keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lumia tuli


Hähhää, taas kiusaan ja ainakin harhautan googleuskovaisia. Joku reppana saattaa hyvinkin googletella nokialaisten uutuusluurien perään ja kas, tuo onneton voi puhelinesittelyn toivossa päätyä Torpalle. Sori, väärä osoite. Puhelimia myydään jossain muualla.

Lumia on tänään kuitenkin katseltu, kummasteltu ja vähän työnnelty syrjäänkin. Aamu kirjaimellisesti valkeni. Sakea ja yhä vain sakenevampi pyry tuprutti aina vain lisää.

Kanat jäivät sovulla sisään, Vanha Gaddafi olisi varmasti oikaissut koipensa viimeisen kerran jos olisin sen viskannut hankeen. Oli nimittäin eilisestä hankiurheilusta varsin vaisua poikaa. Se mykkä silkkikanarouvansa ei pihahtanutkaan, jupotti vain hangessa. Mulle tulee jotenkin mieleen siitä silkkikanasta sellainen pikkuisen simppeli fiini frouva joka ei ole tottunut sanomaan ääneen yhtään ajatusta, tokkopa niitä hällä edes on. Mutta kampaus on toki aina hieno ja kuohkea.

Itse asiassa, tulee mieleen yksi entinen työkaveri, hieno kuin suhupieru ja sisältöäkin ihmisessä suunnilleen saman verran.

Höh, miten tähän nyt päädyttiin. Lumesta piti kirjoittaa.


Älli ja Tälli ottivat lumesta ilon irti. Peetu tietysti koki pienoisen järkytyksen loikatessaan portailta alas ja upotessaan köliä myöten pettävän pehmoiseen puuteriin. Pieni tappijalka ylitti nostella koipiaan kuin hirvi mutta eihän siitä mitään tullut. Joten terrieripoika otti kunnon puskutraktorityylin käyttöön ja aurasi itselleen tietä hangessa.

Nassellehan ensilumi on jo moneen kertaan nähty juttu. Perillisetkin iloitsivat ja minä koetin peitellä irvistykseni kahvimukin taakse. Ainoa hyvä puoli jonka minä runsaasta lumentulosta nykyisin löydän, on puhtaus, hiljaisuus ja valkoisuus. Se tuo valoa tähän kaamoksenkurittamaan maahan.

Niin paljon otti päähän, että katsoin parhaaksi kurvata kaupunkiin. Oli sinne vähän asiaakin ja pääsin samalla luikahtamaan salillekin. Siellä sattuikin olemaan jonkinlainen keskipäivän senioriruuhka, mutta melko rauhassa sain touhuta oman ohjelmani kimpussa. Kerrankin minä kuuluin nuorimpiin treenaajiin.

Salilla käy porukkaa laidasta laitaan. Kauhukseni totesin, että ne salskeat nuoret miehet saattavat hyvinkin olla vaikkapa entisten koulukavereideni lapsia... joten parasta keskittyä vain siihen omaan tekemiseen ja karkottaa harhailevat ajatukset tiukasti vain liikuteltaviin painoihin. En minä sillä, että vielä vanha kurppa olisin, mutta en nyt mikään puumakaan, herranjestas sentään. Joku koulukaveri kuitenkin aloitti lastenteon nuorena.

On oikeasti aika hupaisaa arvuutella mitä kukin työkseen tekee. Poliisimiehet uskon tunnistavani ihan sillä perusteella, että vertailumateriaalia löytyy lähipiiristä. Pari lääkäriäkin olen bongannut ja ainakin yksi kiinteistövälittäjä siellä käy melko säännöllisesti. Ei taida kauppa käydä.

Edelleen minä ihmettelen niitä tuuheatukkaisia pimatsuja jotka vähän vemputtavat siellä ja täällä eikä niille tule ikinä edes hiki. Edes naama ei punoita. On niillä jo kova kunto. Koskakohan minä pääsen siihen pisteeseen, että en hikoa, hengästy enkä punoita kuin hummeri treenin aikana tai sen jälkeen?

Satanut lumi tuo väliaikaisia pikkurajoitteita juoksuharrastukseeni. Adidaksilla lipsuu kuin sandaali eräällä ristinkantajalla ammoisina aikoina öljymäellä. Totesin asian tänään sipsutellessani autolta portaille. Vain satumainen tuuri piti minut tolpillani enkä rojahtanut kantamuksineni pitkin pihatietä.

Täytyy odotella lumien sulamista tai hommata vihdoin jotkut supergrippipohjaiset tossut.

Säätiedotus onneksi lupasi moneen otteeseen, että tästä vielä lämpiää ja lumet sulavat. Tulkoon vaan loska ja paljas maa, meillä olisi vielä puutarhahommiakin tehtäväksi.

Kissat, nuo pulskat juuttaat loikkivat heti aamusta suoraan mummolaan. Eivät ne hiirijahtiin vaivaudu tämmöisellä kelillä. Mummolassa ropisee kermaa ja tähtimisseä kippoon vähemmällä vaivalla.
Paitsi Elli. Se luikahtaa riiheen, hakee hiiren ja palaa illalla kotiin. Ihme, yleensä se lumpustelee pihalla monta päivää ja pari yötä päälle ennenkuin kotilieden lämpö houkuttaa naapurin (pallitonta) kollia enemmän.

Nyt on syytä pelastaa hevoset hangesta, ovat taatusti tuulenraikkaita ja puhtoisia. Mutta vain hetken. Pellavapuuro tekee siististäkin hevosesta hetkessä likalassen.
Tässä alakuvassa vielä ne katokset, uusi vasemmalla puolella.

Takaisin sateeseen, sitten pääsee saunaan!



8 kommenttia:

  1. No paljon on päivään mahtunut, nauratti pirusti tuo kissojen viekkaus ruuan hankinnan suhteen. Noista pitokengistä, ostin vaimolle ja itsellenikin Ice - Bug merkkiset lenkkarit. Niissä on valmiiksi ammutut, terävät nastat koko pohjan täydeltä - pituus noin kolmisen milliä. Taipuvat hyvin ja niillä on ainakin helppo hölkätä, pitkän matkan juoksusta en tiedä. Hinta rapia viiskymmentä euroa Kesportista

    VastaaPoista
  2. No oho! Teillä on tullu oikein isosti lunta. :-o
    Täällä on ihan kurakelit taas. Aamutuimaan mittarissa kajahti +7 astetta.

    Ja noita Ice bugeja mäkin olisin suosittanut. Niillä on sekä juoksu- että kävelykenkä ja malleja useampi. Itselleni ostin kävelymalliset ja hitsi, että ne on hyvät tällaiselle selkävaivaiselle, joka pelkää eniten sitä liukastumista.
    Komppaan siis Pepponea ja suosittelen. :)

    VastaaPoista

  3. Aurinkovuorella + 6 ja maa niinmaanperusteellisen sulana ! Että.

    Hirnu, kiraffikuvia en pääse arkisin ottamaan. Tuleepi tuo pimiä niin helskutin aikaisin. Katsotaan josko saisin sojotettua kameran objektiivin hevoisia kohden lauantaina. Mahdollinen välipäivä sateissa... ?

    Sunnuntaina esikoinen on kutsunut sukulaisten lähipiirin MEILLE synttärikahveilleen. Meillä on kuulemma enemmän ehjiä tuoleja vieraiden istua : )

    Virallisesti kaksikymppiset tulevat täyteen maanantaina, mutta ryystetään kahveet pyhänä.

    On se. Outoa kuinka aika kuluu niin sukkelaan. Vastahan sitä itsekin sai ajokortin (30 vuotta sitten !!!), pääsi ylioppilaaksi ja kolusi kuppiloissa kavereiden kanssa.

    Ja nyt oma pienokainen täyttää jo toisen kerran täysiä kymmeniä ?? Edellisen kerran järjestettiin isot Halloween-kemut "talolla", nyt taidetaan tyytyä ihan kermakaakkuun ja kahvitteluun.

    Kiitos Pepponelle ja Ässälle piikkikenkä-vinkeistä. Itsekin olen sellaisia miettinyt.

    Hirnakan "Niksi-torpan" vinkkipalsta on ehtymätön; täältä saa neuvoa ja apua moneen pulmaan ! Titan kaalilodju on jo ihan legendaarinen : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvänen aika, aika todellakin rientää. Mutta Nita muruseni, sinusta sitä ei kyllä huomaa! Aina oot niin hirrrveen nättinä. Kerro synttäritytölle paljon terveisiä ja onniteluita ja kiraffin kuvia ja ja ja...

      Lisää niksejä tänne kyllä mahtuu. Ei kuitenkaan sitä Niksipirkan neuvoa jossa pesemättömät sukkahousut ohjeistettiin kietomaan hedelmäpuun ympärille rungonsuojaksi. Edes rusakko ei ansaitse niin kauheaa kohtaloa....

      Poista
    2. Se sukkahousu - niksi oli aivan sairas ;D Voi perkele että ihminen joka ehdottelee sellaisia, saa kulkea vapaalla jalalla ;D

      Poista
  4. Jahas, että Icebugit. No laitetaan samalle ostoslistalle kuin se toisaalla mainostettu Laiturisuola.

    Nyt tuolla ulkona on niin pliukasta, että seljälleen kellahtaa ainakin kumppareissa. Pitäisi olla pitopohjat niissäkin.

    Niin paljon ärsytti tämä lumi, että kävin taas salilla purkamassa ärtymystäni. Nyt oli hiljainen hetki ja sain suunnilleen omassa ylhäisyydessäni äheltää. Hyvä niin. Posti toi kerrankin mukavaa postia, siitä myöhemmin.

    VastaaPoista
  5. Meillä Lumiat meni(naurattaa toi googlen harhautus!). Jälelle jäi kamala vesikaljamakeli syrjäteillä. Pitää olla varovainen kaasujala ja sukkela sommpakäsi kun auto liirtelee merkillisten fysiikan lakien mukaan sydäntä tykyttävällä koreografialla. Pimeys iski taas sitten satasella.

    VastaaPoista
  6. Icebugit ovat huippuhyvät, joskin juokuversio on mielestäni aika lailla jäykempi kuin esim. Asicsin juoksukengät. Keskiviikkona aamulla mietin jo siirtymistä bugi-kauteen mutta nyt lumet ovat totaalisesti poissa, joten matka jatkuu Asicsin voimin. Ostin aikanaan omani Rovaniemeltä ja maksoin muistaakseni aika lailla yli 100 euroa, olisikohan ollut 149 euroa tai sinne päin. Mainososastosta puheen ollen Joensuussa on muuten loistava lemmikkiliike Tintin lemmikki, ei kovin helppo löytää mutta on sen arvoista kun perille pääsee.Maanantaina sieltä lähti eräälle Ronda-neidolle ihka oikea koirien adventtikalenteri. Jos vain olisin Torpalle ehtinyt, olisin voinut Kummikoira Nassea voinut moisella ilahduttaa... ehkä Nasse olisi joskus voinut sitten jonkin luukun delegoida Peetu P:lle:) Mukavaa viikonloppua Torpalle kaikille tasapuolisesti toivottelee Nemppa

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!