torstai 23. elokuuta 2012

Kunnollinen tullimies ja pari muuta tapausta


Mummolan ovi on taas auki. Patsymummo istuu jossain daalian siimeksessä ja pelottaa pahaa-aavistamattomat sisäänpyrkijät naukaisemalla koko hampaattoman kitansa leveydeltä. Hirmuinen vahtikissa.

Toipilas itse on malttanut melkein kaksi päivää huilailla. Sitten toipilas löytyi marjapuskasta, onneksi ilman ämpäriä. Ämpäreitä ei muutenkaan hälle anneta, ne on visusti jemmassa. Tänään hän tuli selittämään jotain ja sivulauseessa lipsautti olleensa kitkemässä. Voi elämä näitä nykyajan seniorikansalaisia. Eivätkö ne voisi pysyä siellä kiikkutuolissa ratkomassa sudokuja tai jotain? Pakkoko se on ängetä työmaille heti kun kintut kantavat?

Onneksi minulla on nyt semmoinen valtti hihassa, että Äitikulta pysyy ainakin alkutalven visusti aloillaan. Kas näillä eväillä kilkutellaan kohti syksyn koleita ja talven kylmiä. Mukana haju. Siksi ne tuossa tuulettuivatkin.


Viimekesän villat kokivat kehräämöreissullaan melkoisen muodonmuutoksen. Tuossa on reilut 3 kg villalankaa. Ja ihan omien bäbättimien villoista. Weeran harmaa väri on hallitseva, Orvokin valkeat ja Wapun kirjavat villat hiipuvat tuonne sekaan, hyvin luonnolliset sävyt kuitenkin.

Olisi hauskaa värjätä nuo vyyhdet kasviväreillä sammalenvihreiksi, mustikansinisiksi ja minkälie sienenkeltaisiksi. Ehkä vielä joskus sekin hauskuus kokeillaan, ei tänä syksynä.

Kieltämättä toimitusaika on kohtuullisen pitkä, marraskuussa lähetin villat ja nyt ne sain. Mutta eipä niillä olisi tätä ennen mitään tehtykään, kukaan ei olisi joutanut kutomispuuhiin. Ja minäkin osaan villasukista kutoa vain sen varsiosan. Kantapään kutomisen salat eivät ole minulle vielä kirkastuneet.


Piha kukkii ja kukoistaa, juuri niin uhkeana kuin pitääkin. Syysleimut leimuavat ja nyt huomaan, että niitä on tullut hankituksi reilusti. Eikä se paha juttu ole, ei näytä niin kerjätyltä. Kultapallokin taitaa viihtyä, sitä saa katsoa reilusti ylöspäin. Ollakseen keltakukkainen kasvi se on kuitenkin varsin perinteinen ja siksi vanhan talon pihaan sopiva. Perinneperenna parasta laatua.

Nassekin on perinnekoira parasta a-luokkaa. Karvat rehottavat ja vatsanrumpuakin näkyy kasvaneen, myös koiralle. Trimmausaikaa pitää vielä malttaa odotella jokunen viikko, karva ei ole vielä kypsä irtoamaan vaikka minä olen jo varsin kypsä tuohon rähjääntyneeseen koirankuosiin. Jos olisin kelpo koiranomistaja, olisin varmaan nyppinyt turkkia kesän aikana niin, että se olisi suunnilleen tasainen ja siisti. Vaan huoleton ja kelvoton olen siinäkin suhteessa.

Kyllä minä ennen koirani trimmasin ihan itse, vain näyttelynyppimiset loppuunhiottiin kasvattajan kanssa. Ja silloin oli terrierilläkin kokoa vähän isommin. Toisaalta, minulla ei silloin ollut lapsia ja tätä elämää. Ja Tupaterrierin virka-asu saakin olla kausittain hieman boheemi.

Ei hätää Nasse, olet rakas karvapöhheikkönäkin.
Koira-asiassa on nyt tapahtunut käänne jota yritämme Iso-J:n kanssa (!!) yhdessä veivata parhain päin. Sain tänään puhelun jossa meille tarjottiin katsastamastamme pentueesta urosta sijoitukseen. Se on ihan tosi hyvä juttu eikä minulle minkään sorttinen ongelma. Mutta kun pentu on eri. Ei se, johon Perillinen N niin palavasti ihastui, se hassunaama harlekiini. Tämä sijoituspoika on viirupää ja sievä kuin mikä.

Tässä pitäisi nyt osata olla viisas päättäjä. Annanko lapsen valita koiran vai toiminko niinkuin itse näen parhaaksi? Voi perhana näitä tilanteita joissa oikeudenmukaisuus, tunteet, järki ja moni muu asia yrittää kumota toistansa eikä kukaan loppujen lopuksi juhli voittajana koska päätän miten päin tahansa, jotakuta harmittaa.

Silmät ylös taivaisiin, huomenna katsotaan pentuja toisen kerran ja katsotaan miten mielipiteiden käy.


Nyt sitten asiaan eli otsikon tullimieheen.
Viime (tai toissasyksynä) annoin ystäväpariskunnan miespuoliselle henkilölle pussillisen ison pioniunikon siemenkotia. Rouva oli kyseisiä unikoita meillä aiemmin kesällä ihastellut ja vartavasten keräsin hänelle ison nyytin sekalaisia siemenkotia kotikylvöksiä varten.

Tänään venäläinen tullimies löysi tuon nyytin herran pakettiauton sivuoven lokerosta. Siitä seurasi viiden tunnin istunto kuulusteluineen ja muine rituaaleineen. Epäilynä huippausaineiden salakuljetusyritys. Kas unikko on unikko. Ei sillä mitään väliä, että siemeniä myydään vapaasti maustehyllyissä, kukkakaupoissa ja puutarhoilla.

Siemenkodat jäivät nyt sitten venäjänpoikain haltuun ja kuulema laboratoriotutkimuksien perusteella sitten tiedetään luetaanko miehelle raskaimmat syytteet. Onneksi ei joutunut paikalliseen vankilaan odottelemaan. Viisumi on ilmeisesti ns. hyllytetty eikä rajalle ole asiaa ennekuin asia on loppuuntongittu.

Hänen pitää antaa kirjallinen, käännetty ja oikeaksi todistettu lausunto siementen alkuperästä ja käyttötarkoituksesta ja siitä, miksi ne olivat hänen autossaan rajan tuollapuolen.

Pitääpä muistaa neuvoa, että yhtään lausuntoa ei sinne kannata toimittaa jos siinä ei ole pyöreää leimaa. Vain pyöreä leima on Pätevä siinä maassa.

Mutta pidänpä kerrankin visusti suuni kiinni, enkä mainitse, että autonsiivous vähintään kerran vuodessa estäisi tämänkaltaiset työtapaturmat. Rouvakin olisi saattanut kiitellä unikonsiemenistä, jopa ilman näin suurta hälyä.

Mun tekisi niin mieleni kertoa kantani siihen, mitä mieltä olen rajan yli kulkevista oikeasti vaarallisista asioista. Mutta jos kunnollinen tullimies päättää tehdä virkauralleen mahalaskun kompastumalla kirjaimellisesti unikonvarsiin niin siitä vaan, pasalsta ja harasoo.

Tämä oli itsessään niin surkuhupaisa tapaus, että nauroin makeasti. Niin makeasti, että koko päivän jäytänyt migreeni älysi haihtua. Ja nyt valvottaa kun nukuin monta tuntia päivällä. Näin sitä sotketaan unirytmiä juuri kun sain sen suunnilleen kohdalleen ja raiteilleen.


Kurkataan vielä kanalaan. Tässä pörhistelee kesällä kuoriutunut sekarotuinen tipu. Kullervo The Kukko senkus notkuu vaan. Eilen piipahtanut naapuri tietää kuulema henkipaton kiuruveteläiskukon ja ymmärsin sen pakenevan mielellään kirvestä mikäli semmoinen pakoreitti tarjoutuu. No meillä on viisi kiuruveteläiskanaa. Ja kukonvirka auki ennemmin tai myöhemmin. Nyt pitäisi päättää mihin ja miten änkeämme kukon ja kaksi kanaparvea. Kanat eivät luonnollisesti sovi samaan parveen.

Kolmea parvea ei talvitiloihin mahdu. Vain kahdelle porukalle on hyvät tilat. Kas tässäpä pulma.

Uudet tehomunijat eivät älyä mennä sisätiloihin munimaan vaan ovat kaivaneet poteron johon kukin vuorollaan käy munasensa pyöräyttämässä. Höntit hempukat.

Kesäkausi alkaa vääjäämättä lähetä loppuaan ja kaikki kanaset pitäisi vähitellen usuttaa öisin sisätiloihin. Viihtyvät niin hyvin ulkotarhassa, että vain osa lähtee yöksi sisään. Loput nukkuvat leirinuotiohengessä nokka siiven alla seinänvierustalla. Sissikanoja?

Nyt on minunkin syytä asetella itseni vaaka-asentoon. Nukku-Mattia odotellessa on arvatenkin runsain mitoin aikaa pohtia koirahommaa, kanaongelmaa ja ihmetellä vielä kerran tätä tullimiesten logiikkaa. Veikkaanpa, että samaan aikaan kun tuttavan autoa tongittiin ja miestä kuulusteltiin, ohi sujahti useampi kuin yksi lasti kaikenlaista valon-, tulen- ja tullinarkaa tavaraa. Ja henkilöitä joiden paikka olisi jossain muualla kuin vapaiden kansalaisten joukossa.

Huomiselle paljon hommaa, kunnollinen yöuni olisi tarpeen. Huomenna ei jalka nouse kananuorikon malliin vaan aamunaama on varmaankin samaa mallia kuin Gaddafikukolla.
Hyvää yötä, missä lienetkin.




9 kommenttia:

  1. Ai kun oli pitkä postaus! Ei yksinkertainen mieli riittänyt kaikkeen, sorry...
    Mutta mä voin ottaa villasukkalankaa, värjättynä tai ilman, ja kutoa eri kokoisia villasukkia oikealla kantapäällä haluttu määrä? :-)

    VastaaPoista
  2. No Seniorikansalainen lienee siis iskussa jälleen. Laakereilla lepääminen on vaikea laji.

    Viisautta koirahankintaan ja demokratia kehiin. Äänestämällä sisäistetään valtiollinen politiikka. Vähintääkin. Tai sitten hankintaan kaksi koiraa :D Lykkyä pyttyyn!

    VastaaPoista
  3. Onneksi täältä löytyi hyviä uutisia Karjan kunnailta ! Pukkasi jo huoliryppyä (ikäryppyjen seuraksi) otsaan kun hiljaiseloa kesti ja kesti ;)

    Perillinen N:lle terkkuja, kovan paikan eteen joutuu hentonen tyttö pentulaatikon äärellä kun pitäisi osata päättää kenen kanssa haluaa ainakin seuraavat 15 vuotta viettää ;)

    Omasta kokemuksesta sanon että kun tuon meidän Kauhun kävin valkkaamassa oli se tietysti ihanin ja suloisin ja täydellisin,mutta kotiin haettaessa jokainen pentu oli niin ihana että olisin voinut napata mukaani ihan minkä vaan ! Ettei se ekaksi valikoimani ollutkaan sitten seitsemän viikon iässä se upein ja kaunein ;) (mitä se toki nykyään on ;))
    Ja minkä tahansa koirista olisin ottanut niin loppupeleissä "meidän näköinen" ja "maailman paras" siitä olisi kuitenkin tullut ;)
    Tsemppiä päätöksen tekoon.

    Villalankojasi katson kadehtien ! Kutoa en osaa,mutta pelkkä villaisen langan hiplaaminen on niin eheyttävää. Kirjaimellisesti. Aidon ja oikean,rasvaisen langan pyörittelyn jälkeen kädet kokee nuortumisen. Ihan parasta ihonhoitoainetta. Suosittelen neulomaan yösukat,ei tarvitse tuskailla kuivia kantapäitä kun vetäisee Weeran harmaat varpaiden suojaksi.

    Mukavaa viikonvaihdetta kukoistavalle Torpalle ! Voikaa hyvin !

    VastaaPoista
  4. S, kiitos tarjouksesta. Voin siihen hyvinkin tarttua, kunhan ensin nöyryytän itseäni yrittämällä ihan itse selvitellä kantapääosion. Voisiko niitä kantapäitä kutoa valmiiksi ja sitten liittää jotenkin näppärästi muuhun sukka-aihioon?

    Tita, äänestystulos on jo selvillä, se menee 3-1 esikoisen tappioksi. Mutta annetaan pentujen itse pitää vaalipuheensa tänään... viirupää voi nousta yllättäjäksi ja äänet menee 4-0. Äitikulta käy ja kukkuu, hällä on nyt rytmi veressä *tsaka-tak-tsaka-tak*

    Salla, perilliselle on terveiset kerrottu. Kiitos tsempityksestä. Aika metka härvelihän se teidän kuonolainen on ja ehdottoman komea.

    Mitä tulee noihin villalankoihin, jo keritsemisen jälkeen kätösten iho kiilteli ihanan pehmeänä ja rasvattuna monta päivää. Haju on tietysti pikkuisen härski. Voin vain arvailla mitä vanhalle ja virttyneelle parisuhteelle käy kun hiihtelen iltaisin petiin lampaanhajuisissa unisukissani :D

    Tästä näin perjantain kiireisiin. Ihan ensiksi käyn vähän irvistelemässä selkäjumpan merkeissä salilla. Tosin tänään ohjelmassa on alakroppa eli kuljettimet. Eli tuskaa.

    VastaaPoista
  5. Kauniita lankoja. Tuovat muistoja lapsuudesta mieleen. Oltiin eilen lasten kanssa "maatalousnayttelyssa" ja lapsillekin selvisi villalankojen alkupera niinkuin se ennen vanhaan tehtiin. Tuon reissun (ja villiintyneen karhunvatukkarytekon) seurauksena sorkkaelain kuume kasvaa. Sunnuntaina menemme tutustumaan vuohirescueseen...poika tahtoisi myos lehman ja possun...mies pyorittelee paataan ja miettii miten me ikina paastaan lomalle minnekaan...

    Voihan unikonsiemenet :DD

    Kaunista on torpan pihapiirissa. Silma lepaa!

    Ja eikohan sielta se oikea pentu teille tiensa loyda. Tuosta meidan tapauksesta en ole ihan varma...mamman poika ja muiden riesa....no kunhan tassa taas lapset aloittaa arkisen aherruksensa alkaa Busterkin koirakoulun, niih! Illan jatkoja sinne, tama alkaa raivata taloa ihmisten asumusta muistuttavaan tilaan...

    VastaaPoista
  6. Suvi, onneksi Suomessa harvemmin on vuohirescuen kaltaisille asioille tarvista. Onneksi täällä näperrellään niin paljon pienemmissä mittasuhteissa kuin siellä ison veden takana. Siellä on kaikki suurta, myös ongelmat.

    Joskus heikkona hetkenä olisin saattanut tänne vuohen ottaakin mutta tulin onneksi toisiin ajatuksiin eli järkiini. Ovat kuulema varsin haasteellisia kavereita sarvineen ja hajuineen.

    Nyt lykkään pari pentukuvaa... oltiin laatikolla!

    VastaaPoista
  7. Taalla vuohet on kai tavallaan tuon kanabuumin seurausta, kun niita varsin vaivattomina lemmikkeina myydaan, samoin kuin kanoja. Sitten kun mielenkiinto hiipuu, niin unohtuu se vahainenkin hoito. Toinen aaripaa on sitten nama rakkaat lemmikit, jotka ruokitaan liian tehokkaasti ja ovat sitten lihavia, joka on sitten jo iso ongelma.Ja sitten on tietty naita maitotilojen ylijaamia. Suomessa taidetaan laittaa surutta teuraaksi naita mita taalla paattyy rescueseen. Minun on annettu ymmartaa, etta kuohittu vuohi ei haise, mutta huomenna selviaa sekin ja samoin kuin monta muuta kysymysta. Mies nyt on tata vastaan, mutta se on sellainen vastarannan kiiski nyt muutenkin...Lampaita mietin toisena vaihtoehtona, etta olisivat kenties helpompia, mutta eivat ymmartaakseni ole niin kaikkiruokaisia kuin vuohet ja tarkoitus on paasta noista karhuvatukoista eroon. Mutta katellaan nyt miten kay.

    VastaaPoista
  8. Ihanat langat - itse kutoisin tuosta määrästä jo villapaitaa - perinteisen luotolaisen, harmaan sellaisen. Voi kun saisi tuollaisia lankoja, voi, voi.

    Äitini hamstrasi länsinaapurissa sisareltaan unikonsienimeniä ja pelkäsin, että meitä odottaa lentoaseman tullissa kuvaamasi kohtalo, vaan kun ei.

    Tsemppiä seniorikansalaiselle. Nyt teillä on mahdollisuus tarkistaa tuvan kello hänen rytmistään. Hyvä näin. Olen ihmetellyt vähän vastaavaa tapausta, lähempänä 80 on ikävuosia ja kirjaimellisesti heiluu tilansa hommissa kuin heinämies. (Kas kun ne heinät pittää niittää viikatteella).

    OP

    VastaaPoista
  9. Suvi, täällä tosiaan liiat/turhat eläimet pannaan pataan aika surutta, ei ole resursseja rescuetoiminnalle. Ehkä täällä on myös aika tiukat valvonnat ja systeemit, ei oikein voi omia hiihtoja tehdä eläinten suhteen. Toki kaikenlaisia luikkuja mahtuu pieneenkiin maahan :-(

    Jään jännityksellä odottamaan pukkianalyysiä :D

    Anonyymi OP, kiitos terveisistä ja tsempityksistä. Niistä unikonsiemenkodista taitaa kehkeytyä täällä meillä vähän vitsiä, vein eilen visiitille viemisiksi ison ja rehevän sadonkorjuukimpun ja toki siinä oli muutama pulska siemenkota ylimpänä keikkumassa.

    En tiedä miten onnistun harhauttamaan seniorikansalaisen syksylaitumen aitaamisesta. Semmoinen homma olisi ensi viikolle luvassa ja mummeli pyörii jo aivan tuskaisena pihalla, tekemisenpuute on ilmeinen.

    Mikäli OP saat kehräyksen hoidettua, meiltä liikenee kyllä yhdet villat vaikka heti. Pahvilaatikossa odottavat että joku tekisi niille jotain. Minä en tee. Ja seuraavat villat otetaan parin kuukauden sisään. Ylituotantoa villasta, mikä miellyttävä tilanne.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!