tiistai 12. kesäkuuta 2012

Oppimisesta


Perillinen M on ratsastusleirillä. Tämä on statukseltaan esteleiri. Ei tarkoita sitä, että pienten etenemistä yritetään leirin järjestäjien toimesta jarruttelemaan, ei ollenkaan. Ipanoiden on tarkoitus oppia liitelemään jonkinlaisten esterakennelmien yli poniavusteisesti.

Ja alkeista aloitetaan, luonnollisesti. Sepäs ottaakin koville eräällä omasta osaamisestaan vakuuttuneelle. Päivän hommia on tehokkaasti rytmittänyt puhelimen twitwit-ääni, tekstiviestikirjeenvaihto minun ja leiriläisen välillä oli välillä sangen kiihkeää.

Ottaa ilmeisen koville nöyrtyä vähemmän harjaantuneiden ryhmään. Itkunnyyhkeeltäkään ei vältytty.
Yritin siinä sitten kertoa, kuinka toisen saama kehu ei ole keneltäkään muulta pois. Jos ope kehuu a:ta, se ei tarkoita että b tai c olisi huono ratsastaja. A teki onnistumisen ja se on mahdollista b:lle ja c:llekin.

Onnistuin ehkä kuitenkin asettelemaan sanani oikein, puhelun päätyttyä minut hyvästeli vähän pirteämpi ihmisentaimi. Ja viimeksi tullut tekstiviesti: Hahaa, hyppäsin Hassella ristikon! -kertoikin tärkeimmästä, onnistumisesta.


Jäin asiaa vatuloimaan pidemmäksi aikaa. Valitettavan usein ihminen on oman kehityksensä suurin este ja suoranainen jarru. Sitä jäädään kyyläämään toisten suorituksia vaikka pitäisi tehdä ihan oma hiihto. Mikä pahinta, ihmiskurja usein vertaa itseään toisiin ja vaatii itseltään semmoistakin mihin ei ole vielä millään, ei edes ajatustasolla valmis.

Ratsastuskin on loppuviimeksi niin jumalattoman herkkä ja vaikea laji, onhan siinä kumppanina juuttaan iso, elävä ja tunteva elukka. Ikinä siinäkään lajissa ei ole täysinoppinut koskaan. Ihmisikä ei riitä. Hyväksi voi tulla aiemminkin, mutta mestariksi valaistuvat vain harvat.

Useimmat meistä eivät ole luonnonlahjakkuuksia, osaaminen ja varmuus tulee toistojen myötä. Ja onnistumisten kautta. Itse koen suurimmat oivallukseni lihasmuistin kautta. Kun olen hevosen selässä ja valmentaja kiittää että nyt menee hyvin, pitää kiireesti tallentaa fiilis perslihaksista aivoihin. Sitä samaa fiilistä hakee ja siihen pyrkii.

Luulisin, että rytmin avulla oikeat, palkitsevat liikeradatkin tallentuvat kehoon kokonaisvaltaisesti oppiminen on ylipäätään mahdollista noinkin fyysisessä lajissa kuin ratsastus. Toki lukemallakin oppii ja toisten tekemisiä katsomalla. Pitää vain pystyä "tuntemaan" lukemansa ja näkemänsä. Silloin sen tajuaa.
Eikä se ole mikään pieni vain.

Voisin veikata, että sama se on joogassa, taitoluistelussa ja oikeastaan kaikissa lajeissa. Pitää oppia tietämään miltä onnistuminen tuntuu.


Lasten oppiminen on vielä erilaista kuin aikuisten. Harvoin lapset pelkäävät.
Me aikuiset pelkäämme kontrollin menetystä, putoamista, mokaamista, naurettavaksi joutumista. Lapset senkun viilettävät. Ja kohtaavat pettymyksen hetkiä kun taidot eivät vielä riitäkään. He ovat kateellisia kun kaverilla sujuu hetkittäin hohdokkaammin. Kateus on parhaimmillaan positiivinen voima, pahimmillaan kauhea myrkky.

Jossain vaiheessa pettymys vaihtuu peloksi, epäonnistumisen peloksi.
Silloin oppiminen hidastuu ja vaikeutuu.

Onneksi on olemassa valmentajia, opettajia ja ohjaajia jotka ovat perehtyneet oppimiseen ja osaavat kiittää, kannustaa ja kehua oikea-aikaisesti. Virheet eivät usein ole niin suuria, että niitä kannattaisi ruotia pidempään. Riittää kun ne tiedostaa ja keskittyy niiden murehtimisen sijaan pieniinkin onnistumisiin. Pienin askelin eteenpäin.

Koska minä en ole pedagogisilta taidoiltani kyökkipsykologia kummoisempi, jätän perillisten opettamisen osaavien vastuulle. Minä päivystän puhelimessa ja olen tarvittaessa äitinä kuulolla.

Ehkä opin tänään jotain itsekin. Tuntuu, että olisin itse liitänyt sen ristikkoesteen yli.


Eilen meillä kävi hevosten tuleva kotiopettaja tutustumassa uusiin oppilaisiinsa. Minulle jäi hyvä ja levollinen olo, luulen löytäneeni ihmisen jonka kanssa sekä minä että hevoset puhumme samaa kieltä.
Ei lähdetä tavoittelemaan kuuta taivaalta eikä pyritä mopolla mahottomiin.

Aika näyttää kykeneekö meistä kukaan mainetekoihin. Pääasia, ettei kukaan paina silmiä kiinni ja sutaise sinne päin. Perustyöllä hitaasti kiiruhtaen tehdään mukavia perhehevosia.

Tästä sateisesta päivästä ei oikein osaa sanoa mitään ihmeempää. Vähän semmoista odottelua. Iso-J oli jo puoli kuuden aikaan Pesoliton ratissa ja kahdeksan aikaan kaukana.

Lampaat pääsivät eilen isolle puolelle laiduntamaan, pikkukivikko on nyt kaluttu. Niiden villat ovat upeita, laatu ei näy kuvasta. Puhdas ja takuton, hieno kesäsateessa pesty villa. Semmoinen pitää saada talteen! Keritsijä hoi, täällä ollaan valmiina!


Puutarhassa kaikki kukkii. Pihlajaryhmä on muuttunut surisevaksi, ampiaiset, kimalaiset ja ties mitkä pärisevät pienlentäjät ottavat ilon irti pihlajan makeasta kukinnasta. Samoin kukkii sireeni (täällä se on sireeni, ei syreeni) ja ihan kohta lumipalloheisikin. Siitä ei menekään kauaa juhannusruusun kukintaan.

Rohkenenn toivoa, että edes joku pioninpentelekin kukkisi.

Kesä etenee, etene sinäkin. Missä lienetkin.
Tervetuloa myös uusi lukija -s-


Sireenintuoksuiset onnittelut pikkuiselle tammalle 
jolla täyttyy tänään ikämittarissa seitsemäs vuosipaalu. 

Tänään pannaan sokeripala huuleen ja nautitaan kesästä!
Onnea T.T 

7 kommenttia:

  1. Kukkeinta kesää Karjalassa - hengästyttävät kuvat!

    Ja niin ne varttuu - ipanat. Pettymykset ja muutkin hankalan tuntoiset tunteet koulivat kohtaamaan elämän myrskyt. Eli ihan hyväksi. Lopultakin. Olet ollut viisas äiti.

    Mä katoan kolmeksi päiväksi. Lähden Kiiminkiin vetämään yrttikurssia. Tuskin nettiä aukaisen. Mutta hyvää loppuviikkoa Torpan väelle ja muille lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että ilmoitit Tita, olisin jo varmaan kääntänyt eräätkin kivipuutarhan kivet ympäri jos elonmerkkiä ei olisi kuulunut :D Mukavaa kurssia!

      Poista
  2. Lämpöiset Onnittelut ja hyvät rapsutukset seitsen vuotiaalle Kaunottarelle !

    VastaaPoista
  3. Kiitti Salla, nättinä oli tamma tänäänkin. Hällä on muuten semmoinen sileä likaahylkivä kesäkarva, ei tartu töhnä eikä rapa. Toista se on Sotkupekka, perhana mikä räkämöykky poniksi. Illalla harjattu ja aamulla oli kuin tunkiosta nostettu :-/ Miten voi talliyön aikana sotkea itsensä vessaharjan näköiseksi???

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia pihapiiristänne. Erityisesti lampaat saavat meikäläisen hymyilemään. <3
    Juttujasi on kiva lueskella ja entisenä hevostelijana heppajutut ovat lähellä sydäntä.

    Kiitos tervetulotoivotuksista. Oon lueskellu aikaisemmin "salaa". ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos -S- :D
    Mukavaa kun väki vähitellen tulee ns. kaapista ulos, julkilukijoiksi. Kyllä minäkin käyn vastavierailulla.

    Kuvia on yleensä eläimistä ja pihasta, siellä tapahtuu aina eniten. On jotenkin tylsää kuvata interiöörejä "viskasin tälleen huolimattomasti nää sukat tähän keinutuoliin". Ketä oikeasti kiinnostaa minkä värinen vessanmatto meillä on (valkoinen, Ikea, 5,95 €) tai minkäväriset lakanat on kenenkin punkassa. Ei minua ainakaan, siksi kuvaan siellä missä yleensä jotain tapahtuu.

    Tänäänkin tapahtui kaikkea ja tuli ne klassiset "pari muuttujaa" ja iltakin loppuu taas kesken. En siis jaksa enää siirtää kuvia kameralta saati värkätä päivitystä. Saunan päälle ramasee niin mukavasti. Uusi Hippos kätösiin ja akka vaateriin. Metrin mitaksi sanoisi Iso-J... ikävä ihminen.

    Ehkäpä huomenna läväytän uusilla kuvilla ja tuoreilla tarinoilla. Ehkä. Älkää nyt kuitenkaan jääkö hengitystä pidättäen odottamaan. Voipi naamat sinertää ootellessa :D

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!