maanantai 9. heinäkuuta 2012

Aamuja


Tämä päivä on syytä ja aihetta merkitä aikakirjoihin.
Veljentytär astui tänään palvelukseen, Vekarajärven varuskunnassa valtion sapuskoilla seuraavat kuukaudet. Yhtään en epäile tämän tytön pärjäämistä, sisua hänessä on kuin pienessä karjalaiskylässä.

Käsittääkseni tämä samainen kevään ylioppilas on jo saanut opiskelupaikankin Itä-Suomen yliopistosta, Joensuun kampukselta. Tuleva luokanopettaja hakee vähän joukko-oppia armeijan harmaista ja se on hyvä se. Kuulemani mukaan peruskoulu(kaan) ei ole kuin ennen ja opettajien on oikeasti hyvä hallita muitakin taitoja kuin kertotaulu ja sijamuodot. Armeijan käynyt luokanopettaja (fem.) saanee ehkä vähän respectiä pahimmilta räkänokilta. Paitsi ne toivottomimmat takarivin urpot tuskin möykkäämiseltään malttavat asiaa ajatella. Silti, hieno homma ja suvun ensimmäinen nainen joka armeijaan lähti!

Olen ylpeä täti. Ja teen sen mielelläni.


Iloisia asioita tapahtui muitakin. Lapsuudenystävä Tarja kurvasi kesälomamatkallaan torpan kautta. Aika kului menneitä muistellessa ja tarinaa riittää tuleviinkin tapaamisiin. Hän on sitä ihailtavaa ihmislajia joka oikeasti pitää yhteyttä ihmisiin. Jos minä nyt näkisin vaikkapa ala-asteen luokkakuvia, en tuntisi varmaan itseänikään niistä kuvista. Tuntemattomia pentuja noloissa vaatteissa ja tyhmiä ilmeitä.

Tarja muistaa nimet ja tietää kuulumiset ja paikkasi minun muistiani monen monta kertaa.

Välillä oikeasti harmittaa, että en ole ollenkaan sosiaalinen ihminen. Jotenkin sitä pelkää aina soittavansa väärään aikaan ja häiritsevänsä ihmisten vähäistä vapaa-aikaa tai kiireistä työpäivää. Tosin itse ainakin ilahdun valtavasti kun joku soittaa minulle. Niiden pahuksen puhelinmyyjien lisäksi.

Ilahduin muuten kovasti kun bongasin Nempan ökyveskan eräästä facebookiin ladatusta valokuvasta. Sherlock meikäläinen päätteli salamana, että nyt on Nemppa Espsanjassa ja tekstiviesti varmisti asian. Pidä kuoma hauskaa siellä ja viinit viileinä. Olet jokaisen lomapäiväsi ansainnut.

Tilitoimistolle matkalla oleva tositenippu on sievässä pinossa ja muutenkin tunnen käyttäneeni tämän maanantain vallan mainiosti hyödyksi.

Ei kurjempi päivä, maanantaiksi! Pionin arvoinen, kas näin.


Sateisen kesäyön tuoksuun on hyvä nukahtaa! Kauniita unia, missä lienetkin.







8 kommenttia:

  1. Onko toi ruusu kirjoapteekkarinruusu? Mun oma on nupulla - ensikukintaa odotellaan Majakarilla.

    Tänään oli sateinen päivä, mikä kiitoksin vastaanotettiin. Maa oli korpun kuivaa. Onneksi tulee sopivan hiljaiseen tahtiin, niin ei pieksä kasveja maahan asti. Muistin muuten jaloritarinkannuksetkin tukea! Joka vuosi ne ehtii rojahtaa maahan. Nyt oli ponnistus kohillaan :D

    Kissanpentulaation äärellä käytiin tänään. Periaatepäätös on selvä - kissavahvuus nousee yhdellä myyränloukulla. Mutta mikä niistä pörröisistä ihanuuksista - Ellin siskoksia ovat. Kahden emän pentuja... kaksi Ellin kopioita sinisiä, pitkävillaisia ja monivarpaisia.

    VastaaPoista
  2. Tita, eipä ole ei, se on kompa :D

    Voi pennuleita *muiskismuiskis* Onkin paha rasti valinnan kohdalla. Mullahan oli helppoa kun oli vain yksi sininen pallero valittavaksi. Pitkävillaisuuden ja monivarpaisuuden lisäksi pakettiin kuuluu äärimmäisen äkkiväärä luonne. Meillä on ainakin sellainen teiniprinsessa ettei mitään rajaa. Oli taas poistunut yläkerran ikkunan kautta, traagisesti ja mahdollisimman näyttävästi. Löytyy myöhemmin päivällä heinävarastosta makaamasta, happaman näköisenä. Eikä kävele kotiin, pitää kantaa. Perhanan primadonna!

    Ja toi on ruusuliisa, ihan kesäkukka siis. Oli pakko hamuta pari tuommoista taimikaupasta mukaan, tykkään noista punavalkoraitaisista niin paljon. Paitsi karkkeina.

    VastaaPoista
  3. Raikas on ruusuliisa !
    Nätti kuin Grännalainen polkagris ;)
    Itse lankesin viime syksynä piparminttutulppuihin,mutta ne raidat osottautui melko vaatimattomiksi. No aina ei voi voittaa.

    Ja siitä tulikin mieleen että Nitan poppoolle terkkuja !
    Sunnuntai oli olosuhteiltaan rankka, iltapäivällä övergårdissa oli jo paljon mukavampi keli, lämpökin tippui 10 ! astetta ja ihana tuulenvire kävi. Ceen aikaan radalla oli 28, aan aikana 18 astetta lämmintä. Meitin puttejen täytyy siirtyä siis aahan ;)

    Enivei, prosenteista ja sijoituksista viis, meidän kesäretki oli super ihan sen vuoksi että saatiin näyttöä siitä että ei
    Torstenin liike ole pysyvästi mysteeriontuman myötä kadonnut. On se vielä olemassa. Onneksi !

    Eli kisakentillä tavataan jatkossakin :) Toivottavasti !

    VastaaPoista
  4. Salla, hieno homma se teidän kesäretki. Kannattaa tosiaan jo harkita siirtymistä viileämpiin luokkiin, rahkeet kyllä riittää sekä ponilla että kuskilla.

    Piparmintturaidat ovat hienoja, kukissa. Mahtaiskohan tuo ruusuliisa heruttaa siemiä ensi kevään omia kylvöksiä varten..? Titaaaa....??! En ole missään raitakukan siemeniä aiemmin huomannut, tuo on oikeasti tosi nätti esitys.

    VastaaPoista
  5. Viileämpi luokka :)
    Missähän on seuraava "cool bee" tyrkyllä ;)

    Juu, tämä taisi olla jo etukäteen päätetty olevan vika cee lajissansa. Ellei sitten jonkun satunnaisen vedä verkkaluokkana.

    Ja siis obs ja huom ! jos ei taas tule joku näppärä vuoden paussi treenaamiseen ja kaiken joutuu aloittamaan alusta :(
    (toivottavasti ei !)
    *nöyränä mystisten ontumien edessä*

    Beessä ja aassa täytyy ponnysella olla jo vähän voimaa työntää takaa,etuvetona ei pärjää isommissa luokissa ;) Toivottavasti voima ja kunto kasvaa sitä myötä kun tyttö ja poni pääsee treenaileen.

    Tylsä sateinen päivä, säänpuolesta ei harmita että oli pakko käydä sellossa asioilla. Muuten kyllä. Ostosparatiisit ei tod.ole mun juttu.

    VastaaPoista
  6. Aa ja Bee viileänä, kiitos.

    Toivon puhdasta liikehdintää molemmille ponysille, ovathan eläinlääkärit teidän ansiostanne korkealla veroäyritilastoissa, olette mielestäni enemmän kuin kohtuullisesti jo sitä ammattikuntaa työllistäneet. Ontumat sucks.

    Jos loma meinaa tylsän päälle käydä, pakkaa kiesi ja karauta tänne.

    VastaaPoista
  7. Mä toivon illalta auringon paistetta, grillaamista ja kylmää valkoviiniä. Tänään on satanut melko lailla, mutta nyt aurinko paistaa. Ekat mansikat on kypsyneet... nam!

    Ja yrittänyttä ei laiteta. Anna jonkun siemenkodan kypsyä ja kylvä keväällä maaliskuussa. Sittenhän se selviää. Varmasti nuokin on siemenestä kasvatettu.

    Maestro hamstraa naapurista julmettuja kivikuormia. Varmaan kuution kokoisia kiviä. Mitä se niillä aikoo tehdä, on vielä mysteeri. Toisaalta - ei niissä ole parasta ennen päiväystä. Hyvin säilyvät pellon laidalla.

    VastaaPoista
  8. Tita, viinikellari, vastaus on viinikellari! Maestro värkkää sulle kiviholveja turvaamaan kylmät juomat kovaankin kuumotukseen :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com