sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Ruikutiruikuti


Eilisen järjen seisauttanut tilanne viinihyllyn äärellä jätti jälkensä. Tänään olen käynyt ihan puoliteholla eikä oikein mitään järjellistä urakan alkuakaan ole kehkeytynyt oikeastaan mihinkään.
Kenties tämmöinen päännollauspäivä tulee tarpeeseen? En sitä tunne ansainneeni, en missään nimessä. Silti voin ihan handu pumpulla sanoa, että parempaan en tänään pystynyt. Lehtiä luin ja enimmäkseen maleksin.

Säätiedotus meni ihan pöhheikköön, tänään piti sataa aamuyöstä lähtien. Katinvillat, pisaran pisaraa ei ole taivaalta herunut. No joo, lokinpaskaa tietysti heruu pyytämättä. Ja aina yllättäen. Lokeilla on muuten nyt juhlakattaus eteläpellolla. Se on niitetty ja paalattu. Ja lukemattomat myyränpesät makoisine sattumineen aivan taivasalla. Siellä mellastavat kissat ja lokit, sulassa sovussa samoilla apajilla.

Hetken tunsin jo myötätuntoa kodittomiksi jääneitä myyräperheitä kohtaan. Kunnes muistin kaikki ne tuhotut taimet, pöllityt tulppaaninsipulit ja kaiken sen viskin jota olen joutunut maaperään lorottamaan myyränkarkotusaineeksi. Perhana, tietäkööt ettei täällä hilluta.


Tässä nyt tyrkkii kuvitukseksi väkisin näitä pioneita. On mulla jossain excel-taulukkoon vaivalla veivattu lista ostetuista ja istutetuista ja lähes kaikkien juurakoiden äärellä nimisäle. Jo viime kesän ensimmäinen kukinta näytti, että se lista on ihan turha ja nimisäleellä voi tuikata myyrää silmään. Lajikkeet eivät valitettavasti ole sitä mitä tilattu.

Mutta kuten hoen mantraksi saakka, pioni saa kaiken anteeksi. Ne ovat liian kauniita kukkia moitittavaksi. Ei minun mieleni pahoitu vaikka Many happy returns onkin joku muu. Kotipihan kauniit ja rohkeat, ihania kesän prinsessojahan ne ovat kaikki.

Pihalla tepastelisi nyt ilokseen. Niin on nättiä taas kun Iso-J nyrhi nurmen määrämittaan. Kaksi päivää se hullu huhkii pihalla koneineen ja kas, jo torstaina nurtsi reuhottaa kuin taiteilijan parta. Joten perjantaina taas koneet tulille ja uusi kierros. Hän tekee työtä jolla on tarkoitus.

Äitikulta on pipertänyt yrttimaalla. Hernepenkit ovat niin särmissä riveissä, yrtit ottavat toki omia vapauksiaan mutta suunnilleen nekin tottelevat kasvupaikkansa rajoja. Onhan se ihan luksusta hakea omat timjamit ja rakuunat peltotuoreena. Basilika vain kituu kylmässä ja märässä. Onneksi kauppias hoitaa homman ja pitää isoja basilikaruukkuja valikoimissaan. Ei meiltä pesto lopu vaikka pientä takapakkia tuleekin omavaraisuuden suhteen.


Mutta kuka häätäisi hyttyset pois? Niitä on aivan poskettomat määrät. Aivan uusia ja ennennäkemättömiä versioita. Isoja, ilkeitä, pahoja, suoraan tuonpuoleisen peränevalta. Mulla niin menee niihin hermo. Kyllähän meillä maalaisilla aika hyvä toleranssi on näihin lentäviin thingseihin mutta rajansa hei kaikella.

Yritin tänään näyttää ahkeralta ja hiihtelin pitkin pihaa hara käpälässä. Joka kerta kun kumarsin syvään rönsyleinikin kasvuvoiman edessä, joku perverssi sääski kiemursi sisään housunkauluksesta ja iski kiinni.

Korvassakin inisi, joku sääski päätti treenata tuulitunnelissa. En tiedä kuinka monta jäi päähän, korvasta löytyi hieno nippu sääskenjalkoja, siipiä ja muita ruumiinosia kun vähän topzilla pengoin.

Ja kun illalla purkaa nutturan, sielä lehahtaa reipas, hyvin huilannut sääskiparvi kyselemään veripalvelua. My ass.


Alkavalle viikolle, joka muuten on jo Heinäkuun ensimmäinen viikko, on vielä toistaiseksi kohtuullisen väljä kalenteri. Hevosten oppitunnit jatkuvat ja taivas tietää mitä muuta viikko eteen antaa.

Huomisaamuksi olen jossain viisauden syvässä (torkahduksen) tilassa buukannut hammaslääkärikäynnin. En oikein itsekään ymmärrä miksi olen ottanut vuositarkastuksen maanantaille. Mutta jonkunhan se on otettava se viikon eka aika ja minä vedin lyhimmän tikun. Taas. Itsepä valitsin.

Tiistaina kuulen verikokeiden tulokset ja mikäli entisillä veikkauksilla mennään, poistun vastaanotolta terveenä, parantuneena ja muutenkin valaistuneena. Eipähän mene kesä sairastamiseen.

Pikkuisen houkuttaisi lähteä reissuun. En vielä tiedä minne. Mutta päivänreissu jonnekin tekisi terää.
Tässä reilun sadankin kilometrin säteellä on monta mukavaa kohdetta, ennennäkemättömiä paikkoja ja aivan outoja reittejä kierrettäväksi.

Voi muuten olla, että on lievähkö pakko kurvata Kiteen kautta ja noukkia kyytiin parit Katri-Helenat. Sillä pinkillä skumpallako tämä ikinuori isoäiti on sen muumin näköisen könsikkään kalakaverikseen viekoitellut? 

Jo laski Liimataisen pisteet. Pinkki skumppa... *hmph*

Ja nyt tämä ainainen valittaja hinaa hyttysenpureman persauksensa petiin. Koska olen hyvien yöunien arvoinen. Ja mulla on hyvä kesädekkari kesken.

En tosin ole aivan varma nukunko yöni levollisin mielin, aion jättää hevoset yöksi laitumelle. Niihin on nyt hölvätty sammiollinen sääskimyrkkyä. Joten voi olla, että tunnin välein pongahdan alakertaan kuulostelemaan onko kukkahattutädin pupsikoilla varmasti kaikki hyvin...

Hehkeää kesäyötä sinullekin, missä lienetkin.


PeeÄäs: ainoa kuvituksen kukka joka ei ole pioni on Perhoangervo, gillenia. Voin suositella sitä lämpimästi minne tahansa, kenelle tahansa. Se on kaunis. Se on ihana. Ja se on niin hervottoman tyylikäs. Punainen syysväri. Kaunis aina. Osta osta!

2 kommenttia:

  1. Joku on joskus joutunut perhoangenrvon myyntipuheen kohteeksi... :D

    Meillä alkoi loma! Huomenna haetaan passit ja aletaan suunnittelemaan kesälomaa. Lapset haluaa Englantiin - me ei jaksettais sinne asti. Kompromisseja pitää hakea. Riittäiskö visiitti Viroon? Haluaisin olla vain kotona, mutta kakarat haluaa nähdä maailmaa. Huoh... Parin vuoden päästä ne ei etes halua meidän kanssa mihkään.... Carpe diem. Se on tässä hetkessä.

    Mut kesä on upeimmillaan - meillä loppuviikosta räjähtää pionien kukinta. Niin ja liljojen! Kamalaa värikylläistä tykitystä pari viikkoa.

    VastaaPoista
  2. Titalle rentoa lomaa! Sinne Englannin ihmeellisiin puutarhoihin pitää lähteä tutustumaan ilman perillisiä. Isolla autolla. Menkää Viroon, siellä on vaikka mitä. Ja ne lepardin(!)pennukat ovat varmasti nyt veikeimmillään, eläintarhassa tietenkin.

    Päivän tekstiä lukiessani totesin, että netti on täynnä disinformaatiota. Niin tämäkin blogi. Kuvissa on siis pioneja, gillenia JA joku kurjenmiekkamikälie. Iso monsteri se on.
    Joten gillenia on se siro pieni valkokukkainen ihanuus. Ja laatutaimet saa luonnollisesti Raahesta, Särkän perennataimistolta. Menkää ihmiset sinne, se on taimistojen aatelia!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!