sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Tuuletellen


Ei, tässä ei ole Veera perinteisessä pää pölökyllä -asennossa. Veera tuulettelee oikein tunteella villahousujaan. Ne on nyt pakattu kaikilta lambitytöiltä pahvilaatikkoon. Kasvattakoot tulevan talven varalle uudet.

Tänään on tarvittu myös muunlaista tuuletusta. Sappi on kiehunut ja mieli myrskynnyt.
Eräs sukulaisista löydettiin tänään menehtyneenä kotoaan. Siitä asiasta ei sen enempää. Mutta voi varjele sitä jälkeenjääneiden jäljellejääneiden asennetta. Suru on suru ja läheisimmillä se on totista totta, asia joka pitää tajuta, ymmärtää ja lopulta rämpiä läpi. Ja heille pitäisi suoda suruaika. Valitettavasti aivan kaikki eivät asiaa tahdo noin ajatella vaan maallisemmat arvot ja asenteet tallovat jalkoihinsa puhtaankin surun.

Hienotunteisuuteni estää minua julkihuutamasta kaiken tänään kuulemani. Turhan moni "ei niin hienotunteinen" mölisi tänään mielipiteensä asioista julki. Enää voi vain toivoa, etteivät aivan kaikki sanotut asiat kantautuisi aivan kaikkien korviin. Myötähäpeä on joskus mykistävän kuristava tunne.

Sylettää tuommoinen. Antaa perikunnan ja läheisten tehdä isoimmat päätökset. Muut pistäkööt lompakkonsa pitkään piiloon jos eivät tahdo osallistua muistotilaisuuteen muuten kuin kutsuttuina kahvivieraina. Ja suut sitä myöten kiinni. Niin teen minäkin, etteivät aivan kaikki sillat palaisi.


Suu oli supussa Orvokillakin. Minä sain sorkasta kaulaani, en mustelmaa mutta kunnon tällin kuitenkin.  Ihana auttavainen Marje tuli taas kerran auttamaan ainoana vapaapäivänään ja fiskarssit naksuen kukin lambi irtaantui villoistaan. Minä keskityin kynimään helpoimpia kohtia ja yritin ottaa opikseni.

Sen verran tiimityömme on jo hioutunut että nyt selviteltiin kolme lammasta kaikkine puheineen viidessä tunnissa. Joista ainakin yksi tunti meni karkureiden jallittamiseen. Välillä huilattiin selkiämme ja lepuutettiin lammastakin. Eihän tämä nyt mitään väkisinmakuuttamista ole.

Viime syksynä meillä meni kuusi tuntia, yhdellä kahvipaussilla. Silloin oli kylmä ja näpit meinasivat jäätyä.

Päätimme, että Marje tuo meille pässin syksyllä, tarkoitus on saada vuoden päästä lampaan lihaa pakkaseenkin. Ja me lainaamme Wappumme värigeenipankin talletuskäyttöön.

Voihan se olla, että pikkuiset bäbättimet eivät päädy meidän lautasellemme, onhan se aika karua kaveria syödä. Mutta aina voi yrittää tuottaa itse oman luomulähiruokansa. Se, riittääkö sisu sen syömiseen on eri asia. Laitamme kaalia ja hernettä, korvikkeeksi, jos liha ei maistuisikaan. Köyhän torpan lammaskaali, sans lammas.


Päivä oli muutenkin tuulinen, sateinen -ja sanoinko jo, tuulinen. Välillä tuulenpuuskat olivat lähes lammastalennättäviä. Hevoset otettiin laitumelta lankkutarhaan koskapa päättivät tuuletella kankkujaan vähän turhan railakkaasti. Isäntämies pöräytti niitolle naapurilohkolle ja pystyynkuolleet perhehevoset kehittelivät syyn sunnuntairodeoon. Otimme siis järeämpiin aitoihin niiton ajaksi.

Onneksi otettiin. Tuli rankkasade ja laitumen aitanauhat lyyhöttivät maata myöten.
Sinne pieksäytyivät myös isäntämiehen niitot. Toivottavasti nyt ei sada monta päivää putkeen, ei niitä heiniä saa paaliin pirunkaan ilveellä. Tai sitten lehmät syövät levää ensi talvena.

Sateessa parasta oli se, että silloin tuli sääsketön hetki.
Vähitellen turhauttaa se sääskien parveilu, ihan hullun paljon niitä on. Vähempikin riittäisi ja vaatimattomuus kaunistaisi sääskenkin.

Jotenkin lohduton sade ja pieksävä tuuli passasivat tämän päivän mielialaan.


Viikonloppuna on syöty hyvin, vähän lepäiltykin ja jonkun verran värkätty hommia pihalla ja puutarhassa. Äitikulta pisti pystyyn angervon avohakkuut etupihan rinnepenkissä. Minä pieksin pienemmäksi sellaisia kasveja jotka leviävät riesana. Tita on ollut niin oikeassa tiettyjen kasvien suhteen... on laitonta myydä kasveja jotka kaipaavat hellän hoivan asemasta lähinnä rounduppia ja kassaraa.

Huomiselle jäi pari istutushommaa, tämän päivän sade tärveli hyvin alkaneen kuopankaivuun. On loppujen lopuksi iso päätös ratkaista mihin istuttaa tammen. Tai hevoskastanjan. Muutama pienempi jäi vielä kyydittäviksi. Minulla on nähkääs tapana kopata kuoppaa kaipaava puu kainalooni ja mallailla niitä eri paikkoihin. Jostain aina löytyy se oikea istumispaikka kullekin puulle ja puskalle. Osa selviää parilla kokeilulla, osaa kuskataan useampaan otteeseen eri paikkoihin. Tammi on oikeasti paha rasti. Se ei montaakaan siirtoistutusta siedä tai juroo vuosikymmenen.


Harriserkku oli eilen saunomassa, kivaa vaihtelua. Koirat vetivät hullunjumppaa pitkin pihoja, Nassekin nukkui kuorsaten kuin porsas. Tuuletteli pahimpia riehumistarpeitaan.

Se olisi sitten juhannusviikko, eikö? Vähän meni nyt asetelmat uusiksi mutta tätähän se elonkierto on. Sattuu ja tapahtuu ja aina tulee uutta ajateltavaa.

Hevosilla alkaa koulu ensi viikolla, jos suinkin säät sallivat. Eihän sitä perhehevosia oteta pois pellosta pahalla kelillä. Paitsi yöksi tallinpahnoille pötköttelemään.

Siskolikkakin on tulossa poikineen ja kaikkea kivaa. Ajatuksia tuulettavia päiviä luvassa! Niitä tarvitaan.

Tähän loppuun vielä kerran isot onnittelut tämän sunnuntain voittoisille hevosille, Inkossa on syöty voittopizzaa ja käsittääkseni punainen ruusuke meni sekin aivan oikeaan osoitteeseen, uskoakseni tuli tarpeeseen.

Viikonlopun käänteistä rasittunut torpan armo kuittaa itsensä petiin ja toivottaa kaikille oikein pontevasti reipasta viikon alkua! Minä nukun aamulla ainakin kahdeksaan! Kyllä näin on.









4 kommenttia:

  1. No vitsit sentään - hankitte rasitusvammoja Fiskarsin saksilla!? Harkitkaa parturointikoneen lainaa/vuokraa toiselta lampurilta. Helpottaa hommaa ihan satasella! Silloin ajan laskussa tunneista kuitataan minuutteja. Lammaskin kiittää - vajaan puolen tunnin parturointi on paljon helpompi lampaankin ymmärtää pakkolepoasennossa.

    Sain siskolta Thermacell- merkkisen hyttyskarkoittimen. Sisällä on butaani panos ja joku hitsin tyyny. Pitäis loitontaa öttiäiset pienehköltä alalta. Tarttee koeponnistaa. Etes grillauksen ajaksi tai kitkentäsession helpotukseksi. Kuulemma oikeesti toimii. Tarttee tarkastaa lausunto.

    Tuleva viikko näyttää kohtuullisen leppoisalle töiden puolesta. Vois vaikka kokeilla juhannussiivojen tekoa. Sadesäällä. Muuten teen juhannussiivoja pihalla.

    Hirnakka - sultako on tullut kirjekuori pioniunikon siemenkotia...? Ei ollut sitten allekirjoitusta lähetyksessä.

    VastaaPoista
  2. Juu, on se konehomma ollut joka kerta puheena mutta pari kertaa kiinnijuuttuneet ja tylsyneet leikkurin terät eivät nekään ole lammasta ilahduttavin vaihtoehto. Nyt niitä ei ollut käytössä ja lampaat seisovat enimmän aikaa tyynesti paikoillaan. Ensi kerralla meillä pitäisi olla upouudet terät ja timmisti soiva leikkuri.

    Vettä sataa, kuka varasti kesän??

    VastaaPoista
  3. Ai... meilläkin piti sataa säätiedon mukaan, mutta kun paistoi aurinko. Saamani Thermacell merkkinen sääsken karkoitin (hinta noin 25 €) toimii oikeasti. Tosin pienellä alalla vain (n. 20 m2). Mutta se on kannettavaa mallia. Tänään ilman läiskimisiä sujui grillaaminen ja kitkeminen. Ei paha... ei paha.... pahimmatkin sääskiloukotkin voitettiin tuolla vekottimella. Rahat vois panna pajon heikompaankin... Niin että jos ahistaa ulkona, niin osta Thermacell. Ei ahista enää ja näkee eteensä jälleen.

    Tää vehje takaa Juhannuksen läiskimättämän illanistujaisen.

    VastaaPoista
  4. Heh, estääköhän tuo sääskikarkoitin muunkinlaisen läiskimisen, semmoisen mitä yleensä seuraa kun yhdistetään keskikesän ja väkijuomien päihdyttämät kansalaiset. Tuskin.

    Mutta on äärimmäisen lohdullista tietää, että on olemassa kohtuuhintainen vekotin joka oikeasti karkottaa ne kauheat inisköt kauemmaksi.
    Voiko sen ripustaa kaulaan? Hevosillekin? *vitsivitsi*

    Veikkaan, että nuo vekottimet ovat kohta kaupoista loppu kun riivattu kansa kipaisee markettiin hakemaan helpotusta sääskikurjuuteen. Niitä on kyllä ihan laittoman paljon.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!