perjantai 8. kesäkuuta 2012

Elämän suuria arvoituksia


Teki mieleni tehdä kuten kana, työntää pää kainaloon.
Oli meinaan vaikea pysyä asiallisena kun soviteltiin satuloita meidän poss...ponille. Sille Sotkuveikolle joka ilmeisesti on erinomaisen taitava rehunkäyttäjä. Kaikki rehun ravintoaineet otetaan talteen ja taltioidaan laardikerrokseksi pahan päivän varalle.

Satula a) keikkui kuin kipparikallen lakki, korkeuksissa ja hyvin irtonaisena
Satula b) läsähti jonnekin laardipoimujen laskoksiin eikä saatu oikeaa näkemystä koska vyö oli liian lyhyt
Satula c) toistaiseksi liian suuri niin lyhyeen satulansijaan

Huokaus sentään.
Huomenna pitää vipata varustekaupasta pidempi satulavyö ja ihmetellä uudemman kerran.

Arvoitus toistaiseksi on se, löytyykö ponille näiltä markkinoilta sopivaa istuinta.

Päivän aikana on vuoltu hevosten kaviot ja tervattu ne. Lisäksi on sovittu ensimmäinen tapaaminen ratsuttajan kanssa. Toiveissa olisi saada Tötsätammalle mahanalus jalkoja täyteen ja muoto pyöreäksi muualtakin kuin kyljistä. Liikettä lihaksettomiin kankkuihin ja nostetta etuosaan.
Arvoituksena pysyy vielä se, onko tämä ratsuttaja nyt se oikea ja syntyykö meille yhteistyösuhde. Toivottavasti.

Välihuomautus, yhteistyösuhteesta heittämällä etäsuhteeseen:
Perillinen M ilmoitti muuten taannoin, ettei hän ole valmis etäsuhteeseen ja siksi aikoo olla tulevalla Kreikan tukimatkalla immuuni paikallisten poikien vokotteluille. Se, minä vuonna reissu toteutuu on "yllättäen" arvoitus. Mutta tuo neiti Perillisen ilmoitus aikaansai saunanlauteilla pientä köhimistä. Okei, etäsuhde on haasteellinen asia eikä semmoiseen pidä heittäytyä kevytmielisesti.


Yksi suuri hämmästelemäni arvoitus on Iso-J:n alati paheneva into ruohonleikkuuseen. Eilen jyysti kolme tuntia trimmerillä tarkkaa parturointia. Tänään ajeli nelisen tuntia päältäajettavalla ja vielä jäi pikkukoneelle töitä huomiseksi. Ja koko hel-ve-tin homma viikon päästä uudelleen. En ole vielä saanut vastausta kysyessäni eikö mikään ruohonleikkuu riitä. Tänään kyllä ilmoitti, ettei leikattava alue enää laajene. Johan tuo on ryöstänyt hevosten laitumestakin aimo siivun...

Sitä minä vielä hämmästelen että mistä Äitikulta ammentaa kaiken toimintatarmonsa?! On laajentanut mansikkamaata toisen mokoman verran. Vähänkö hävettää lojua plösönä kahvimukin kanssa pihapenkissä ja katsoa kuinka seniorikansalainen rehkii ja ahertaa. Hiki tulee katsoessa.

Arvoitus sekin, onko huono omatunto aina seuranani? Näiden työhullujen kanssa asuessa pelkään, että vastaus on hyytävä khyyyyyllä.

Nyt on aika mätkäistä päiväkirjan kannet tältä päivältä kiinni, nakata tietokone yöunille ja kipaista petiin lehtinivaskan kanssa.

Olkoon Nukku-Matti seuranani, heippa huomiseen!





5 kommenttia:

  1. Meillä olisi kohtsillään tarjolla satuloita sellainen valikoima ettei paremmasta väliä; meidän tallilla on 16. päivä satulapäivä jonne saapi tulla hevosen kanssa tahi ilman. Kaverini myy käytettyjä ja uusia satuloita ja toppaa ja korjaa niitä työkseen. Satakunta penkkiä saapuu paikalle, eli jos matka ei hirvitä ja maaseutumatkailu kiinnostaa, niin sotkupekka kyytiin ja karauttakaa meille!

    Ja jollain lailla tuo kuvaus kuulostaa tutulta; Solindan läskisiin kylkiin ja säättömään selkään sopii kyllä monenlainen satula, mutta ei ne siellä tahdo pysyä. Pyörivät penteleet miten sattuu vaikka kuinka vyötä kiristää. :D

    VastaaPoista
  2. Ah muistan tuskan, kun ei tynnyrinmalliselle, säättömälle, lyhytselkäiselle issikalle tahtonut löytyä penkkiä. Mutta sitten lännensatula istui ja hyvin! Voi sitä onnea! Toosi kerettiläistä matkata länkkärillisellä issikalla, mutta tyylipisteistä viis.

    Meillä on muuten toinen himoleikkaaja. Maestro viettää aikaa leikkurin päällä kiitettävästi. Ja leikattavaahan piisaa. Mutta se millintarkkuus siinä hommassa. Hohhhoijjaa....

    VastaaPoista
  3. Voi mikä tilaisuus olisi tuo satulapäivä mutta jääpi väliin. Tutkin nämä omien kylien tarjonnat ja laajennan sitten etsintäaluetta. Onhan meillä tuo joustorunkoinen satula, se on kyllä hyvä kapistus koska ottaa muotonsa hevosesta.

    Länkkäri olisi kyllä kiva ja joskus semmoinen varmaan hankitaankin. Mutta hevosenlapsen esikoulut ja ekaluokat mennään ihan vakiovarustein. Tötsä lentäisi varmaan kankuilleen jos sille esittelisi mitään niin pöyristyttävää kuin iso länkkäri.

    Ihana aurinkoinen päivä, luikin luihuna kahvimukini kanssa torpan etuportaille istuksimaan. Sinne eivät näy omatuntoa häiritsevästi pellolla rehkivä Äitikulta eikä kasvilavaa värkkäävä Iso-J...

    VastaaPoista
  4. Sopivan satulan löytäminen on. Haasteellista. Toivottavasti nappaa. Ja pian. Meillä naapurin rouwa painii saman ongelman parissa ja minäkin olen jälleen kerran päässyt hämmentämään tätä satula-soppaa. Ei sopalle satulaa ; )

    Me vietettiin sateinen ja pilvinen aamupäivä Snappertunan leveysasteilla koulukisojen parissa. Junnu starttasi V-R:llä helppoa öötä. Löllykkä (lue ylilihava) polle pinnisteli piiiitkän radan läpi ja ensimmäisiin kisoihinsa osallistunut tyttö muisti koordinaatit.

    Tuomarina Anders Sucksdorff, joten asiantuntemusta siltä saralta ei puuttunut : )

    Tästä se lähtee ! Junnun kisaura urkenemaan : )))

    VastaaPoista
  5. Hui, mie oon kerran rykäissyt jonkun helppoceen Herra Sucksdorffille. Niukka oli niin pisteissä kuin arvosteluissakin. Mutta tuli myöhemmin kysäisemään mistä olin löytänyt sellaisen gentlemannihevosen :D Onnittelut junnulle siitä se lähtee!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com