Vihreän vetovoima

Kuono maahan mars, askel eteen mars. Orvokko rouva komensi Veeran ja Wapun totiseen syöntiin. Wappu villitsi kuitenkin koko lössin hirmuiseen lampaanpolskaan, tanner tömisi ja sorkat kopisivat kun kolme talven ajan hyvin syönyttä lammastyttöä päästeli kevään villissä.

Joo, ulkona ovat ja pysyvät elokuun loppuun asti. Vähintään.
Keritseminen on aiheellista ja aivan pian ajankohtaistakin. Hyvä ja nätti talvivilla, ainakin minun silmääni melko puhdastakin.

Josta tulikin mieleen: muista kysyä missä viipyvät kehräämöön marraskuussa lähettämäni villat!

Tänään oli kohtuullisen puuhakas päivä. Aamusta karautin Taikanäpin vatkattavaksi ja kas, taas yksi askel kohti elastisempaa elämää on otettu. Minähän olen kohta notkea kuin ... ööh puuma? *köhköh* No ainakin notkeampi kuin yksikään noista lambibäbättimistä! Hiipivä tiikeri ei irtoa, korkeintaan se kuuluisa Paha Kurki. Notkeus ja elastisuus ovat kuitenkin jollain tasolla vieläkin tavoitettavissa, selän alueen pahimmat jumit napsahtelevat vähitellen auki ja olo helpottuu aina piirun verran enemmän.

Tötsältä pääsi helpotuksen huokaus ja ilopissat päästessään vihdoin tuoreelle. Eikä näyttänyt kumpaakaan harmittavan vaikka vihreän sijasta olikin keltainen kattaus. Ja tottahan toki minä aitaan naapurin puolelle kun kerran sitä pyydetään. Kasvakoon omat laitumet vielä tovin, tuossa on hyvä ala touhuttavaksi. Arvelen, että Kesäkuu on jo pitkällä kun tältä lohkolta siirrytään seuraavalle.

Taikanäppi rusikoi muuten ne pahalle antamani pikkusormetkin. Kumpaisenkin olen nimittäin saattanut vauriotilaan, kiitos näiden kahden pitkänaaman. Oikea pikkusormi varsinkin oli vääränvänkyrä, mutta oikeni helposti. Pari niveltä jäkitti hassusti. Ne nivelet jäävät jäkitysasentoon kun käsistä lähtee salamannopeasti 500 kg vikkelää lihaa. Eikä se ollut kuin 10 metrin pomppu suoraan eteenpäin. Poni liikkui, minä jäin paikoilleni. Sormi venyi.

Aitaushommiin tärvääntyi pari tuntia, onneksi on Äitikulta joka jaksaa tarpoa nauhakela sylissä vaikka maailman ääriin.

Taalainmaankoivu

Tänään oli myös niiskutuspäivä. Koivu on vanha juttu ja niin nähty. Mutta koulun kevätjuhla ja Suvivirsi, eihän siitä pääse ikinä kuivin silmin. Allergisia, niiskuttavia äitejä oli paikalla muutama muukin joten hukuin massaan.

Esitykset olivat taas kerran taattua laatua. Iso kiitos opettajille ja koulun henkilökunnalle ja vielä suurempi kiitos esiintyjille, hauskaa oli. Alakoululaiset ovat vielä niin innosta täräjäviä. Kaikki pienet prinsessat, kissat, hiiret ja puppeliinit ja kalamiehet, suloisia kaikki tyynni.

Takaisin torpalle, talliryysyt päälle ja takaisin hommiin. Tuuppasin naapurin isännän kanssa vielä yhden rullaheinäpaalin sisään heinävarastoon. Ihan vaan pahan päivän varalle ja yöheiniksi, sillä hevoset saavat vielä toistaiseksi yöpyä tallissa.

Kanalassa iloitaan täysillä kesäkaudesta ja ulkoilmaelämästä. Vanha kehno Gaddafi ei malta millään asettua mökkiin yöksi, silkkitupsu tutisten se tepastelee vielä nytkin ja rääkyy kiekuu serenadejaan. Toisella osastolla Kullervo The Kukko hupenevan rouwaparvensa kanssa yrittää työntää nokkaa siipensä suojaan ja ottaa vähän unta, asianmukaisesti sisätiloissa orrella koko sakki. Gaddafin parven elämä on ihan holtitonta, elävät kuin Ellun kanat *vitsivitsivitsi*

Huonosti nukuttu yö, lyhyeksi jääneet unet ja pitkä päivä alkavat vaatia jo kuittausta. Mikäs siinä, kyllä mulle ansaitut yöunet kelpaisivat. Paljon jää hommaa huomisellekin, valitettavasti jouduin taas kerran lykkäämään paperitöitä. Ulkoilma-aktiviteetit ovat nyt tähdellisempiä kuin paperien pyörittely.

Perjantaina olisi syytä suunnata auton nokka kohti etelää, lakkiaiset Keravalla on niin tärkeä tapaus, että täältä lähdetään neljän naisen voimin. Iso-J jääköön tallipojaksi ja kanalanvartijaksi.
Reissu sivistyksen pariin edellyttää myös ahtautumista sukkahousuihin ja muihin puistattavan ahdistaviin juhlahepeniin. Ei ole mun laji enää ollenkaan se parempi pukeutuminen. Mutta kyllä sekin kestetään, ovathan ne tärkeät juhlat!

Tähän loppuun vielä kuva ei-niin-huonosta kirpparilöydöstä. Saanko esitellä; kukkapytty mallia Arabia. Hintaa 15,50 ja pysyy kasassa vaikka onkin joskus saanut kipeää:

Tuo on muuten tosi iso pytty, halkaisija liki 20 cm. Kelpaa hyvin ahkeraliisan suojaruukuksi  *virn*

Peräänhuuto: huomaan, että matkamittari ei runksuttele mitään. Nyt muuten ärsyttää, siellä oli jo aika hyvä lukema menossa ja nyt on mittari kaput. Olisko iso huijaus huitaista siihen uusi versio ja aloittaa lukema 45 000:sta? Jotain sellaistahan se oli ja ehkä tilastoista selviää tarkemmat kävijämäärät. Huoh, ihan turhaa jumppaa taas tuokin, miksei nuo sovellukset voi toimia kunnolla??