torstai 12. heinäkuuta 2012

Teoriassa terve


Kukkia ja mehiläisiä vai mitä viheliäisiä nuo pörröhousukimalaiset nyt ikinä ovatkaan. Kesällä lemmekkäitä ja lennokkaita ajatuksia taitaa hiipiä useammankin kulkijan mieleen. Mikäs siinä, kivahan se on kesäillassa kuherrella.

Meillä kuherrellaan monellakin suunnalla. Nuoripari Espoosta tuli maalaisviikonlopun viettoon. Tytär T, Iso-J:n ensimmäinen tekele on kyllä löytänyt varsinaisen helmen vävyksi. Ja mikä mukavinta, ajavat vähinä lomapäivinään ilmeisen mielellään tänne syrjänperillekin.

Vävy lämmittää saunaa ja näyttää juuri siltä, ettei kaupunkilaispoika muualla synttäripäiväänsä mieluummin viettäisikään kuin täällä. Äitikulta värkkäsi päivän tunteina megakokoisen mansikkakermakakun. Se oli juuri täydellinen heinäkuisten synttäreiden kakku.

Tytär T kuhertelee juuri nyt kl. 21.50 Tötsä-tamman kanssa, pientä jumpattelua satulasta käsin. Näyttää varsin mukavalta ja tamma pomppasi parit hyvänmielen ilopukitkin. Eihän se likkaliimapersus sieltä mihinkään suistunut, nauroi vain ja jatkoi menoaan, hevosen häntä ja tytön ponnari heiluivat samaan tahtiin. Sielu hyrisee hyvää mieltä.

Nassekin sai kaupunkilaisen pikkuheilan riiattavakseen, se basenjikakara on kohtuullisen vilkas tapaus.


Tässä vielä kuvasarja, ratsukko, ykköskoutsi ja apuvalmentaja.

Niin, hyvää mieltä tässä pitäisi viritellä ihan perusvireeseen saakka porautuen. En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella kun saa lääkäriltä tuomiokseen Periaatteessa Terve. No terve vaan, eipä mulla muuta, kiva kiitti hei.

Verikokeiden mukaan olen superterve, kaikki arvot ihanteelliset. Ei missään, ei kertakaikkiaan missään kohtaa mitään moittimista. Nuppiosaston magneettikuvaus on lokakuussa, eikä sieltäkään löydy mustaa aukkoa kummempaa, ei ainakaan jumalhiukkasia.

Että nyt pitäisi osata olla iloinen kun mitään vikaa ei löytynyt nytkään. Eihän sitä löydy, terveestä ihmisestä.

Kuitenkin pieni epäilevä ääni sisältä sanoo, että ei tämä kroppaa ristiin rastiin vaeltava kipu, nivelsärky, luista lähtevä jomotus ja aivot sumentava väsymyksen hyökyaalto ole perusterveen ihmisen merkki.

Harvoinhan teoria ja käytäntö oikeasti yhtä jalkaa käyvät. Näillä korteilla pelataan, toivottavasti elämällä ei ole mitään mustapekkakorttia tai aasia varalleni.

Äitikultakin oli treffeillä lääkärin kanssa ja hälle asennetaan syksymmällä pumppuhuoneeseen buusteri. Tai tahdistinhan se taitaa olla oikealta nimeltään. Jokohan mamma vihdoin uskoo, että ei hänkään ihan nuorimmasta päästä ole ja että ikälisiä kertyy hänellekin. On niin kovasti ihmetellyt kun nykyajan nuoret (minä) ovat niin vaivaisia...


Palavaa rakkautta rehottaa kukkapenkissä, kolmella varrella toitottaa leiskuvaa lempeä.

Minä niin tykkään noista yksinkertaisista kukista. Tottakai avaraan sieluun mahtuu kukkia laidasta laitaan, pionista palavaan rakkauteen. Valokuvauksellisesti suurin haaste on löytää edes yksi uusi kuvakulma ja lähestymistapa näihin luonnon pikku taideteoksiin. Olen kovastipaljon viehättynyt näihin harmaan aitan seinän edessä helottaviin pörröpäihin.

Iso-J valssaa tallissa maalisutien ja tikkaiden kanssa, siellä taitaa tulla valkoista vähän joka pintaan.

Muiltakin osin torpan kesäinen torstai on ollut varsin leppoisa. Tasaista ja turvallista, siit mie tykkään.
Nyt taitaa saunan kutsu olla voimallinen, ainakin työssä nuhjaantuneiden kohdalla. Heille se onkin ansaittu ilo.

Minä skippaan saunatontun lemmenluritukset ja koukkaan sen sijaan tänään Nukku-Matin matkaan.

Kesäyön kutsukin on viekoitteleva, zzzzzzz





1 kommentti:

  1. Pidän sivustostasi juttusi ovat mukavia lukea.
    Kuvat tuovat kivaa lisäväriä. Tulen lukemaan tätä jatkossakin!
    Stop by my homepage ... klikkaa

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!