perjantai 12. lokakuuta 2012

Arvailu on ajanhukkaa


Keskiviikkopäivä taisi olla kiireinen? Sain ainakin kuntosalille päivitetyn ohjelman ja nyt se onkin entistä armottomampi. Nimittäin kaikki mitä siellä laitteiden parissa touhuan, tallentuu saman tien kuntopiiskurini tietokantaan ja hän näkee oitis tekeekö rouva sen mitä pitää ja miten rouva sen tekee.

Seuraavalla kerralla laitteen, sanotaan nyt vaikka ikiystäväni abdominal chrunch:n näyttö rankaisee velttoilusta, kuntopiiskuri voi näppärästi käskyttää systeemiä vaatimaan minulta esimerkiksi 15 x 35 kg entisten 15 x 27,5 kg:n asemasta. Jos lintsaan, saan aikamoisen läksytyksen heti respan kohdalla. Toimii!

Huoh, toimivan selän uudelleenrakennus on kovaa työtä. Se, että jokunen aiemmin piukahko vaate pyörii nyt ympärilläni, on kieltämättä mukava lisäpalkkio. Vaikka kalliiksihan se käy, vaatteet ovat melko kalliita ja minulla on valitettavan kallis maku. Sitä paitsi, inhoan vaatteiden sovittelua. Ainoat jotka sopivat heti, ovat juuri niitä hintahaitarin kalleimpia. Mikähän Herra Murphyn laki tuossakin piilee? Vaikka mieluummin minä maksan uusista vaatteista kuin kipulääkkeistä.

Ainakin sen muistan, että keskiviikkoiltana loikkasin pitkän päivän päätteeksi hyvillä mielin sänkyyn, erittäin aikaisin. Vain herätäkseni aamuyöllä vienosti kolkuttelevaan päänsärkyyn. Heti seitsemältä samainen kolkuttelija rynnisti ns. karmit kaulassa läpi ja huusi tullessaan: Ylläripylläri, täältä tulee migreeni ja kaikki sen pikkuserkut!


En muista, miten sain vanhemman perillisen kyydittyä kouluun tai miten sain ulkoistettua hevoset, kannettua silkkikukon ja rouvan kustannuspaikalleen tai miten hoidin kissojen ja koirien aamusapuskat. Pesukoneenkin käynnistin, ehkä? Sen jälkeen romahdin nuorimmaisen petiin, siihen jota olin juuri menossa petaamaan. Ja heräsin puoliltapäivin. Paha olo, huimaus ja jyskyttävä särky, se sattui jokaisella askeleella jotka jouduin ottamaan asiaankuuluville tyhjennysrituaaleille vessaan. Raah raah ja huuto-oksennus.

Silloin oli pakko tunnustaa, että ei tästä päivästä mitään tule.

Peruutin hevosten vuoluajan, peruutin kaikki muutkin päivälle suunnitellut asiat. Iso-J peruutti ison osan työpäivänsä asioista. Henkselit heilahti kalenterisivun ylle.

Armahtava uni tuli pätkissä ja valveillaoloajan tuhlasin jonninjoutavaan arvailuun, spekulointiin ja miettimiseen. Magneettikuvissa ei löytynyt mitään rakenteellista vikaa (Jees!!) mutta verisuoni on kuulema likeisessä kontaktissa kolmoishermon kanssa. Se saattaa jonkin muun tekijän kanssa aiheuttaa tätä vaivaa. Tai sitten syy on hormoneissa tai kallonpohjan lihasten kireydessä. Tai ne kaikki yhdessä muodostavat pirun äkäisen ja helposti ärsyyntyvän kolmikantaliiton. Seurauksena mojova M.I.Greeni.


Jäin sitten oikein ajatuksella arvioimaan tuota arvelun mielettömyyttä. Miten paljon ihminen, peruspirkko ja peruspekka tuhlaakin aikaansa jonninjoutavaan vatulointiin! Ja mikä nolointa, eniten sitä pähkäilee ja arvailee toisten ihmisten asioita? Miksi tuo roikkuu tuossa (minua) ärsyttävässä puolisossaan? Miksi tuo tekee aina (minun mielestäni) vääriä valintoja? Miksi tuo pääsee (minun mielestäni) aina kaikesta niin helpolla? Mitä tuo muka tietää (minun) haasteellisesta arjesta? Mitä tuo valittaa kurkkukipuaan, sillä voisi olla paljon vakavampikin sairaus?!

Muistan aina, kun joskus perillisten ollessa pieniä, valittelin silloin tällöin aikapulaani. Joku sanoi, että minä en tiedä mitään moisesta kun lapseni eivät olleet allergisia ja nukkuivat yönsä hyvin. Joku toinen sanoi, että syy aikapulaani on hevosharrastukseni. Kunnon äidit eivät ramppaa tallilla hyysäämässä hevostaan illat pitkät. Tai en tiedä mitään arkirumbasta (ärsyttävä sananakin) kun Äitikulta on aina apuna.

No joo, apuna ja apuna. Otapa sinä kolmas käskevä pyörä elämääsi päivittäin... ja muista aina onnitella itseäsi että on ne apukädet. Aina niitä ei olisi tarvinnut, halunnut, jaksanut. Mutta annettu apu on arvokas lahja  ja jälkeen päin kyllä ymmärrän, että helpottihan se, useimmiten paljonkin.

Joskus, aika usein itseasiassa, pysyinkin hiljaa  ja sujuvasti annoin paljon kovia (omasta mielestään) kokeeneemman ihmisen valitella elämänsä vaikeuksia. Mitäpä sitä yhtymään jonninjoutavaan kilpalaulantaan. Jokaisella on kuitenkin tasan yksi, oma elämänsä ja sen kokee jokainen tasan omalla tavallaan. Päivät, viikot, vuodet sen kummemmin kuin ihmisetkään eivät ole samasta muotista valettuja.

Tiedän, että tätäkin blogia lukee ihmisiä jotka ovat menettäneet paljon. Ihmissuhteita, perheenjäseniä, terveytensä. Heidän kenenkään menetyksiä väheksymättä aion jatkossakin kirjoittaa, että minua ottavat suunnattomasti päähän nämä minun omat arjenharmini. Se, että kirjoitan kuinka en pidä lietelannan hajusta, siitä, että migreenin takia olen vähintään yhden päivän off-line, siitä, että hetkittäin koen jostain asiasta suunnatonta iloa ja ylpeyttäkin. Se ei ole keneltäkään pois. Se on minun elämääni.


Tähän paluumuuttajan päiväkirjana aloitettuun happyhappyjoyjoy -pakettiin kuuluu myös näitä ei niin iloisia ylistyslauluja maalla asumisen ihanuudesta. Iskee se päänsärky paluumuuttajaankin. Kallistuu se sähkö, ruoka, bensa, polttopuut ja heinä täälläkin.

Ja minä kehtaan sanoa sen ääneen. Ja kirjoittaa. Myös häpeilemättä sen, että tänään ei koske, satu eikä särje ja tänään meillä alkaa viikon pituinen syysloma!

Onneksi suuri osa lukijoistani tietää, että täällä on ihan oikea, elävä ihminen jota koskevat samat elämän lainalaisuudet kuin teitä ruudun toisellapuolella oleviakin. Aina ei aurinko paista, kumppari vuotaa, sämpylätaikina ei kohoa ja joskus muutenvaan vtuttaa ihan kaikki. Rahat loppuvat ja laskupino kasvaa. Rutto vie perunasadon ja murtovaras jättää ovet auki talviyöhön. Semmoista se on.

Semmoinen täky vielä tähän loppuun, jos oikein kovasti arveluttaa joku asia, minulle voi myös meilata. Osoite on hirnakka@gmail.com. Vastaan kaikille, myös nimettömille.

Näin tänään. Älä arvele, se on ajanhukkaa. Kysy ja kuuntele. Kyseenalaista. Missä lienetkin.


PeeÄääs, aloitin nyt sitten eilen minulle keväällä määrätyn estolääkityksen. Sisäinen ääni sanoo, että se ei ole hyvä juttu, mutta järki neuvoo kokeilemaan helpomman olon takia. Joojoo.



21 kommenttia:

  1. No morjes!
    Ihan alkuun on tuota sun kuntosali hommaasi ajatellen lainattava masokistien leirissä hyvin tunnettua lausetta: Ilman tuskaa ei voi saavuttaa nautintoa :D Nimim. Mopoilijan keinonahkapuku kolmella aukolla.
    Päänsäryistä; ne on yhtä helvettiä, itselläni on ollut koko 2000 - luvun ja olen syönyt kaikki myrkyt, tuloksetta. Siksipä hämmästyinkin kun nyt selkävammani takia kävin hermorata ihmisellä ja hänen ottaessaan tietoja puhe kääntyi pääkipuihini. Hän alkoi kysellä niistä tarkemmin (turhaa lääkitystä myöten, pudistellen päätään) ja laittoi kaiken ylös, samoin kuin selästäkin. Lopuksi hän sanoi; "Toivottavasti saadaan sun selkä suht nopeasti kuntoon niin hoidetaan ne pääkivutkin sitten. Sulla on selvästi kaularangassa vikaa". Jumalaisee, tuskin maltan odottaa selkäni kuntoutuksen loppua koska se nainen on tehnyt selälleni ihmeitä joten pieniä toiveita on myös tuon pääkopan suhteen. Pääkipuni on krooninen (pieni jyskytys koko ajan) joka sisältää kohtauksia 3 - 4 /viikko, ne ovat sen verran rajuja että on pudottauduttava kyykkyyn/istumaan, hiki valuu virtanaan ja näkökenttä hämärtyy. Tiedän siis todellisista pääkivuista jonkin verran. Anteeksi tämä jumalattoman pitkä postaus mutta kun aihe oli niin omakohtainen. (pois lukien SM-touhut ;D ) . Ehkäpä ne negatiiviset funtsaamisetkin korreloivat ton pääkivun kanssa, mua ainakin vituttaa melko moni asia/tyyppi aina kun kallossa jytisee enemmän. Kaikesta huolimatta hyvää päivänjatkoa ja nyt mä lopetan tän kommentoinnin ihan oikeesti (tällä erää) tähän. No enhän, koiruuksille terveisiä meidän lätkäkorvalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Peppone, sie se ymmärrät vaivaista :D Me ollaan molemmat seisty väärässä jonossa kun selkärankoja jaettiin mutta onneksi osuttiin oikeaan älyjonoon!

      Mitäs rotua/sukua se sun Lätkäkorvasi olikaan? Täältä terriärrit pärisevät terveisensä.

      Poista
    2. Se on beagle, mulla on ollut niitä koko elämäni ajan. Tuli keväällä 5 - vuotiaana "pitovaikeuksien" vuoksi. Omistajapariskunta oli ostanut kaksi dalmatialaista jota kierrättävät näyttelystä toiseen ja tämä reppana sai olla ihan yksikseen.. Mutta ei enää! Se nukkuuu milloin tyynyllä ja milloin vieressä, sillä on siis lupa tulla sänkyyn.
      Palatakseni pääkipuihin, uskon sitä naista kun se sanoi että usein ne kivut johtuvat hermotusvioista kaularangan alueella, kirosi vielä lääkäritkin kun tyrkyttävät niitä myrkkyjä vaikka vaihtoehtojakin on.
      Sori taas, en tiedä miksi riehaannun täällä sun tontillasi aina tälläisiin helvetin pitkiin vuodatuksiin. Sinunkin yksinkertaiseen kysymykseen olisi voinut vastata yhdellä sanalla; Beagle.
      Olen tässä päätellyt että sulla on sellainen vaikutus ihmisiin että saat ne avautumaan sulle ;D

      Poista
    3. Elä sie Peppone hyvä huoli. Täällä on kyllä tilaa jorinoille. En ole minäkään tiivistämisen mestari kun sanaisen arkkuni kantta vähänkään pääsen raottamaan.

      Biigelit ovat kivoja. Meilläkin oli joskus yksi, metsästyskoira isävainaan kaverina. Jollekin metästysreissulle se koira muistaakseni jäi, ilmeisesti juoksi ilveksen tai sushukkasen kitaan, ei löytynyt vaikka sitä isolla jahtiporukalla etsittiin.

      Ja hyvä, että teidän lätkis on ilmeisen ankean lapsuuden jälkeen saanut oikeat ihmiset laumaansa.

      Poista
  2. Oih ja voih.. Suhtaudun pääkipuun pelonsekaisella kunnioituksella, varsinkin migreeni vaikuttaa ihan kamalalta. Tuntuu oiken syylliseltä tunnustaa, mutta itselläni ei ole koskaan ollut päänsärkyä. Joskus flunsassa esiintyy sellaista pientä huteruutta, jonka tulkitsen "jos koskis päähän niin nyt koskis". Eli voin vain kuvitella, millaisesta sairaudesta on kyse ja toivon todella jokaiselle migreeniä potevalle terveitä päiviä.

    VastaaPoista
  3. OTJA: Olen onnellinen puolestasi. Hanki joskus oikein ponteva krapula niin pääset meidän päävaivaisten kerhoon, hetkeksi :D Oikeesti, älä hanki.

    Salilla kävin taas temmeltämässä kakkosohjelman läpi. Kyllä se pirulainen jo työstä käy. Juoksemaan en tänään lähde, pitää ottaa vähän iisimmin tämä ensimmäinen kivuton päivä. Tosin aion härnätä kohtaloa, Iso-J kiikutti kotiin Kiss-bändin nimikkopunkeroisen ja pakkohan siinä on vähän kieltään uittaa. Ties mitä nektaria olisi. Arvaan että ei ole.

    Yhtä lasillista enempää ei passaa.

    VastaaPoista
  4. Juu ei ole. Nektaria nähnytkään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tuo pullo ollut jo pitkään koskematon ja voi siis olla jatkossakin :D

      Poista
    2. Juu, ei mitään kiirettä. Parin vuoden päästä sulla on varmaan ihan käyttökelpoista punaviinietikkaa :D

      Poista
  5. No toivottavasti siinä oli edes koree pullo ja hieno etiketti. Ilmeisesti pullollisesta saa Heavykrapulan :D

    Yksi yhteinen tekijä migreenipotilaissa on - niillä on kaikilla kallonpohjan lihakset jumissa. Tämä totuus vuosien kokemuksella.

    VastaaPoista
  6. Mä oisin voinu "ammattilaizena" kertoa, että siitä on nektari kaukana, mutta migreeni ehkä sitäkin lähempänä...

    Mutta kiva, että muuten olet päässyt takaisin elävien kirjoihin. Migreeni on kyllä niin syvältä, että...

    Niin ja mikään ei askarruta. Olet selkeästi hieno ihminen eli kaltaiseni nainen ajatusmaailmaltasi. Olen todella iloinen, että olen löytänyt blogisi lukijakuntaan. :)

    VastaaPoista
  7. Etiketti on ruma ja litku pahaa. Vannotin Iso-J:tä, että jättää vastedes nämä muinaismuistobändien viininlitkut alkon hyllyyn. Ainoastaan acdc:llä oli yksi kohtuullisen juotava punkero. Popedaviiniä ei toinna hommata, eikä sitä Katri-Helena roseeta.

    On meille kuulema vielä rollingstonesin litkut tulollaan. Minä en ymmärrä miksi. Sitä kuitenkin miettii, että kaikilla noilla bändeillä on melkoisen rankka huimausainetausta. Joten en oikein jaksa uskoa, että makuaisti olisi enää kovin häävinä. Kaikki kurat ovat jo ryystäneet, miksi siis panostaa äkkiä laatuviineihin?

    Tänään ei särkenyt eikä koskenut mihinkään. Katsotaanhan nyt mitä tästä päivästä kehkeytyy. Lenkille pitäisi kyllä päästä.

    Tita, voin hyvin uskoa tuon kallonpohjalihasten jumin, mulla se lukee aladiagnoosissakin. Milläs pirulla niitä liuottelen vetreämmiksi? Minä jo luulen kaiken kokeilleeni paitsi akupunktion. Tässä kaupungissa on luvattoman kehno tarjonta piikittäjistä. Viimeksi kun taikanäppi niitä vatvoi, niska-selkä-kaularankasärky oli niin paha, että voin pahoin. Huokaus, on tämä vaan yks perhanan murhe :(

    S, kiitos kiitos, sinäkin olet hieno ihminen :D

    VastaaPoista
  8. Hirnakalle tsemppiä päänsäryn kanssa painimiseen. Ei ole kiva ei :(

    Tässä naapurissakin tapahtui vähemmän kivoja juttuja alkuviikosta kun perheriita innosti ottamaan hirvikiväärin esille.

    Onneksi kenellekkään ei tapahtunut mitään mutta kyllä kiväärinpauke n 30 metrin päässä antaa omalle tallireissulle ihan 'kivat sävärit'.

    Että semmoista tällä kertaa. Aj niin, Titalle piti kertomani; meillä on puokki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moderaattori-Hirnakka valittaen toteaa Nitalle, että sun nimimerkki on Mitä ja sitä ei voi muuttaa. Vaihtoehtoina olisi poistaa koko juttu ja kirjoittaa se uudelleen Nitana. Ootas kun kokeilen sitäki...

      Poista
  9. Hirnakalle tsemppiä päänsäryn kanssa painimiseen. Ei ole kiva ei :(

    Tässä naapurissakin tapahtui vähemmän kivoja juttuja alkuviikosta kun perheriita innosti ottamaan hirvikiväärin esille.

    Onneksi kenellekkään ei tapahtunut mitään mutta kyllä kiväärinpauke n 30 metrin päässä antaa omalle tallireissulle ihan 'kivat sävärit'.

    Että semmoista tällä kertaa. Aj niin, Titalle piti kertomani; meillä on puokki :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tälleen tää nyt meni, vaihdoin vain lähettäjän nimen. Guru is my middlename :D

      Poista
  10. Mä jo täällä raavin päätäni, että kuka on Mitä... :D Vai puokki, no niin sitä pitää! Jos on tyhjää karsinaa, niin tahtoohan niitä kertyä. Vaikka olihan teillä pitkään se yksi karsina valjasvarastona.

    Hirnakka - taisi olla taikanäpillä liian rouvit otteet sun herkään niskaasi. Ne jumit saa kyllä auki sievästi hieromalla ja passiivisilla venytyksillä.

    Päivä koulutustöitä takana ja päälle pienet tirsat. Ruokaa vielä kitusiin ja eiköhän elämä taas voita. Voi yön kukkua...

    VastaaPoista
  11. Tita, hieno puokki onkin :D Kohta ei ole läntisen uudenmaan kisoissa muilla mitään jakoa. Toinen Nitan tyttäristä kuittaa suomenhevosella helpompien luokkien rusetit ja toinen sillä kiraffilaan ne astetta haastavammat kiemurat. Olen niin iloinen! Meni hyvä hevonen oikeaan osoitteeseen.

    Titalle leppoisaa iltaa, kukkurukuu :D

    VastaaPoista
  12. Kiitos Guruni : )

    Ei pitäis leikkiä puhelimella kun ei osaa...

    Ja Hjirnakka ei nyt hötkyile, hiljaa hyvä tulee. Antaa pariskunnan nyt ensiksi tutustua toisiinsa ja katsotaan mikä meininki ensi keväänä on.

    Esikoinen on kieltämättä aikas innoissaan hankinnastaan, joka tuli kohdalle kuin Annelille faxi. Mutta näin kai sen pitikin mennä ? Aika näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti minä hötkyilen :D Osa Hirnakan sydämestä kuuluu aina pitkäkoipipuoliverisille. Jos nyt minäkin vannon, että yhtään puoliveristä kuikeloa ei näillä kunnailla loiki, sinetöin kohtaloni?

      Hahhaah!

      Poista
  13. Vannomatta paras my friend :-)

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com