lauantai 21. huhtikuuta 2012

Pullantuoksuinen Äiti (edes kerran)


On taas ulkona tympeän näköinen keli, märkä ja lähmäinen. Jos en olisi nukkunut senkään vertaa mitä nukuin, olisin ihan järjettömän kiukkuinen. Miksi se kevät nyt ei voi vihdoin ryhtyä hommiin?

Hevoset huokasivat syvään kun joutuivat ulos kurahousuissaan (loimitettuna), olisihan se niin paljon kivempaa piehtaroida tuolla märässä maassa nakusilteen. Oudot ilot hevosilla, by the way.

Iltapäiväksi on luvassa sateettomampi jakso, sen toivossa on sinniteltävä.

Pullaa en leivo, kuva on vain hämäystä. Mutta meinasin leipoa silti jotain. Nyt on pikkuväkeä isompi kopla koolla joten suklaakakku uppoaa taatusti. Tuntuu oudolta nostaa aamiaispöytään sen seitsemän mukia ja lusikkaa kun oma porukka on niin pieni. Nyt niitä pieniä piimäkauloja istuu telkkahuoneessa kukin oman vilttinsä sisällä ja katsoa tapittaa kanava-antia.

Niin, pullaa minä en osaa leipoa. Joko niistä tulee semmoisia uunissa levinneitä rieskoja tai kivikovia murikoita. Jauhonäppi on vähän turta, ei ole tuntumaa ei. Äitikulta näkee taikinaa vilkaisemalla milloin se on hyvä ja valmis. Minä näen vain möykyn.

Mulle sopii paljon paremmin tarkka mittaaminen ja aineiden sekoittaminen ennalta testatussa järjestyksessä. Ei mitään säveltämistä minun leipomuksiini. Ei tule hyvä silloin.

Ja nyt, olen niin höveli, että laitan jakeluun suklaakirsikkakakkuni ohjeen. Jos minä sen teossa onnistun, ei resepti ole vaativa. Jos meinaatte vaihtaa aineksia jotenkin terveellisempiin, rasvattomampiin tai muuten vain parempiin niin onnea teille. Tämä kakku on herkkukakku, ei terveyskakku. Viinaa voi ujuttaa kakkuun kirsikoitten liotusliemessä, hyvää se on ilmankin.



KIRSIKKA-SUKLAAKAKKU

250 g voita
2,5 dl sokeria
4 munaa
3 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta (tumma)
100 g suklaata
125 g kirsikoita (haluttaessa liraus konjakkia)
1,5 dl kermaa

koristeluun: tomusokeria, valkosuklaata, nonparelleja tms

Voitele ja korppujauhota tilava rengasvuoka. Säädä uuni 175° C.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi (sulata voita ensin hieman mikrossa ja kuutioi pieniksi paloiksi)
Lisää kananmunat yksitellen vatkaten.
Sekoita vaniljasokeri, leivinjauhe, vehnäjauhot ja kaakaojauhe keskenään, siivilöi ja lisää siivolöity jauhoseos vaahtoon.
Kuutioi suklaa ja lisää taikinaan kerman kanssa.
Lisää kirsikanpalat (voi liottaa konjakkitilkassa).
Kaada taikina vuokaan

Paista 175° C 50-60 minuuttia.
Kakku on kypsä kun sen reunat irtoavat vuoasta eikä tikkuun tartu pistettäessä taikinaa.

Anna kakun jäähtyä vuoassa hyvin ennen kumoamista.
Haluttaessa koristellumpi kakku, siivilöi kakun päälle tomusokeria.
Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa ja valuta ohuena norona kakun päälle. Koristele nonparelleilla. Tai jätä silleen.


Ja kas näin, on aika siirtyä oman aamupalan kimppuun, sitten tämä Leipuri Hiiva pöllyttää vähän jauhoja (ja ehkä vähän maistelee onko konjakki kelvollista kakun mausteeksi). 

Lopun kevättä minä olen sitten Toveri Titaa lainaten, mullantuoksuinen äiti. Nähkääs tämä viivästyvä kevät aikaansaa melkoista painetta istutussuunnitelmien suhteen. Ainakin kaksi kokonaan uutta istutusaluetta on muuttumassa ideoista mielikuviksi ja urakkakin aloittamista vaille valmis.

Leppoisaa lauantaita!



3 kommenttia:

  1. PeeÄääs: aamiaiseväät näyttävät koiran oksennukselta mutta kyllä siinä on luonnonjugurttia, lidlin hedelmämysliä, tyrnijauhetta ja hunajaa.

    VastaaPoista
  2. ... ja kuppi maitokahvia. Soon siinä. Kyllä tuolla potkii eteenpäin!

    Lähetän kiitoksen ilmojen haltijalle. Luvattu lumisade tulikin vetenä alas! Multa olis hermot kilahtaneet, jos vielä lisää lunta olis tullu. Vesisade toi pienen liikahduksen tuota laiskaa kevättä lähemmäs.

    Työpäivän jälkeinen väsynyt puutarhakierros kertoi, että kasvitkin tympeilevät kinoksille. Ne puskevat siellä alla kelmeinä pintaan. On jo aika! - tuntuvat huutavan. Minä yhdyn kuoroon. Naapuripuutarhurin tarkan laskennan perusteella ollaan 8 päivää jäljessä viime vuotista. JOka sekin kuului myöhäisten keväiden joukkoon. Silti ehti toukokuussa yli +25:n helteet yllättää. Sitten kyllä viileni huomattavasti.

    VastaaPoista
  3. Voi, mie leipoisin enemmän, jos vaan joskus ehtisin. Leipominen on ihanaa puuhaa!! Jonkinlainen tympääntyminen ruoanlaittoon ja leipomiseen tuli silloin, kun jonkin aikaa tein niitä työkseni, hirveässä kiireessä aina ja ravintolan keittiössä oli vaivaiset +50 astetta lämmintä. Kuin olisi saunonut 8-9 tuntia joka päivä... :/ Siitä oli hauskuus kaukana ja kotonakin tuntui samaiset hommat siihen aikaan tervanjuonnilta.

    Kovasti arvostan myös minäkin ihmisiä, jotka näppituntumalla heittää taikinaan vähän sitä, pikkuisen tuota.. ja aina ne leipomukset maistuvat TAIVAALLISILTA!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com