perjantai 13. huhtikuuta 2012

Reippahasti käypi askeleet


Jos ovat uskolliset ugg-rumilukseni ns. finaalissa niin mainittavasti paremmassa kondiksessa ei ole Torpan armokaan. Otsikkokin kirkuu sarkasmia.

Minusta ei sentään sisälmykset pursu ulos, mutta sisältö on joka tapauksessa maitohapoilla ja pahasti.
Kirjaimellisesti hapoilla. Eilen totesin, että oikea jalkani on ns. nuottamallia eli sitä raahataan perässä. Saalista ei kerry vaikka kuinka pihaa pitkin vetelisi, koiranpökäleitä ei toinna mainita.

Päivän sinnittelin ja sitten Iso-J pakkasi minut autoon ja lähdettiin lääkäriin. Lonkankoukistaja jänne/lihas/whatever on hirttänyt kiinni tulehduksen myötä ja ympärillä on kivasti kovettunut kramppi.
Kolme erilaista piikkiä tuikattiin persaukseen ja tunnin tarkkailu pötkötellen. Sitten se olikin sen verran vertynyt että laskivat kotiin.


Tässä vielä mustaa valkoisella, yrittäjän sairauslomalappu. Eihän tuolla juuri muuta virkaa ole kuin  sairauspäivärahoja voisi jostain jonkun killingin saada. Lisäksi tuli uusi setti erilaisia painkillerpillereitä ja lähete fysioterapiaan.

Onneksi Iso-J on kotosalla ja tuuraa minua nytkin tilitoimistopalaverissa. Kaikenlainen liikehdintä rajoittuu nyt akuuttivaiheessa sisätiloissa käppäilyyn, omien voimien sallimissa rajoissa. Jos potutuksen voisi valjastaa energiaksi, minun v-tutuksellani valaisisi pohjois-Korean.

Koko viikko on mennyt näissä merkeissä. Ei oikein ole ollut mitään sanottavaa, ei kuvia eikä motivaatiota muuhun kuin itsensä säälimiseen ja potutuksen kitkerissä liemissä lillumiseen. Perhe on ollut kovilla joutuessaan sietämään nillitykseni ja kiukutteluni.

Ärsytyksissäni kuvasin muutkin rakkaat kuljettimeni. Hunterit ovat kumppareiden aatelia ja näillä on kissavartio.

Kevät on ottanut semmoiset loikkaukset eteenpäin, että tallissakin on tulva.

Sulamisvedet liruvat ovien alta sisään ja kohta lampailla on kelluva patja. Salaojituksen kunnostus olkoon pihatöiden teema heti kun lumet ovat sulaneet ja maa yhtään kuivahtaneempi. Vain kanatarhan aidan korjaus menee edelle.

Toivottavasti tulee nopea ja kuiva kevät eikä mitään sadekausiakaan tarvita näihin lumensulatusviikkoihin. Aurinkoa ja sopivasti tuulta, niinkuin tähänkin saakka.

Kuuliko yläkerta, halooo??! Tuliko säätilaus perille? Ei sateita.



Eivät nämä pyhätossunikaan enää priimat ole. Heinänkorsilla ja hevosenkarvoilla tuunattuna ne ovat aidosti maalaishenkiset ja ns. katu-uskottavat.

Niin muuten oli autonikin. Pikkuinen kiesini on tällä viikolla joutunut Iso-J:n käyttöön. Ja ensimmäiseksi sain kuulla pitkän nalkutussaarnan autoni siivottomuudesta. Liikaa korsia, liikaa tassunjälkiä, liikaa kuonotökkäyksiä ikkunoissa, liikaa kahvimukeja ja liikaa hevosenkarvoja. Iso-J imuroi ja puunasi kiesiä nolostuttavan kauan. No onhan se nyt siisti ja minua hävettää kun en saanut sitä itse siivotuksi.

Pesolito on pajalla, pientä peltienoikomista, tuulilasin korjausta ja muuta reissussa rähjääntyneen auton fiksausta tuntuisi riittävän useammalle päivälle.

Jotkut lukijat muistavat ehkä taannoisen avautumiseni paikallisen merkkihuollon kootuista typerehtimisistä. Sanotaan nyt vaikka niin, että olen kyllä ällikällä päähän ja selkään lyöty jos huolto saa auton kuntoon tänään.

Pessimisti minussa jupisee, että korjausta ei ole vielä aloitettu kun joku merkkiruuvi puuttuu.
Näin on käynyt ennenkin.

Eikä pidä väheksyä perjantain, 13.päivän mahtia. Se ja autohuolto ovat vaarallinen kombinaatio.


Tämä kuva on Sarikalle. Hällä on kuvan mallin mukainen villainen torkkupeitto ja nyt on minullakin. Siis Iso-J:llä on, minä saan lainata kun olen talon vaivaisin.

Mukavampaa perjantain jatkoa ja viikonlopun alkua, missä lienetkin. Minä vajoan sohvanpohjassa vielä vähän alemmas. Ja hamuan suklaalevyn mukaani.





2 kommenttia:

  1. Voi voi, ei oo tollain kipuilu kivaa. Mä sain vammasuuteni nojalla sälytettyy ajoneuvon sisäsiivouksen Vaimolle ja että on hyvä mieli!

    VastaaPoista
  2. Jahas. Sitä ollaan taas kierossa siellä. Nyt oikein krampin kanssa. Oi voi! Tuskaisaa on olo ja elo, kun kroppa parkuu Hoosiannaa.

    Kun meet sinne fysioterapiaan, niin pyydäpäs oikein kunnollinen pakara-alueen hierominen. Sitten jos on osaava fyssari, niin pystyy löysäämään ilopsoas-lihasryhmää (lonkan koukistaja - lannerangan ja lantion sisäpuolella), mutta sinne pääsee vain lonkan etupuolelta suurin piirtein sormet lonkkaluun sivusta sisuskaluihin päin porautuen. Herkka paikka kaikin tavoin.

    Mut ekaks pitää saada tulehdus pois, sitä ennen ei voi käsitellä. Tai voi, mutta jälki (kipu) on rumaa.

    Mut suklaa kyllä auttaa aika paljon :D

    Mä tässä pakkaan ja lähden kiituroimaan keula Nääsvillen suuntaan. Sunnuntaina takaisin.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!