perjantai 7. syyskuuta 2012

Hän on täällä tänään


Kutittava panta on paha, hyvin paha. Pieni terrieri on tämän illan aikana rapsuttanut kinttunsa kramppiin mutta panta ei lähde. Voi rekkupien, rekkupien. Elämässä tulee eteen monta muutakin asiaa joista ei pääse eroon rapsuttamalla.

Pennulla ei ole vielä nimeä. Sen sukutaulussa on krokotiileja, alligaattoreita, kaimaaneja ja tiedä mitä tuhohyönteisiä. Se puri minua sormeen ja sai pienet raivarit kun irroitin siltä matkapantoja ja remmejä. Voi rekkupien... se ei vielä tiedä, että minä puren tarvittaessa takaisin.

Nassepappa on itse ystävällisyys, mutta kissat, ne osaavat olla happamia. Väijyvät kuin korppikotkat korkeuksissa ja tarkkailevat tilanteiden kehittymistä. Niitähän riitti. Yksi jännittävimmistä oli se, kun Veli Winston parkkeerasi vesikupille. Ne juovat samasta kiposta kuin Nasse. Ja tämä uusi termiitti.

Winston litki vettä ja heilutteli rentona häntäänsä. Pentu istui takana ja tuijotti hypnotisoituneena häntää. En tiedä mikä hengissäpysymisvaisto sitä käski olemaan koskematta: Älä anna mielesi tehdä sanoi ääni koiranpennun pään sisällä. Kävi se nenineen nuuhkaisemassa, mutta juuri silloin Winston kääntyi, läppäsi avotassulla nokalle ja poistui paikalta, tyynen rauhallisesti. Jos sillä olisi sormet, ne olisivat napsuneet, snap-snap-snap.

Näillä rytmeillä tassutellaan lauantaihin, minä sulattelen päivän käänteitä vielä hetken, yhden viileän viinilasillisen ajan.




9 kommenttia:

  1. Ai niin, se nimi. Sitä ei ole. Pentu on hän, toistaiseksi.
    Nimivaihtoehtoja on paljon, Ransu, Rasse, Pablo, Pedro, Kuuno, Eetu, Peetu, Pietu... perheneuvosto ei saanut aamuistunnossa asiaa päätökseen. Pentu itse näyttää lähinnä hölmöltä. Ja roikkuu Nasseparan korvassa.

    VastaaPoista
  2. Tammalle taitaa rimmata sitten *Tösse*, tsemppiä ep-haasteen kanssa, ei tiedossasi ole vanhoja vammoja? Kotiuduin eilen myöhään ja ihmettelen pesokonetta ja pohdin että mitähä yleensä kotona puuhaillaan:) Onnea Pennulle ja kärsivällisyyttä Veljeksille, voin kuvitella että Winstonin lapion läppäisy ei jää viimeiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tämäkin Anonyymin Nempan kommentti oli roskapostiämpärissä. Pitääkin ottaa ihan rutiiniksi sen tsekkaus. Harmi, että osa viesteistä näyttää päätyvän sinne :-(

      Poista
  3. Olin tuonnu Millan hajua käsissäni 8 viikkoa kissojen haistettavaks. Kun koiruus tuli taloon 8vko ikäsenä, kissat ryntäs eteisee et mikä kamaluus tuli taloo. Kun haistoivat Millaa, ni reaktio oli: Ai toi, tuttu haju...

    VastaaPoista
  4. Riesa? Ainakin Nassen mielesta....

    VastaaPoista
  5. No jopa alkoi torpassa melkoinen kuhina. Meillä vanhat kissat ovat pihisseet pienen kissanpennut kanssa aikansa. Kaksi vielä jaksaa elämöidä pennun lähestymisyrityksille (niitä Batmanhyppyjä ja muuta yhtä hienostunutta...) Mutta kyllä tämä tästä näyttää asettuvan yhteiseloksi. Sama siellä - kissat kyllä näyttävät missä kaappi ja kaikki muukin seisoo.

    VastaaPoista
  6. Suloinen !
    Onnea uudesta perheenjäsenestä. Tylsyys ei pääse tekemään pesää teidän Torpalle ;)

    Luoja pakkaa fiksusti pahimmat "hermosahat" erityisen myyvään pakettiin ;)

    VastaaPoista
  7. Pappa, saavutit sillä etukäteishajustamisella sen kuuluisan kyllästymispisteen, siinähän uutuus ei enää ole uutuus vaan jo vakiintunut. Viekas mutta äärimmäisen toimiva tapa.

    Suvi, Nasse ei näytä riesana ottavan, ihmeen ystävällisesti ja kärsivällisesti jaksaa pennun touhuja. Ärähtää toki jos pentu heittäytyy liian tuttavalliseksi tai ei osaa lopettaa. Se on yhden kerran sanottu painokas räh ja sitten pentu uskoo.
    Koko perhe kasvattaa, myös kissat ja koira.

    Tita, kissat ovat meilläkin äärimmäisen harmistuneita tilanteen kehittymisestä tähän pisteeseen. Ne yrittävät tuijottamalla ulkoistaa pienen tupaa terrorisoivan härvelin pois näköpiiristään. Mutta fiksu pentu väistää kissaa, ei edes yritä haastaa. Jännä huomata, että kumpikin kissa oikein kiusallaan lojuu tuvan lattialla ja pelkällä katseella ne etäännyttävät pennun kauemmas. Kissalla on hurja auktoriteetti. Saiskohan sitä ostaa jostain?

    Salla, suloinen se on eikä tylsyys uhkaa :D
    Tämä pieni kakkiainen on kova mutta toimiva paketti. Jännää riittää...

    Ja tänään ei tämän kummempaa. Päivä on mennyt sekalaisissa puuhasteluissa. Nyt minä laahustan saunan kautta petiin. Marsuperhana hakkasi juomapulloaan häkin kaltereita vasten aamuyöstä lähtien ja minä valvoin, ei siinä metelissä saanut nukuttua.

    Ai joo, Tössetamma askeltaa tasatahtiin, nättiä ja puhdasta liikehdintää.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com