sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Koirankujeita


Viikonloppu huiskahti, arvaatte kyllä missä merkeissä.
Pienten tassujen teputusta, sitä riittää nyt ja tulevaisuudessa. Peetu on kyllä ponteva pentu, ei voi muuta kuin todeta, se on Terrieri. Eri ärri.

Ja nyt nousee pappaosaston Nasse entistä korkeampaan kurssiin. Nyt sen taas ymmärtää, fiksun ja aikuisen koiran arvon. Kallisarvoinen Nasse vahtii ja paimentaa Peetua. Ja kun pentu huimuuksissaan nappaa Nassea palleista tai nylkyttää vimmatusti takajalkaa, silloin Nasse rähähtää. Yksi kerta rähähdystä riittää ja pentu singahtaa oitis kunnioittavan välimatkan päähän katsoa tillittämään. Niin viattomana kuin koiranpentu vain osaa.

Peetu edustaa jo neljättä terrierirotua jonka kanssa olen saanut tehdä tuttavuutta asumalla samassa taloudessa. Airedale on majesteetillinen koira, katselee vähän nokkaansa (ja sitä riittää) pitkin. Se ei turhia höntyile (paitsi pentuna) ja on kunnioitusta herättävän näköinen kapistus muutenkin. Ei helppo koira, mutta kun sen kanssa tekee asiat oikein, se on ihan huippu.

Lakelandinterrierini oli kaikinpuolin traaginen hahmo. Kaunis kuin koru mutta valitettavan sopeutumaton elämään sopuisasti perheen kanssa. Lapsuus ja pentuaika englantilaisessa kennelkasvattamossa jätti valitettavasti sellaiset jäljet, ettei niitä saanut feidattua pois. Ehkä se oli liian aatelinen ja degeneroitunut sopeutuakseen elämään tavallisen rahvaan parissa. Itsesuojeluvaistoa sillä ei ollut ja se tuli todeksi myös silloin, kun koira hyökkäili suin päin autonrenkaita päin.

Borderterrierien mainioon maailmaan minut johdatti Nasse ja Nassen mainiot sukulaiset. Myöhemmin lähipiiriin on siunaantunut näitä ruskeita, hengästyneitä rekkuja useampiakin. Nassella on ollut tassunsa pelissä kaikissa tapauksissa. Pr-mies parasta laatua.

Ja nyt on Pietu-Peetu. Pieni pirulainen, pupunaama pistiäinen. Siitä tulee hieno ja hyvä koira, mutta mitään ei ilmaiseksi saada. Esikois-Perillinen saa tehdä pentusen kanssa hartiavoimin töitä ja koko perhe seisoo yhtenä rintamana hänen tukenaan.

Monet, yleensä terriereihin perehtymättömät pitävät niitä kaikkia tiukkapipoisina kaikenpurijoina, räkyttävinä riiviöinä. Monta sellaista yksilöä mahtuu varmasti joukkoon. Mutta kun terrieriluonteen kanssa tulee tutuksi, niiden hieno huumori ja nokkeluus herättävät kyllä monta kertaa sekä hervottomat naurut että ihastuksen huokaukset. Minä pidän terrierien elämänasenteesta: Tutki, katso, toimi!

Rouva Kasvattaja kävi tänään ja hänestä saamme kyllä hyvän opastajan russeleiden maailmaan. Minulla on ollut onni löytää aina kivat, järkevät ja osaavat kasvattajat joilta koirani ovat tulleet. Heidän neuvonsa, ohjeensa ja kokemuksensa ovat olleet suureksi avuksi monta kertaa. Niin turkinhoidossa kuin koulutuksessakin. Mikäli joku tahtoo mainitsemistani roduista kasvattajatietoja, laittakaa postia, kerron mielelläni, kera suurten kiitosten.


Viikonloppuna on toki värkätty muitakin asioita. Tössetamman kinttu on vetreä kuin varsan koipi ja kaikki askellajit irtoavat (laitumella) puhtaasti ja lennokkaasti. Uskaltanen huomenissa soittaa eläinlääkärille ja kertoa, että toistaiseksi pärjätään ilman järeämpiä toimenpiteitä.

... poistun hetkeksi koputtamaan maalaamatonta puuta, hevosten kanssa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Paitsi huono tuuri....

Hyödynsimme tämän päivän aurinkoisen ja tuulisen sään, Iso-J sai monta aloittamista vaille valmista hommaa tehdyksi tai ainakin hyvälle alulle. Vanhan karjakeittiön, nykyisen pesula-verstas-varastotilan edusta pesee kasvojaan uuden maalin, uusien vuorilautojen ja fiksauksen ansiosta. Ylläolevassa kuvassa näkyy vähän tätä muutoskohdetta. Olisi kiva kun kesäveden letkuhässäkän saisi vähän siivommaksi. Ehkä joskus.

Vanha, repsottava leikkimökki sai pintaansa uuden punamullan ja valkoiset nurkkapielet. Se pärjää niine hyvineen talven yli, ensi keväänä laitetaan katto ja rakennetaan siihen uusi veranta. Ja kas, taas tuli yksi uusi kesähuone. Sinne mahtuu oikeastikin sänky tai kaksi. Se on iso leikkimökiksi. Ainoa miinuspuoli saattaa olla sen sijainti kanalan ulkotarhan naapurissa. Kiekukonsertti alkaa kesäöisin siinä neljän pintaan.


Gaddafikukko tiivisti rouvat suojaan, kanahaukan poikaset olivat taas liikkeellä. Ne kiekuvat korkeuksissa ja tekevät mielettömän hienoja ilmaveivejä. Aidan takana asustava ruskeiden rouwien parvikin kipaisi katokseen, Kullervokukko jäi hoipparoimaan taivasalle, ehkä se odotti taisteluhaastetta taivaallisilta sotajoukoilta.

Toivottavasti syksy jatkuu säiden suhteen suosiollisena vielä jokusen viikon. Olisi mukavaa, että kanaset saisivat mahdollisimman pitkän ulkoilmakauden. Talven koppihoitokuukaudet ovat pitkät joka tapauksessa.

Alkavaan viikkoon mahtuu taas kerran vaikka mitä. Siitä enemmän sitä mukaa kun ehdin ja inspiroidun päiväkirjamerkintöjä tekemään. Vähän on viimeaikoina ote lipsunut, tunnustan. No, on tässä ollut ns. kädet täynnä hommaa muutenkin. Blogin kävijälaskurissa kiepsahti taas uusi kymmentuhatluku täyteen, se on aika huisa juttu.

Jep, näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää.

Sinnikkäästi kohti maanantaita, hyvällä sykkeellä tai jotain.















7 kommenttia:

  1. Minullakin on ollut koira (ei terrieri), joka eli lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa ruotsalaisessa kennelissä. Se näkyi siinä koirassa kyllä eikä sitä voinut ihmisasumukseen ikinä jättää yksikseen. Seurakoira tai -ihminen sillä piti aina olla. Mielenkiintoisia ovat nämä koirien sielunmaisemat.
    Itselläni on ollut yksi terrieri ja kyllä sen valoisa persoona teki vaikutuksen. Niin hyvän, että seuraavaa koiraa kun huusholliin hommataan, niin pörrierillä mennään. Ja Borderterrierit ovat kivoja, niitä käyn aina kerran vuodessa siellä erkkarissa katselemassa työn puolesta. :)

    Peetusta tulee varmasti hyvä koira.
    Ja hyvä, että Tössen kinttu on parempi. Että ei tarvitse ahdistaa uudestaan eläinlääkärin neulalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja piti vielä sanomani, että hyvä ja asiansa osaava kasvattaja on kultaakin kalliimpi!
      Kunnon kasvattaja jaksaa aina kuunnella ilot ja surut sekä tietää, että tyhmin kysymys on se esittämättä jätetty kysymys.

      Poista
  2. Airiksen kanssa olen kasvanut ja sen karkeaan turkkiin teinin kyyneleitä pyyhkinyt. Oikeasti se on niin eri luontoinen, ettei terririksi tunnista kuin karvoista.

    Toivotaan toimivia kinttuja kaviokkaille! Jalat on niin herkkä paikka hevosella, että onkohan niissä joku suunnitteluvirhe?

    Ja pennun kuviahan me toivotaan... Esikoisen koirako se on? Sulla on ollut aina tosi ovela tapa hivuttaa eläimiä talouteen. Eikö Nassekin ollut lahja Iso-J:lle?

    Tätä nykyä noi varmistuskoukerot on menneet ihan mahdottoman vaikeiksi... En ole robotti, mutta lähes maagisia kykyjä vaaditaan tunnistaa kirjaimet tuosta helvetillisestä lootasta...

    Mukavaa viikon jatkoa! Minä asennan itseni sairaslomalle, kun tuli haava sormeen. Niin vähästä tässä ammatissa irtoaa saikkua.

    VastaaPoista
  3. Ässä, niin tuleekin. Hyvä terrieri.
    Tita, minä haluaisin kokonaan pois sen varmistuksen mutta en osaa :-(

    Ja kyllä, tämä terrieri on Esikoisen. Kas niinhän se menee, Nasse oli Iso-J:n synttärilahja, Elli hänelle tuliainen pohjoispohjanmaalta, kissat perillisten, hepat perillisten, lampaat Äitikullan. Mulla ei ole kuin pari kanaa :D

    Yhtälö Tita + sairausloma ei tiedä hyvää, sullahan on täys syysrähinä siellä päällä :D

    VastaaPoista
  4. Cyber-avaruus sitten nielaisi lauantaisen kommenttini, jossa pohdiskelin kotona olon ihanuutta, pesukoneen toimintaa ja mitä yleensä kotona tehdään. Tösse sitten istahti Tammalle:)) ei mennyt sekään aamukahvisessio hukkaan. Peetulle onnea matkaan ja Kummikoiralle suunnattomasti kärsivällisyyttä ja myös sisua osoittaa Junnulle paikkansa. Suuntaan kulmillenne ensi viikon alussa. Let's keep in touch, josko vaikka ehtisin tuomaan babylahjan Peetu-pennulle.

    VastaaPoista
  5. Yhtälö Tita + sairausloma haavoituneen oikean nimettömän takia tietää todella hyvää - täysi syysrähinä istutusten suhteen ON päällä. Ja jälkeä syntyy. Laastari sormessa estää työnteon, mutta puutarhatöitä se ei suinkaan estä. Rahaa vähemmän, mutta aikaa enemmän.. Buenoo!

    VastaaPoista
  6. Anonyymi=Nemppakuomaseni. Pelastin kommenttisi, se oli päätynyt roskapostilaatikkoon. Nyt olen poistanut kirjaintunnistuksen, saattaa toimia tai sitten ei.

    Kuoma, ota yhteyttä kun olet maisemissa, treffataan. Me vaikka tullaan poikien kanssa kaupungille. Mennään puistokävelylle joenrantaan jos sulla on tiukka aikataulu. Toki olet hyvin lämpimästi tervetullut tänne, niinkuin oli puhe.

    Tita, koetahan vähän edes hillitä. Maestro voi hieman ihmetellä jos tiluksilla istutusrähinä etenee ja rouva on työkyvytön :D

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!