vesiämpäriä, siis noi isot pojat ;D

      Poista
  2. Elossa ja toimintakykyisenä jälleen, hienoa!

    Valkosipulit ehtii oikein hyvin. Olen normaalisyksyä aikaisesa istutuksen kanssa ainakin pari viikkoa. Yleensä isken ne maahan vasta lokakuun puolenvälin jälkeen.

    Paljonko lähetetään, postissa vaiko matkahuollossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sie sanoit, yhdestä sipulista n. 8 kynttä, kiloon kymmenen sipulia = 80 kynttä about? Se tekee öö... montako penkkimetriä? Minä saan ne maihin vasta porkkanannoston jälkeen, laitamma semmoiselle paikalle valkosipulit jossa porkkanatkin kasvavat ihan k-18 mittoihin :D

      Ehkä se kilo riittää? Matkahuollossa ehdottomasti. Tyrkkään fyrkat sipuleista tilillesi huomenna, laita rahti "vastaanottaja maksaa" -koodilla. OK?

      Poista
  3. Hyvä, että palasit elävien kirjoihin. Migreeni ei oo kiva, ei.

    Nyt rupesi kiinnostamaan, että mihinkäs tökkäsit kukon kuntosalin ajaksi? :D

    VastaaPoista
  4. Ja nyt kerron, että kukkoa en joutanut hakemaan. Muistin nimittäin siunauskappeliin ajellessani, että kiesistä loppuu katsastusleima tällä päiväyksellä ja sen jälkeen se on vähän kyseenalaista ajelua. Joten hätäpuhelu katsastusinssille ja pirssi syyniin. Onneksi sain vielä päivän viimeisen ajan.

    Leima tuli, mutta lupasin ja vannoin inssipojalle, että ensi kerralla kurvaan katsastukseen vähän pähäkämmällä menopelillä, alkaa tympiä jo tuo pikkukippo. Niin halpa ajettava kuin se onkin. Napoleonkompleksini korreloi suoraan uusiimman subarumalliston hekumallisuuteen.

    Huomenna haetaan kukko! Kysyin kyllä salin respan hemmolta, olisiko mahdollista majoittaa yksi pahvilaatikollinen kukkopoikaa treenin ajaksi, sanoi, että on siellä puudeleitakin ollut joten kyllä kukolle odotustila löytyy, vaikka solariumista :D

    Kipaisin juoksulenkin ennen saunaa, hautausmaan harjutiellä on soma asetella tossua toisen eteen. Nyt onkin kohtuullisen raukea olo, uni hoitanee vaivat.
    Kiitos tästä päivästä.

    VastaaPoista
  5. Valokuvausuupumus ;)

    Jaan tunteesi,ihan KAIKKI on jo moneen kertaan kuvattu ja suurin intohimoni kuvauksen suhteen,liikkuvan hevosen kuvaaminen,muuttuu päivä päivältä kenkummaksi valon vähetessä.
    Kuka keksii valokuvan joka ei vaadi valoa ;)

    Toivottavasti sulla inspiraatio kuvaamiseen palaa pikaiseen,blogisi kuvia on kiva katsella.

    Noista tuulitunneleista sen verran että koneissa ja koneissa on eroa.
    Julkisen sektorin magneettikapselissa kuvittelee helposti päähän upotettavan katuporaa,yksityisellä puolella luulin että laite on rikki, kun juuri mitään ei tapahtunut ;) Mutta viis laitteesta,PÄÄasia että tutkimuksiin pääsee sujuvasti ja onneksi eivät ole vielä keksineet säästösyistä laittaa tunneliin useampaa makoilemaan kerralla ;)
    Toivotaan että kuvissa ei löydy mitään normaalista poikkeavaa !

    Aurinkoista sunnuntaita Torpan väelle !

    VastaaPoista
  6. Salla, valokuvausuupumus eli "turhaumus fotoomus" on totta!

    Pitihän se arvata, että yksityisellä puolella tuokin kokemus on jopa miellyttävä. Meillä taitaa lähin yksityispuolen aivokamera löytyä Kuopijosta ja sekin putki on taatusti kiero, ei näin suoraselkäinen karjalainen semmoiseen taivu :D

    Ootellaan nyt tuloksia, jospa tosiaan tulisi tieto, että ei ole päässä mitään. Edes vikaa.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!