sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kirkastuksesta pyöristykseen


Pääsiäispäivän aamu valkeni kirkkaana ja puhtoisena. Kerrassaan mykistävän kauniina. Eteläpellolla on vielä hohtava hanki ja vain satunnaiset rusakonpapanat kirjovat suurta valkoista lumikenttää. Ei loskaa, ei papanaa kummempaa p-skaa eikä varsinkaan roiskuvaa rapaa. Puhdas hanki joka haihtuu ja ohentuu päivä päivältä.

Hevosetkin siristelivät silmiään tallin ovella vaikka tallissakin toki oli jo täysin valoisaa. Tehokas valo, antaa tarpeellista toimintatarmoa. Heräsin nimittäin 05.10 ensin hel... hirvittävään kissan parkumiseen. Mummo-Justiina muisti, että keväällä kissatytöillä on mourupäivät ja kyllä se pahuksen vitsaus mourusikin. Ulisi persauksensa pohjasta, suurin palkein.

Enhän minä sitten semmoisen veisaamisen päälle enää unta saanut. Kärvistelin tyynyä puristaen ja hammasta purren pedissä vielä pari tuntia.

Ja hevosten ulkoistamisen jälkeen oli turha unen perään huudella. Pois män.
Muutaman tuhdimmanpuoleisen kahvimukillisen jälkeen taputtelin puuterit poskiin ja karautin Äitikullan kanssa kirkkoon. Torppaan jäi vain vieno kuorsaus ja aamun rauha.


Kirkossa nyt ei varsinaista väentungosta ollut, hädin tuskin kaksi ihmistä per rivi. Ja pieni on meidän kyläkirkkomme. Uruissakin on vain 21 pilliä, aikani kuluksi laskin nekin. Ja yritin olla ajattelematta jäähallin urkuja.

Oli hyväksi hiljentyä, kieltämättä. Turhan harvoin sitä pysähtyy ajatustensa kanssa, oikeasti olemaan. Läsnä itsensä kanssa.

Päivälläkin osakseni koitui harvinaista herkkua, ihan ajan kanssa sain venyttäytyä soffalle ja keskittyä Kuninkaan puhe -nimiseen elokuvaan. On katsomisen arvoinen elokuva, kylläkyllä kaikkien oscareidensa arvoinen. Samaan aikaan muu perhe ahkeroi tallissa, teki huoltohommia ja vietti aurinkoista kevätpäivää ulkona.

Sen päälle katsottiin vielä Johnny English, kun brittilinjalle lähdettiin. Hauska ja harmiton perheleffa sekin. Mieli ja sielu kirkastuivat aurinkoisen päivän antimilla.


Pyöristyminen tapahtui ruokapöydässä. Paisti ja muut herkut lisukkeineen tekivät kauppansa. Ja tehtävänsä. Housunkaulus kutistui. Elämäni ensimmäinen kotikutoinen pasha onnistui yli odotusten. Eihän se kaunis ole mutta kuitenkin. Ja vaniljavaahdon ja tuoreiden hedelmien kanssa oikeinkin uskottava. Ei taida enää olla paluuta kaupan valmispashoihin eikä se nyt niin vaikeaa olekaan.

Pitkä Pääsiäispäivä alkaa kääntyä sille puolelle jolloin meitsi vääntyy vällyihin. Hyvä ja leppoisa päivä.
Sen minä vaan sanon, että minä en olisi pystynyt kirkon urkurina hillitsemään itseäni, olisin ihan pelkästä hyvästä mielestä ulvottanut pilleistä ne jäähallin urut; ti-ti-ti-tiddi-dii!

---

Peeääs: kuvat ovat viime keväältä, Wappu ja Putte päivän vanhoina ja krookuksetkin melkein päiväntuoreina.

6 kommenttia:

  1. Hyvä että viimeisessä lauseessa valoitit valloittavien kuvien sisällön. Henkeä pidättäen luin läpi ansiokkaan postauksesi odottaen perheenlisäyksen tietoa... Vaan suloisia ovat karitsan kuvat!

    Viimeistä pääsiäisen pyhää kaikille muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinhän minä julkaisin ilman viimeistä lausetta. Tulin asiakseni korjaamaan kun tajusin, että siellä jossain on lukijoita, jotka ovat tarkoin selvillä torpan nuppiluvusta. Turha on kuvitella ujuttavansa tänne yhtään uutta eläjää ilman esittelyä. Tita on tarkka! Hauskaa pyhäpäivää Majakarillekin.

      Poista
  2. Minäkin melkein pulpautin silmäni ulos kuopistaan, kun uteliaasti tähyilin että onko pieniä villakasoja siunaantunut teidän muonavahvuuteen pääsiäisen kunniaksi. :) Suloisia ovat silti.

    Meillä oli hulvattoman hauska urkuri ja kanttori siihen-aikaan-kun-olin-kirkossa-vielä-töissä, välillä soittivat niin ovelasti jotain "ihan pimeetä" sinne sekaan vakammanpuoleiseen esitykseen, ja tekivät sen niin ovelasti vielä, etteivät muut varmana edes tajunneet. Kun sitten kapusivat alas urkuparven rappusia, kysyivät aina minulta, että "kuulitko?" naama loistaen. Joskus olin kuulevinani "Peppi Pitkätossua" ja "Jänis istui maassa" :D

    VastaaPoista
  3. Mä tiesin, ettei teillä pässiä ole ollut kyläilemässä... ei ne neitseellisesti sikiä lampaatkaan.

    Nyt sitten pohjanmaa "nauttii" räntäsateesta. Märkää on ja hankikanto alaa pettämään. Tämmöinen märkä sade sulattaa kuitenkin ja plussaa kohti mennään.

    VastaaPoista
  4. Ennätystä pukkaa! Parhaimmillaan lähes +12 astetta! Kevättä tyrkkii, vesi on irrallaan ja rapakoista on tosi nastaa tehdä pikku puroja :D

    Kalevan toimittaja käväisi jutun teossa. Vanha aihe. Kahtohan Hirnakka viikonlopun nettikalevasta. Mä lähden ite huomenna ajelemaan Hämeenkyröön ja Frantsilan yrttitilalle.

    VastaaPoista
  5. No niin... Hirnakka on kaivautunut jonnekin syvälle hankeen...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com