sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Pakkoloma


Tämä pyhäpäivä on pyhitetty joutenololle ja akkujen lataamiselle.
Pikainen silmäys kalenteriin kertoi, että viikon aikana olen tehnyt neljästi kuntosaliohjelman ja käynyt neljästi juoksulenkillä. Niinpä totesin, että nyt voin oikein hyvällä omallatunnolla lojua tuvan soffalla ja plärätä lehtinivaskaa. Se pirulainen kasvaa viikon aikana melkoiseksi kun siihen ei ehdi eikä jaksa perehtyä.

En muista milloin olisin päiväntuoreen lehden edes lukenut. Paikallisen sanomalehden toki huitaisee aamukahvilukemistona, mutta muita lehtiä ei yleensä ehdi kannen silmäilyä lukuunottamatta tutkimaan. Tänään ehdin. Tänään tutkin. Opin syysmuodin salat (hahhaa), parhaat reseptit (hahhaa), tukkataiat (hahhaa) ja muut naistenlehtien ja viikonlopun ip-lehtien lupaamat tuikitarpeelliset ja tietämisen arvoiset asiat. Hahhaa!

Aamu alkoi jo neljältä kun Peetu vinkui pissahädässään. Se kelpo piski uikutti sängyn vieressä ja ihan selvästi yritti pitää vänkyröitä takakinttujaan ristissä. Sen jälkeen uni oli enemmän ja vähemmän torkkumista, kukko aloitti mekastamisensa heti kun aurinko vähänkin vilahti taivaanrannassa ja sitten marsupojat aloittivat aamurallinsa. Niinpä heti seitsemältä keräsin koiran ja villasukkavarastoni ja rahjustin tupaan. Siitä saakka olen enemmän ja vähemmän aktiivisena loikonut soffalla.

Hevoset toki ulkoistin, moitin lampaat liiasta äänenkäytöstä ja kivitin harakkaparvea.
Kun värjöttelin aamuyön hämärässä pihalla, mietin, että juuri samalla kellonlyömällä yökerhot menevät kiinni ja juhlakansa siirtyy koteihinsa. Ei herranjestas! Neljältä taksijonoon ja siitä kotiin. Koko päivähän menee nukkumiseen, koko päivä pilalla.

Onneksi tuo aika on taaksejäänyttä elämää. Enää minua ei saisi iltariekkujaisiin edes piiskalla uhaten. Keski-ikäisyyden etuja ehdottomasti on se, että on pokkaa sanoa jäävänsä mieluummin kotiin kuin lähtevänsä baariin.

Eikä mua kukaan enää edes pyydä bilettämään, tietävät etten kuitenkaan lähde.
Vielä yksi mukillinen kahvia ja sitten ehkä pieni silmienlepuuttamistuokio.

Hohhoijakkaa, elä hättäile, istu mättäille. Missä lienetkin.


PeeÄääs: sen verran on pakko tehdä ajatustyötä, että olisi päätettävä kannattaako puhelimeen päivittää uusi ohjelmisto. Uuden myötä tulee paljon uusia parannuksia mutta myös applen surullisen kuuluisa kartasto. Ongelma on suunnaton ja vaatii neuvoa antavat nokoset!

6 kommenttia:

  1. Oikeassa olet, lepoa koko päivä! Tosin kävin työmaalla kaivamassa muutaman montun ja tein niihin anturamuotit - enempää ei huvittanut. On se kyllä niin että mieluummin sitä nousee aamusta aikaisin, muuten tuntuu että päivä on mennyt käsistä. Olen samaa mieltä iltariennoista ja riekkumisesta yleensä, ei niitä jaksa enää. Levollista sunnuntaita.

    VastaaPoista
  2. Täällä myös vietellään akkujen lataus päivää ja yritän saada aikaiseksi tehtyä rästissä olevia sisähommia, ottamatta niistä mitään stressiä.
    Puuhellassa ollaan pidetty tulta yllä ja tupa tuntuu niin suloisen lämpöiseltä. Ponin kanssa meinaisin lähteä aamulla ajolenkille, mutta metsästäjät näyttivät olevan passissa, joten käytiin heittämässä tunnin mittainen talutuslenkki näkyvämmissä maisemissa.
    Nyt hevoset laiduntavat pellolla ja suokillamme ensimmäistä kertaa loimi päällä vapaana ollessaan. Ei ole ainakaan vielä onnistunut saamaan itseään solmuun ja tyytyväiseltä vaikuttaa. :)

    Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa leppoisalta - mulla taas on ollut työteliäs vapaapäivä. Kaikki potut on nyt kuokittu ylös, siitä voi olla tyytyväinen. Yhdeksän pottulootaa täynnä laatuperunaa pitää tämä sakin hyvästi seuraavaan satokauteen hengissä. Kyllä oman maan peruna vain on oikeesti paljon parempaa kuin kaupan. Vaikka ostais luomuakin. Verratonta lähiruokaa omasta maasta.

    Mitenkä Torpalla - onko sadonkorjuu jo loppusuoralla? Omenoitahan teillä piisaa riesaksi asti ainakin.

    Ja ihmettelen aamuihmisiä... mä mieluusti nukun puolille päivin jos se vain olisi mahdollista. Realiteettien takia harvinaista kylläkin. Vastaavasti iltaa kohden vire sen kuin paranee vain. Aamuyöstä on luovin aika - silloin uudet ideat sun muut putkahtelevat.

    VastaaPoista
  4. Ihan koko päivää en malttanut lojua. Kävin keräämässä omenapudokkaat talteen. Kohta pitääkin haalia sato koreihin ja viedä mehupuristamolle. Kukaan meistä huttupäistä ei muistanut viime syksynä merkata ylös mehustamolle vietyjä omenakiloja. Joten yhtään ei ole muistikuvaa montako litraa mehua saatiin. Se oli kuitenkin ihan passeli määrä. Argh. Tänä vuonna vetäisen lukemat vaikka talon seinään niin ei tarvitse ensi syksynä arvailla.

    Tita, sadosta ei ole suurta riemua. Peruna, sipuli ja valkosipuli ovat ostotavaraa ensi talvena. Vain porkkanaa tuli riittävästi. Omenaa tulee suunnilleen sopivasti ja yrttejä piisaa. Chilit otan sisälle punastumaan, niiden suhteen ollaan enemmän kuin omavaraisia.

    Lantut, nauriit ja punajuuret taisivat huuhtoutua myötämäkeen kesäkuun sadekautena. Ei naattiakaan näkyvissä.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa lukea pikkukoiran kotiutumista! Ja tietty muitakin päivityksiä. Pentukuume rassaa täälläkin välillä, mutta kaksi aktiivista ja oma järki sanoo, että ehkä se pentu tulee meille vasta vuoden, kahden kuluttua...

    Tähtelän vanha omenapuu pudottaa tänäkin vuonna hurjasti hyviä omenoita, mutta ikävä kyllä aika rupisia. Mutta ah niin makeita!

    Olosuhteiden pakosta aamuihmiseksi rytmin siirtäneenä nautin auringon noususta, sumuisista pelloista jne. Olosuhteiden pakko on nuo kaks karvaturria, joita lihaskunnon ja mielentilan takia haluan pitää metsässä ja pellolla vapaana (olen siis rikollinen). Aamulla klo 5.30 lähtiessä on hyvä aika, ei tule häirinneeksi ketään, itsekin herää työpäivään siinä tunnin lenkin aikana.

    Meillä on akkujen latauspäivä, viikonloppu meni jälkigurun treeneissä, uskomattomia nuo koirat on kun miettii sunnuntain kaatosadetta. Myös hevospuolella on ystävät kunnostautuneet sateesta huolimatta. Joten ollaan ja köllitään....

    VastaaPoista
  6. Kiitos Seija kommentistasi, pitkästä aikaa.

    Aamut ovat kieltämättä ihania, sitä tuntee itsensä niin pahuksen aikaansaavaksi kun on täysissä pukeissa ja työn touhussa. En tosin tajua milloin minun kelkkani on näin kääntynyt.Aiemmin olin vain ja ainoastaan iltaihminen.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com