torstai 14. kesäkuuta 2012

Jo vain tarkenee


Auringon puolella olevassa mittarissa on jo oikein luita lämmittävät lukemat. Varjon puolella pikkuisen vähemmän. Joten keskimäärin ulkona on mitä ihanin kesäsää.
Sininen taivas, päällehyökyvä vihreys ja kaikki mahdolliset surisijat, inisijät ja pörrääjät ilmassa. Nyt tuntuu kesältä. Suoraan sanoen, olihan tuo jo aikakin, kevät oli niin pitkä ja takkuinen.

Olen saanut viettää mukavia rauhallisia kesäpäiviä vanhemman perillisen kanssa. Iso-J huitelee pitkin omaa ja viereistä lääniä pomonsa kanssa kesäkiertueella, nuorempi perillinen touhuaa poniopiston leirillä. Eilen tuli ensimmäinen elonmerkki kyseisestä tenavasta hitusta vaille kello 22. Kiirettä tuntuu pitävän.

Kyllä minä ymmärrän, aika saa siivet kun on kivaa.

Ja koska ollaan näin upeasti välimerellisissä lämpötiloissa, sisätiloissakin vallan villinnyttiin:


Olin jo kantamassa tuota vanhaa bougainvillean runkoa kompostiin kun se sitten päkistikin muutaman kukan, ikään kuin henkivakuutuksenomaisesti. Olkoon, pitäköön kurjan rankularunkonsa ja kukkikoon silloin kun muistaa. On se vaan niin ihana pieni pala välimerta tällä torpanmäellä.

Joskus minusta tuntuu, että olen syntynyt täysin väärään maanosaan. Pitää olla laventelia, oleanteria, oliiveja, sitruunaa, rakuunaa... todennäköisesti olen ollut edellisessä elämässäni huikentelevainen kreikkalainen (häijy viiksekäs mummo). Ja sitten tuli uudelleensyntyminen kylmään ja pimeään pohjolaan. Silti sielussa on aina pala Kreikkaa.

Snif, melkein meni tunteelliseksi. En usko pätkääkään sen enempää sielunvaellukseen kuin mihinkään muuhunkaan henkimaailman sielunkierrätyksiin. Kunhan joskus ihmettelen näitä tykkää/ei tykkää -valintojani. Vahva on välimerellinen painotus ja kaipuu lämpöön, tuoksuihin ja tunnelmiin.

Näin. Ja silti kotiseuturakkaus veti pidemmän korren.


Eilen oli puhetta lapsuusmuistoista ja lapsuuden kesistä, siitä mitä meille elämästä käteen jää kun täältä tulee lähtö. Juu ei saa Nokian osakkeitaan mukaan, eipä niiden päivän arvokaan näytä olevan enää kummoinen.

Olen ihan ärsyttävyyteen saakka omahyväisen iloinen siitä, että olemme pystyneet tuomaan perheemme takaisin tänne maalle. Sie voit ottaa ihmisen pois Karjalasta muttet voi ottaa karjalaisuutta pois ihmisestä.

Onhan se oikeasti totta, että täällä maalla, pussinperällä, lapsuus on pidempi kuin isommissa kaupungeissa. Netti toki tuo elämän realiteetit pienten pilttien silmien eteen, mutta joillakin valinnoilla voimme kuitenkin vielä vähän aikaa vaikuttaa siihen, millaisia lapsuusmuistoja perillisille jää. Että se lapsuus olisi oikeasti, edes hetkittäin huoleton, lämmin ja aurinkoinen.

Elämä ja ikävuodet tuovat kyllä vielä monet itkut, surut ja luopumiset. Räntäsateet ja sielun hallat. Kunhan reppuun ei jäisi isoa katkeruuden painolastia, se on ihan turhaa taakkaa. Ja kokonaan toisen tarinan aihe.

Älköön nyt kukaan pahoittako mieltään, tiedän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta, halua eikä mitään mielenkiintoa elää niinkuin me haluamme elää. Jos koti on kaupungissa, miksi sieltä pitäisi pois lähteä minkään muka paremman perään? Pysykää ihmiset siellä missä on hyvä olla, omilla sijoillanne.


Espoossa oli omat juttunsa ja pitkä pätkä elettyä elämää. Täällä on opittava elämään vähän erilaisten asioiden kanssa.

Uskoisin, että perilliset vielä muistelevat moneen kertaan Suurta Rottasotatalvea 2009-10, Urho Kukkosta ja Turha Kakkosta sekä hohdokasta Sirkkukanaa. Karkurilampaiden jahtaamista kesäyössä, laidunaitauksen nauhatalkoita ja montaa muuta toivottavasti mukavaa lapsuusmuistoa. Tai hankkikoot sitten aikuisena pätevän terapeutin jolle purkaa kokemiaan koettelemuksia.

Nyt on syytä hankkia itselleen mukillinen kahvia ja etsittävä jostain työhanskat. Ripaus työmoraaliakaan ei olisi pahitteeksi.

Aurinkoista kesäiltaa, missä lienetkin!


PeeÄääs:
Yksimielisellä päätöksellä otettiin hevoset iltapuuron jälkeen laitumelta tarhaan. Sääskiä ja polttiaisia (mäkärää pienempiä) on nyt aivan liikaa. Kuuman päivän lämmin ja tyyni ilma = pistiäisinvaasio. Hevoset ovat yöpyneet tallissa, raahustavat sinne iltaisin lopen uupuneina ja nukkuvat seisaaltaan jo iltaharjauksen aikana. Aamulla ovat pirteitä ja levänneitä.

Tunnustan, olen kukkahattutäti ja teen sen mielelläni. 12 tuntia laiduntamista riittää toistaiseksi. Sitten jos tuulee niin olkoot ulkona vuorokauden ympäri.

Ja kyllä, järein myrkyin olemme taistelleet lentäviä pirulaisia vastaan, on Dr. Repell ja Kietäväisen liemet käytössä, apua niistäkin on. Tuntuu kuitenkin, ettei mikään paitsi jytymiitti tepsi. Tylsää.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!