maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kamera käy


Täräytän tähän alkuun vähän väri-iloittelua ja uutta unikkoa. Johan sitä marimekon versiota on katsottu silmät kipeinä vuosikaudet. Minulla on kuvakortilla jumalattoman härski unikkokuva, en oikeasti tiedä haluanko julkaista sitä. Ei sitä suotta sanota, että luonto pyrkii kaikessa tekemisessään vain ja ainoastaan elämän jatkumiseen... no laitan sen kyseenalaisen kuvan ehkä alemmas.

Ihan on ollut normipäivä, maanantaiksi. Hemmetin aikainen herätys ja yhdeksäksi pohjoiseen kaupunginosaan (matkaa n. 50 km) Herra Taikanäpin kuritukseen. Tita lienee ainoa joka ymmärtää jos sanon, että selkään löytyy vihdoin symmetriaa, tänään sitä haettiin aivan uusin konstein, hengityksen ja minkälie selkähöylän avulla.

Tepsii, toimii ja tehoaa, tekee mieli venytellä selkää joka on kuin vuosikaudet kiepillä ollut käärme, pyrkii oikenemaan.

Unikoille kuuluu hyvää, entäs pionit? Ne rakkaat, armaat mieliharmit. Tässä ollaan kuulkaa nyt niin jännän äärellä, niin jännän äärellä:


Ensimmäinen näille tiluksille väsäämäni pionipenkki. On siellä toki paljon muutakin mutta pyöreä penkki on kuitenkin The Pionipenkki I. Kaikki muut paitsi puutarhahörhöt näkevät ehkä leikatun nurmen ja vähän jotain lilaa minttua (Veli Miltonin huimausainekasvit). Puutarhahörhöt näkevät tuon huiman pionin nupikkapaljouden. Hillitöntä kukintaa luvassa. Jos.

Jos sade ei liiskaa. Jos tuuli ei kaada. Jos kissa ei turmele. Jos ilkityön tekijävandaali ei pölli kukkavarsia. Jos lammas ei karkaa syömään. Jos on tuuria. Jos Luoja suo.

Pari muuttujaa on siis vielä minun ja mahtavien pionikukintojen välissä. Pidetään toivoa ja peukkuja, jooko? Toiveikkaana käskytin Iso-J:n hinaamaan torpan penkinkin päivystyspaikalle omenapuun alle, siitä olisi niin soma ihastella kukkaloistoa ja suunnitella tulevia istutuksia.
Tähän saakka on persus kylmettynyt rautapenkillä, ei ole kukintoja liiemmälti näkynyt. Pioniharrastus ei  ole hätäisen hommaa.

Tämäkin mokoma heruttaa, antaa ymmärtää mutta ymmärtääkö antaa?


Lajike pitäisi olla Mime, en pysty sanomaan onko se vai joku muu pionibingon sattuma. Kaunis, hempeä ja suloinen kuitenkin. Ja sehän riittää. Pioni saa paljon anteeksi koska on aina niin nättinä.

Päivän sää oli suoraan sanoen ihan hanurista. Satoi. Välillä paistoi ja ilma oli tiuhana sääskiä, hyttysiä ja muita hel-ve-til-li-siä verenimijöitä. Niitä oli nenässä, niitä oli ikenissä ja korvissakin. Hevosillakin näytti menneen molemmilla pari inisijää kankkujen väliin koskapa laukkasivat laidunta ylösalas aivan reikäpäinä.

Naapurinmäeltä kuului kiivasta ja kiihkeää oripojan hirnuntaa. Katsoin parhaimmaksi varjella Tötsän moraalia ja siirsin kumpaisenkin pitkänaaman täksikin yöksi talliin. Sekä sääskien että ilmassa kiirineen lemmenlurituksen takia. Niin mukava kun naapuri onkin, en aivan uskalla luottaa hänen ns. aitarakennelmiinsa. Etenkin kun aitojen tehtävänä olisi pitää oripoika 3 v omilla tonteilla.

Ne n. 400 metriä joka erottaa Tötsän ja naapurin orhin toisistaan on sangen lyhyt matka kosioreissuksi. Siispä tallin ovet säppiin ja tamma talteen.

Seuraavaksi kameran kortille tallentui Söpönokka ja Sotkupekka. Jekyll ja Hyde...


Ylemmässä kuvassa tehdään niin peeärrää söpöjen ilmeiden ja mammanhurmausripsien avulla, alemmassa kuvassa vedetään iltapuuroa tukkakin pellavalimassa ja kaulassa hinkutusjäljet päivän piehtarointiurakasta. Tätä se on, hevosenomistajan arki. Yläkuvan näky on se joka antaa tsempin alakuvan sotkujen siivoukseen.

Huomenna on kummallakin "ratsulla" koulupäivä, kotiopettaja tulee heti aamusta. En viitsi peitellä vahingoniloani, joskus hevosen vaan on tehtävä mitä hevosen on tehtävä *njäh njäh*

Ei vaiskaan, kumpainenkin hobo tykkää työteosta ja kumpikin yrittää niin kovasti olla luokkansa priimus, hymytyttö ja hymypoika. Ovat ne, muttei kerrota sitä heille, vielä. Kesälukukauden jälkeen katsotaan miten jatketaan. Kotiläksyjä on luvassa meille kaikille, myös minulle. Olisi syytä venytellä ratsastushousut kuosiin ja saappaiden nahkat käyttökuntoon. Kypäräkin pitäisi uusia. Entiseen teki hiiri pesän edellisellä tallilla, enkä minä oikein viitsi hiirenkusessa hiota, tuskanhiki omasta osaamattomuudesta riittäisi hyvin.


Akileijat aloittivat jo. Niitä on paljon ja niitä pitääkin olla vanhassa pihassa paljon. Erilaisia. Mokomat vain viihtyvät niin hyvin, että valtaavat kaikki penkit jos niitä ei kitke. Kitkemisen taas tekee hankalaksi mahdottoman suloiset pikkutaimet, ei niitä raaski nyhtää pois.

Olenkohan minä liiankin hellämielinen? Tänään lähetin matkahuollossa laatikollisen mansikan rönsytaimia etelämmäksi. Ei sisu riitä niiden kompostiin nakkaamiseen. Äitikulta antoi jo ison satsin tuttavalleen eikä kukaan muu kuulema nyt tarvitse lisätaimia. Onneksi Facebookista löytyi yksi joka ilmoitti ottavansa ylimääräiset taimet.

Olen saanut niin valtavasti tupaantuliaislahjoina ja kaverilahjoituksina kasvien taimia, että on oikeus ja kohtuus antaa omia ylimääräisiä kiertoon. Tietäkää tämä ja kertokaa jos joku kasvi kiinnostaa, täältä pesee.

Tässä vielä Titalle kaksi kuvaa, takapihan tavernapenkki näyttää päivä päivältä paremmalta. Sehän on vain rajallisen paisteen armoilla. Aamun ensimmäiset ja illan viimeiset säteet siihen osuvat. Täydellinen paikka kirjaville lehdille ja erilaisille lehtien muodoille, kukinnalla ei tässä juhlita. Menninkäisten mesta.


Tähän loppuun koen tarpeelliseksi linkittää muinaista musiikkia, olkaapa hyvät ja toivottavasti tiistainne lähtee käyntiin mukavasti. Käy tämä toki maanantain viimeisen tunninkin viihteeksi.

Niin aikaisin - Anki Lindqvist, 1967
Alkuperäinen: Var det du? Anna-Lena Löfgren

Ja nyt se unikkokuva.... *tshih-hih-hiih*'








2 kommenttia:

  1. Piti heti kelata alas kattomaan härsiä unikkoa. En pettynyt. Samanlaisia löytyy tältäkin tontilta...

    Kyllä Torpalla kukoistaa kasvustot! Samaa peijooninkukkien avautumista odotellaan. Kolmisen päivää on sateista, sitten paistaa. Silloin sopii pionien avata nuppunsa! Himmatkoon nämä sateet ohi. Toivottavasti eivät homehdu nuppuihinsa. Sellaistakin tuskaa on tullut nähtyä sadekesinä. Herkkä laji tämä pioninkasvattamnen - ei sovi heikkohermoisille.

    Ja hienoa että selkäsi oikiaa - jatka vain! Elmässä tarvitaan selkärankaa monella tapaa :D

    Meillä on tänään hääpäivä. Kävin ostamassa Maestrolle Smokehead -viskiä. Ottakoot 13 vuoden edestä....

    VastaaPoista
  2. Tita, onnittelut teille hääpäivän johdosta. Pienet sille :D

    Olen onnistunut sekoilemaan päivissä oikein antaumuksella. Hevosten koulupäivä on huomenna. Ja huomisen hommat ja aikataulut tulivatkin tänään hoidettavaksi. Onneksi ei päätynyt katastrofiin.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com