maanantai 7. toukokuuta 2012

Etsintäkuulutus


Veli Milton, heti kotiin! Pois puntikselta, tämä on laiton poistuminen!

Ei ole tupakissan paikka synkeissä metsissä, ei kannata vongata kylän mirreiltä mitään. Hukkareissukin se on, leikattu kolli ei ole mitenkään kovaa valuuttaa kissaneitien kevätmoukujaisissa. Huonolla tuurilla tulee pataan toiselta kollilta sillä riiuuhommissa ei konsultteja kaivata. Eikä huutosakkia.

Sen sijaan torpalla on mustan frakkiasuisen hovimestarin paikka nyt miehittämättä. Keinutuolin taljalla ei kukaan tohdi istua koska se on Miltonin mesta. Kuivatut kuoreet käpristelevät kipossa odottamassa kehräävää kulinaristia.

Veli Winston istuu tontin rajalla, isolla kivellä ja tuijottaa kaukaisuuteen. Rajat, metsät, pellot on kierretty, naapurin ladot ja vajat tutkittu ja Äitikulta perkasi ojanpohjat ja tienvierustat tiuhalla seulalla. Kylän sauvakävelijämummot ja naapurit ohjeistettu katselemaan maisemaa tavallista tarkemmin.

Nassekin painoi pitkää keikkaa juostessaan pitkin ryteikköjä, peltoja, pientareita. Välillä vainua sotki jänis ja sittenhän terrieriä vietiin vikasuuntaan.

Naapurin pappa oli eilen iltakymmenen aikaan nähnyt mustan kissan omenapuidensa alla, oliko se Milton vai toisen naapurin katti, siitä ei ole tietoa.

Huokaus. Jäämme odottamaan. Onneksi ei ole paukkupakkasia, pellon kolot täynnä makoisia hiiriä ja vettäkin riittää. Toivottavasti seikkailijalla riittää henkiä.

Veli Milton, tule kotiin. Saat pitää löytöpalkkion itse jos tulet heti!


Jälkikirjoitus:
Kuitataan Veli Milton kotiinsaapuneeksi kl. 06.20. Hyvässä kunnossa mutta nälkäisenä ja väsähtäneenä. Kehräsi ja söi, söi ja kehräsi. Puski ja änkesi ja mankui vaivojaan. Ihana Milton.

Yöllä mietin, toivoin ja pyysin, että jos jossain on Joku Ihmistä Isompi, se ei voi olla niin epäreilu, että ottaa Veli Milton pois ja jättää meidät epätietoisuuteen kissan kohtalosta.

Nousin jo kuudelta kun eihän siitä nukkumisesta mitään tullut. Huutelin portailla kissaa, turhaan. Sitten tulee Iso-J joka oli nähnyt "jotain" yläkerran ikkunasta, kutsui sitä "jotain" kerran ja musta salama lähti sätkimään kotia kohti.

Voi mikä riemu ja ilo. Herätettiin Perillisetkin aikaisemmin ihan vaan kissan paluun kunniaksi.
Veli Milton ei ole penaalin terävin kynä eikä kulkurikissa varsinkaan. Sille oli ihan varmasti tapahtunut jonkinlainen harmillinen navigointivirhe toissailtana ja kotiinpaluu meni mönkään. Sitten tuli sade ja sotki jäljet.

Jokainen kerta, kun kissat päästämme ulos, otamme riskin. Se on ihan selvää. Paljon on tuurin ja varjeluksen varassa. Nyt kävi onni myötä ja saimme sen rakkaan tolvanan kotiin. Hyvä muistutus kaiken katoavaisuudesta.

Tästä on hyvä jatkaa tiistaita. Minä lähden kohta sinne aivastukselta kuulostavaan hoitoon.




6 kommenttia:

  1. Lohduttavia terveisiä Teille kaikille!
    Hyvä vuodenaika pitää pientä irroittelu viikkoa, ajatteli varmaan Veli Milton.
    Ne ISOT KISSAT Metsäläiset joita varmaan on sielläkin, ne ovat ne ikävät tässä suhteessa.

    Me ja monet muutkin istuvat varmasti varpaat ja kaikki sormet pystyssä VM:n kevätmatkailun onnellisen loppuun saattamisen puolesta!

    VastaaPoista
  2. Maria Veikontytär, kiitos kannustuksesta. Kissa on nyt kotona. Laitan tuohon varsinaiseen tekstiin lisäyksen. Helpottihan se nähdä tuo pulska kissannaama taas ihan läheltä.

    VastaaPoista
  3. Tota ne välillä tekee. Ittekki ollu yötämyöten kissaa ettimässä ja huutelemassa ja kumma kyllä aina kun kissa saapuu kotii, se saa heti hyvää ruokaa, rapsutuksii ja silityksii.

    VastaaPoista
  4. Kissan luonto - meidän vanhamuori on ottanut joskus kahdenkin kuukauden mittaisen kesäloman. Sydän syrjällään sitä etsittiin ja huudeltiin. Sitten muina kissoina käveli yhtenä elokuisena päivän kotiin ja oli niin kuin ei mitään.... en tosiaankaan tiennyt olisko itkenyt vai nauranut.

    Elämä on täynnä riskejä. Isoille ja pienille. Onneksi katti löysi kotiin!!!

    VastaaPoista
  5. Hieno homma että Hovimestari on turvallisesti kotona nauttimassa torpan tarjoiluista !

    VastaaPoista
  6. Kiitos Pappa, Tita ja Salla puumerkeistänne.
    Tasan eivät mene nallekarkit ja kissa voittaa aina. Näin nytkin, aivan kuten Partapappa sanoi. Kuin palkkioksi kulkurikarkulainen saa herkkuja, unirauhan ja silittelyjä. Näinhän sitä vahvistetaan palkitsemalla ei-toivottua käytöstä. Paitsi että kissa tuskin viis veisaa, huolto pelaa kumminkin ja kissa kulkee miten tahtoo.

    Hovimestari syö ja nukkuu. Ei mitään intoa ulkoiluun.

    Ei olisi minullakaan, mitään intoa mihinkään muuhun paitsi nukkumiseen. Hoito oli tainnuttava. Nyt minulla on oikeassa korvanlehdessä jotain pieniä haulinnäköisiä titanium-kuulia tehostamassa tämän päivän höykytystä. Aineenvaihdunta on ilahduttavan kiireinen.

    Onneksi koulun vanhempainillan ohjelmassa oli leppoisa luontopolku ja makkaranpaistoa. Olisin taatusti nukahtanut koulun sisätiloisa järjestetyssä tilaisuudessa.

    Kaunis ja aurinkoinen ilta, ruoho kasvaa kohisten ja hevosten suut napsavat vihreän perään. Minä lähden nyt nukkumaan, Iso-J saa hoitaa tallin valomerkkikierroksen.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!