sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kuka pihisti pari päivää?


Taas yksi syyskuinen viikonloppu heilahti lopuilleen. Juuri äsken, siis ihan ihan äsken, hyrritin tyytyväisenä painaessani päiväkirjani edellisen merkinnän jälkeen julkaise -nappulaa. Ja se oli torstaina. Nyt on jo sunnuntai, jos ette ole huomanneet.

Perjantaista ei äkkiä ajatellen ole mitään mielikuvaa, hullunravillahan sitä on ilmeisesti ketkutettu paikasta toiseen, sama peli ja tahti ilmeisesti eilenkin. Kyllä minä pätkiä muistan, mutta niistä pari sanaa myöhemmin. Ja tähän on syytä mainita, hutikkajuomilla tahi muilla päänsekoittajilla ei ole mitään tekemistä black-outin kanssa. Pois se minusta (nähkää kuinka sädekehäni valaisee pimenevän illan).

Tämä päivä alkoi kyllä hyvin nukutun yön jälkeen ihanasti, aurinkoinen aamu ja pannullinen tuoretta kahvia ja roima tovi omaa aikaa ennen kuin muu perhe heräilee.  Sitten hirmuinen, hakkaava oikeanpuoleinen päänsäärky aloitti moukarointinsa ja oli pakko siirtyä petiin. Olen jo siirtänyt kolmiolääkkeet ja tuhdimmat painkillerit (tarpeettomina) ylimmän hyllyn takimmaiseen nurkkaan. Nöyränä tyttönä kiipesin taloustikkaille ja hamusin pilsut takaisin käyttökorkeudelle.

Eihän se migreeni ollut, luojan kiitos. Mutta jäätävä toispuoleinen päänsärky voi rampauttaa ihmisen melko matoseksi. Siispä lojuin aurinkoisen sunnuntain parhaat tunnit kuin löysä lapanen peiton alla sängyssä ja odotin, että elämä ehkä sittenkin voittaa. Ei, maailmassa ei ollut sillä kertaa paljoakaan hyvää varattuna osakseni. Makasin ja kiroilin kuinka suunnittelemani ratsastuslenkki jäi nyt suunnittelun asteelle ja totesin, että Soosin harjaa ei tänäänkään tasata siistiksi koulupoikasängeksi.

Titalta saatu kirjosaarnivaahtera. Näyttää viihtyvän.
Onneksi lokakuussa on vihdoin magneettikuvaus. Jos mitään vikaa ei löydy, vaadin sen kirjallisena: Rouva X:llä ei ole päässä mitään vikaa. Todistaa Lääkäri SejaSe.

Oispa melko reteä todistus semmoinen. Eletään toivossa, että mitään vikaa ei oikeasti löydy ja nämä vaivat johtuvat jostain järjellä selitettävästä, vaikkapa huonosta tyynystä.

Iltapäivällä v-tutuskäyrä oli jo niin korkealla, että pakkasin Äitikullan ja ämpärit autoon ja hammasta purren kurvailin potentiaalisille puolukka-apajille. Ei ollut hukkareissu, reilussa tunnissa riivittiin reilu ämpärillinen punaisia puolukanpapanoita. Nekin tosi pieneltä alalta, suunnilleen kymmenen metrin säteellä siitä, mihin kiesin parkkeerasin. Eipähän tarvitse ensi talvena gojimarjoja ostella kun nyt saatiin ihan kotimaista superfoodia, puhtaasta lähimetsästä.

Mukavahan siellä metsässä oli kyykkiä. Tuuli humisi korkealla mäntyjen latvasyheröissä ja metsä tuoksui ihan metsältä, kuiva kangasmaasto on kiva ja helppokulkuinen. Ja niitä täällä riittää.
Joku voi nyt imaista puolukat rööriin ja puhista paheksuen kun minä laiskuri ajoin autolla, miksi en hiihtänyt pärevirsuilla tai pyöräillyt tai karauttanut hevosella. No en. Äitikulta ei välttis jaksa useamman kilometrin siirtymätaipaleita. Ja minulle lähimetsä on metsä 15 km säteellä torpalta.

Kotiinpalattua ei vieläkään jäänyt aikaa elpymiseen, kanalähetys saapui. Sain tuttavalta viisi tehomunijatyttöä. Hän ei raaskinut niitä laittaa pataan, kanaset kun ovat niin kesyjä ja rauhallisia. Ja munivia. Totta mooses. Yksi rouva istui käsivarrellani ja katsoi, että siinä on oiva orsi ja asettautui oikein hyvään asentoon.

Nyt meillä on 13 ruskeaa rouvaa, se piisaa. Niistäkin osa on melko vanhaa kaartia, eivät ne enää muni mutta ovat virkeitä ja mukavia rouvia joten olkoot päiviensä ehtooseen saakka. Niinhän ne muutkin saavat olla.

Nämä neidit sen sijaan ovat kiuruvetistä kantaa. Niitä tuli meille kesällä Vihreän kanan avustuksella viisi, nämä kolme malttoivat pysähtyä poseeraamaan.


Kanat saivat kottikärryllisen nokittavaa, vähän käyneitä ja enemmän käyneitä omppupudokkaita. Hilpeät rouvat pulisivat hönöpäissään ja varmasti tulevat munatuotokset ovat sitten kuuluisia maanantaikappaleita. Krapulaturauksia.

Kurjan päivän pelastivat kahviseuraksi saapuneet kaupunkilaisystävät. Peetu esitti kauheimmat kuvionsa ja pureskeluvimmansa, Nassen traagiset, myötätuntoa kerjäävät ilmeet heruttivat palkaksi ainakin pullaa.  Ja minä sain kuulkaa uuden, isomman mutteripannun. Ja paketillisen lavazzakahvia. Tulkoot vaan sähkökatkot ja syysmyrskyt. Meitsilikka pistää klapia hellaan ja turauttaa tuplatriplaespressot tuosta noin. Kiitos vielä kerran!

Illan jo pimettyä Iso-J kurvasi kotiin, mukanaan auton täydeltä grillaustekniikkaa. Ja täysin naurettavan kokoluokan grilli. Jumaliste, sehän on kuin taisteluplanetta galagtica. Ihan älytön vekotin.
Pitää ostaa isompia pihvejä, nykyiset fileet näyttävät ihan kerjätyiltä kun pelkkää parilaakin on suunnilleen puoli neliötä.

Onneksi siitä hirmusta ei tarvinnut maksaa, hyvävelikerho pitää toisistaan huolen.
Ehkäpä meillä tämän uuden grillin myötä on sitten vihdoin sitä savukalaakin joskus tarjolla. Tai onhan sitä nytkin kun muistaa kaupasta ostaa. Valmiin savukalan.


Nämä eivät ole savukanoja. Ylimmäinen ruskea on se keväällä kuoritunut tipu. Melko iso jo. Ilmeisesti hän on hen, kananen. Eikä kukkopoika. Kukkopojat meillä päätyvät jatkossa weberin vartaaseen.

Lauantaista sen verran, että pitkän pöydän ääressä istui hätäisesti laskien kymmenen henkeä. Mukava ilta Iso-J:n serkun ja hänen perheensä kanssa. Lisäbonuksena saatiin pöytään eräs hyvin kiireinen eläkeläinenkin. Iso porukka koolla, kivaa vaihtelua meidän varsin hiljaiseen elämänmenoomme.

Niin, vaikka me välillä painammekin ns. sata lasissa, on täällä loppujen lopuksi varsin rauhallista. Työt on tehtävä eivätkä ne joudu vaikka miten mekastaisi. Iso-J toki ulisuttaa imuriaan säännöllisesti ja Nasse pitää omat hälytinmetelöintinsä aina kun harkitsee tarpeelliseksi.

Enkä minä jatkuvaa älämölöä kestäisikään. Ihmisten puheenpulinaa pitkän pöydän ääressä on ihana kuunnella. Voisin vain istua, syödä ja kuunnella. Sitten hiljaisuuskin on valtavan voimakas.

Viikonloppuun mahtuu myös jokunen tunti liikuntaa, tallitöitä ja muuta puuhastelua. Urhea sisareni oli kipaissut ensimmäisen puolimaratoninsa synttäripäivänsä kunniaksi ja sille voisi kyllä kippistää pienet maljat. Ehkä sen teemmekin kun pääsemme syyslomalla saman pöydän ääreen. Onnea tätäkin kautta.

Nyt on aika pistää tämän viikon kalenterisivu kiinni ja odotella uuden viikon antia.
Sujuvaa maanantaita, missä lienetkin.

Katsos Peetu, nämä puruluut eivät sovi pikkupennuille
Okei, jätä jämät

PeeÄääs: Miehen logiikkaa, osa n.

Minä: tuotko mulle kaupasta dexalin urheilujuomatiivistettä?
Iso-J: joo, tuon. Miten se kirjoitetaan?

...

Minä: ai kiva kun muistit ostaa tätä tiivistettä, ihan oikea makukin.
Iso-J: siis törkeen hintainen, ykstoista euroa, ajattele! Kauhean kallista.
Minä: paljonkos sulla meni alkoon?
Iso-J: ne on ruokajuomia.

Just.










12 kommenttia:

  1. Miehen logiikka on ihan pistämätöntä. Toi grilli-juttukin on niin just sitä samaa. Olkoonkin hyvä-veli-ilman systeemiä, mutta Iso-J on ollut suu menssingillä! Ja saakin olla. Saa nyt grillata sitten ihan urakalla. Vaikka isommallekin porukalle :D

    Meillä syötiin tänään Highlanderin paistia. Oli tummaa ja mureaa - hiljalleen uunissa hauduttelin sipulien kirjon ja porkkanoiden kanssa. Kauden eka muusi viimeisteli lokoisan olotilan. Sanovat Highlanderin lihaa lähes riistan makuiseksi. No minusta se oli nautaa. Mutta hyvää kyllä. Onko sitten lihakarjan laadulla vai kokin tekosilla osuutta asiaan?

    Särytöntä viikkoa jokaiselle!

    VastaaPoista
  2. Tollee se kipu laittaa aikataulut ja ohjelmat sekasi.

    Tota mä en oo ikinä suvainnu. Arvostella toisen tilaaman tavaran hintaa.

    Mukavaa viikonalkuu sinne!!

    VastaaPoista
  3. Onneksi ei äitynyt mega-migreeniksi. Sitä kun ei kenellekään toivo. :-/

    Peetu-peekule on aikamoinen riiviö selvästikin eikä edes vieraskorea. :D

    Samaa mieltä olen minäkin, metsässä on kiva kyykkiä vaikka en marjoja poimikaan (ja autolla minäkin menen ;) ). Siellä sielu lepää. Ja nyt kun on ollut niin röhäinen olo, että ei uskalla vieläkään mihinkään hikiliikuntaan lähteä, niin tuo passaa oikein hyvin.

    VastaaPoista
  4. Tita,
    minä niin toivoisin, että Ison Grillinsä myötä Iso-J panostaisi yhtä isosti ruuanlaittoon. Mutta niinkai sen pitää mennä että vaimoparka silppuaa, kuorii, esikäsittelee, marinoi pari tuntia kyökissä, vie grillattavat "grillimestarille" joka kerää aplodit kantaessaan grillin antimet pöytään. Enkä minä vingu omalle työlleni arvostusta, itsehän tiedän ne tehneeni. Mutta tuo asenne, tuo asenne on niin tyypillistä.

    On jotenkin koomista, tuo töiden jakaantuminen :D

    Pappa,
    sinä jos kuka kivut tunnet. Mukavaa viikonalkuu sinnekkin. Ja tuo arvostelukin on ah niin suhteellista. Viisitoista euroa viinistä ei oo mittää mutta reilun kympin urheilujuomatiiviste on törkyhintaista :-)

    S,
    just niin. Röhnätaudissa pitää fiilistellä jos jaksaa, maailmaa voi parantaa sitten vahvemmalla voinnilla.

    Peetu on kauhea. Paitsi nyt se on taas ylisöpö, nukkuessaan.

    VastaaPoista
  5. Aikanaan töissä, kahvipöydässä, syntyi keskustelu. Mies kertoi leveästi/laveasti Mallorcan reissusta. Siunaili sitten lopuksi vaimon ostamaa hajuvesipulloa, joka maksoi markka aikaan yli 300.

    Joku naisista kysäisi 'Vieläkö sinulla on tuliaisviinoja jäljellä?'. 'Hehhheheeee, ne on jo juotu' vastasi Mallorcan kävijä. Siihen nainen 'Nii-i, vaimon pullo kestää paljon pidempään.'

    Vaikea oli pitää pokka, kyse oli esimiehestä ja alaisesta. Saat arvata kumpi oli kumpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, just näin! Täydellinen esimerkki!

      Miesten on vaikea olla ostamatta olutta jos sen tölkkihinta on halvempi kuin kivennäisveden. Ja taxfreestähän se liemi on "siis melkein ilmaista, olisi hullua jättää ostamatta, sehän on silkkaa säästöä kun ostaa montamontamonta keissiä".

      :D
      I rest my case.

      Poista
  6. No niin. Nassen kummitäti Mervi kävi kylässä. Ja se on nyt niin, ettei Peetun syntymäpäiville ole odotettavissa väentungosta, Peetulla ei nimittäin ole kovin hyvä tilanne ystäväkirjan merkintöjen suhteen. Riehua, räyhää, rähinää ja äärimmäisen ärsyttävää räksyapinan käytöstä. Tauotta. Ei sillä pelillä hankita ystäviä, menestystä eikä varsinkaan vaikutusvaltaa.

    Niska-persusotteella pentu jäähylle ja sitten uusi yritys.
    Nyt se kullannuppu nukkuu. Tyyntä myrskyn edellä.

    Myrskyä on luvattu maa-alueillekin joten talli pitää laittaa yökuntoon hyvissä ajoin. Jos tulee paha keli, pääsevät mussukat pahnoille eikä tarvitse tuulessa ja sateessa seistä. Jospa vaikka Soosi osuisi samalle reitille harjanleikkaussaksien kanssa? Kumpaisellekin tekisi terää kävellä jonkinlaisen tehopesurin läpi, ruokottomassa kunnossa. Peltohevoset. Mutapeltosuokki ja kurapuronvuonis.


    VastaaPoista
  7. Peetu Pikkuinen, sinä Torpan kulmakunnan ehdoton Hyrrä ja Härveli. Ehkäpä Torpalla kannattaisi miettiä jotain *generaattoria*, jolla Peetu Pikkuisen energia kanavoitaisiin positiivisesti:))) Ehdottoman hillitöntä on kuitenkin rajaton luottamus omiin kykyihin, hinku ja uteliaisuus, vain vuori, Hirnakka ja EI tai Veljekset The Men In Black Nasse-Kuninkaan lisäksi voi Peetun vauhtia jarruttaa. Menestystä Peetulle ja Kärsivällisyyttä Torpan väelle, erityisesti for Duo Men in Black and Nasselle sekä Kaksijalkaisten osastolle.

    VastaaPoista
  8. Buster tahtoo tulla Peetun synttareille...se vois oikeestaan tulla vaikka heti...sekin on sopo nukkuessaan ja tykkaa juuri nyt hirmuisesti lukea, ei valia mita lukee vaikka sitten kauppakassia ja pureskelee lukemansa tehokaasti...sitte halla on myos tapana tarkastaa onko poyta nyt varmasti tyhjennetty..onneksi yllatin poikasen itse teossa, joten lennahti reippaalle np-otteella tarkastelemaan pihamaan elamaa. Mun pitais hankkia sellanen kaulaan ripustettava suihkepullo, sellanen normaaliversio on osottautunut tosi tehokkaaksi.

    VastaaPoista
  9. Suville vinkkinä, suihkepulloon kannattaa todella ponnekkaiden yksilöiden varalle lisätäpieni ripaus etikkaa tai sitruunaa. Tämä vinkki on testattu pontevien, ahneiden ( hyvän ruokahalun omaavien) ja tehokkaiden vesikoiran omistajien toimesta, joskin teho jäi jonkin verran puutteelliseksi ainakin yhden Valio-neidin osalta.

    VastaaPoista
  10. Etikat on kaytossa, juu...Ja kohta otan lapsilta tuollaisen vesitykin...tosin sita on viela hankalampi kuljettaa mukana kuin suihkepulloa, joka sekin unohtuu aina jonnekin..

    VastaaPoista
  11. Kiva, järkätään Peetulle synttärijuhlat skypen välityksellä niin Busterkin pääsee mukaan :D

    Tänään en kertakaikkiaan enää veny päiväkirjamerkintään. Päivä on ollut taas pitkä ja aamusta saakka on saanut pistää tossua toisen eteen. Illalla kipaisin vielä juoksutreenitkin, nyt menee jo viisi minuuttia hyvällä vauhdilla ilman, että happi loppuu, rintaan pistää tai äkkikuolema uhkaa.

    Vesitykki on oiva peli näiden pikkurakkareiden hallinnointiin. Peetu oli iltahepulissa aivan kauhea, se on ihan raivo näätä jos sitä estää silloin kun on vauhti päällä. Huh! Pitääpä ottaa etikka mukaan kemialliseksi aseeksi.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!