maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hevosen henkäys


Koska nyt on maanantai, on syytä viivähtää vielä hetki pyhäaamun tunnelmissa. Palataan tähän maanantaihin tuonnempana.

Luokattoman huonosti, levottomasti ja väkinäisesti maattu yö kirkaistui heti kun hinasin ruhoni ylös. Kevätaurinko herutteli ihanasti lupausta lämpimästä ja kauniista päivästä. Piha oli vielä kohmeessa kun talsin kanalan kautta heinävarastolle ja kissat venyttelivät pitkiä koipiaan aamuauringossa. Tiedättekö, ihan oli semmoinen leppoisa Vaahteramäen Eemelistä tuttu maalaisfiilis. Aika kiva.

Tallissa vastassa oli kaksi aamunaamaista hevosta. Harva asia on niin sieluun asti lämmin kuin hissukseen heräilevän hevosen henkäys. Se on kotitallin pieniä iloja kun saa kaikessa rauhassa aamuisin tervehtiä hevosystävänsä.

Päivä lähtee jotenkin leppoisammin käyntiin kun haukottelee hetkisen hevosen kanssa samaan tahtiin. Ne ovat rauhallisia, isoja ja antaumuksellisia haukotuksia. Ja se tarttuu. Hauskaa on se, että aamuhaukotukset eivät tuo unista oloa. Vatsanpohjasta asti lähtevä haukotusvenytys on piristävä!

Tammalla oli tuommoinen yläkuvassa näkyvä maaginen hevosen aura (tai sitten se on ihan vaan uloshengitys vastavalossa) koska hän on niin Henkinen Hevonen. Höntti se on, mutta varsin mukava höntti.


Tallin aamunaamoja


Bäbättimet kuikkivat tallin ovesta kaihoisasti aamun kirkkauteen. Vielä on lammasaitauksessa liikaa lunta joten tuo sorkkaporukka jatkaa sisätilaelämää. Täytyy varmaan aidata joku pikku pläntti heillekin siksi ajaksi, että vihreä kasvusto pääsee oikeasti kunnolla kasvamisen vauhtiin. Nokkosenversot ovat varmasti himoittua herkkua.

Rauhalliseksi kaavailemani aamuhetki sanomalehden ja yleisen velttoilun merkeissä jäi haaveeksi. Kun tulin tallireissulta tupaan, tenavalauma keräili juuri aamupala-astioitaan pois, olivat singahtaneet jalkeille pidemmän tietokoneajan toivossa.

Super-Marion musiikki tilutteli taustalla, tv:n lastenohjelmat säestivät ja lasten pulina sinetöi aamun äänimaailman. Lasten onneksi olin hyvällä tuulella enkä jäpättänyt metelistä, en jaksanut.

Lainalapset noudettiinkin jo aamupäivällä. Kiva, kun meillä kerrankin on tilaa majoittaa isompaakin porukkaa. Kesällä tilanne on vielä parempi kun saunatuvallakin voi yöpyä. Ehkä joskus, aittaremontin valmistuttua, meillä on kesähuone vanhassa aitassa. Minä muutan sinne!

Kaunis ja aurinkoinen sunnuntai oli iltaan saakka. Jossain on rikottu lämpöennätyksiä, meillä oli jo aamulla varjon mittarissa +8°, päivällä oli varmasti paljon enemmän. Lumet katosivat kohisten.

Niin katosi Ellikin. Kateellinen kissaneiti nojaili ikkunaan ja katsoi kuinka jätkäkissat namuttelivat hiirisaaliidensa kanssa. Eipä aikaakaan kun Ellin nähtiin kirmaavan häntä pörheänä pöheikköön. Putosi onneton kurja yläkerran ikkunasta. Ikkunalaudassa näkyvät vieläkin raapimajäljet ja kertovat karua tarinaa siitä kuinka ote lipesi ja kissa putosi.

Toivottavasti Elli käyttää loput kahdeksan elämäänsä viisautta keräten. Illan tullen kissa löytyi hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Henkistä kasvua ei ole havaittavissa.

Lumien sulaminen tietää myös sitä, että hevosten talvitarhan siivous on enemmän kuin ajankohtaista.
Enhän minä sinne umpihangen aikaan päässyt lantoja keräämään joten ne kaikki ja paljon enemmän pitää kerätä pois nyt. Ei ole ihmisen hommaa se. 

Hetkittäin minua suoraan sanoen v-tutti kun selkä säkenöiden nostelin märkää paskaa kottikärryyn. Ja korviini kantautui raaps-raaps -ääni. Iso-J siellä rapsutteli kaikessa rauhassa nurmikkoa.

No, kullekin ansionsa mukaan -ajattelulla pääsee monesta asiasta yli. Ja tyynesti jatkoin paskanmättöä.
Sitä nimittäin riittää monelle päivälle, ensin pitää saada lantalava tyhjäksi. Naapurin lehmätilallinen lupasi tulla hakemaan hevosvoimaa lietelannan tehosteeksi, toivottavasti tulee pian. Minä hukun lantaan!

Nämä ovat niitä hevosharrastajan ja maalla-asujan idyllin vähemmän kehuttuja puolia. 
Saa kadehtia vapaasti.

Kiukku, harmi ja itsesääli kaikkosivat kun kumpainenkin hevonen kävi vuorollaan puhaltelemassa hevosvoimaa räytyneeseen sieluuni. Tamma painoi pehmoisen turpansa hikiseen niskaani ja taisinpa pari itsesäälin kyyneltä tirauttaa tamman lämpimään kaulaan. 

Heti tuli parempi olo.



Nasse ja Pojat pitivät pihakeinun luona taktiikkapalaveria ja se tuotti tulosta. Kissoilla näkyi päivän mittaan useampikin päästäisparka.

Perhosia tipahteli auringon lämmittämien seinien koloista ja Perillinen N niitä virvoitteli auringossa lentokykyisiksi. Nokkosperhosia lähinnä. Ensimmäinen kärpänen pörräsi lantalavalla ja sääsket tanssivat samoilla kulmilla ensimmäisiä ryhmätanssejaan. Se on hieno näky.

Iltatallin jälkeen oli kohtuullisen hyvä ja puhdas omatunto. Kunnollinen ja ahkera kansalainen ahersi pitkä päivän. Pyhäpäivää voi parhaiten kunnioittaa tekemällä jotain hyödyllistä.


No niin, muutama havainto tästä maanantaista.
Kuuden aikoihin havahduin mönkijän pärinään. Kuului liikkuvan lähellä. Arvelin kuitenkin, että korkeintaan metsurit tulivat pörräämään uuden hakkuutyömaan maille. Kävin varuilta kuikkimassa ikkunoista ja koska en mitään outoa nähnyt, kömmin vielä hetkeksi takaisin vällyihin.

Aamukahveja keitellessäni sitten vihdoin tajusin, että meidän riihessä oli jo työmaa täysillä käynnissä. Reipas ja kelpo Pappa-V (82 v) siellä mätti ensi talven uunipuita pinoon. Eikä kello ollut kuin vasta karvan yli seitsemän!

Jukoliste eivätkö nuo harmaat pantterit nuku tai lepää ikinä? Mistä ihmeestä ne saavat kaiken sen tarmon ja halun työntekoon vielä noilla kymmenillä? Tuokin pappa puoliväkisin kinusi luvan tuoda polttopuuta, hällä kun käy aika pitkäksi muuten.

Meitsiplösö voisi hyvin istuksia kiikkustuolissa ja näpytellä puhelimen diamond mine -peliä hamaan noutajan tuloon saakka.


Justiina-Mummo ei myöskään odottele Neville Noutajaa, ihmeen vetreästi tuokin vanha rimppakinttu vielä koikkelehtii. Tulee viisaana syömään vasta kun terroristijätkät ovat pihalla ja Elli häipynyt päiväksi unilleen.

Valoisaa vanhuutta sopii toivoa, ei sitä kyllä kaikille suoda ja iloni on niiden puolella jotka jaksavat temmeltää vielä silloinkin kun muilta loppuu levy.

Tämän päivän uutisvirrassa oli hauska työpaikkailmoitus, oululainen yritys haki assistenttia. Ajokortti piti kuulema olla koska firman johto on harvoin ajokunnossa. Asiaa. Reilu meininki!

Aamun lehti julisti kirkuvin ilmoituksin, että The Valokuvauskonekauppa Pro Shop on avannut myymälän meidän kaupungissa. Remonttitarjouksia ja jäätäviä hintoja. Joo... pitää kiertää moinen kiusaus kaukaa. Seiskadee on vieläkin aivan liian himoittava vekotin, mark-kakkosesta puhumattakaan (canuunan malleja). Vaan kun ei kuvaajan kyvyt vielä taida riittää niiden koneiden järkevään hyödyntämiseen. Ja lompsakin naukuu laihuuttaan.

Huhtikuun viimeinen viikko on hyvässä vauhdissa. Iloitkaa siitä ja kirkkaasta keväästä, missä lienettekin.







5 kommenttia:

  1. Normi päivä. Tuo siun sunnuntais : ) Kuullostaa NIIN tutulta pzkanmättöineen ja haravoimisineen.

    Sitä se on. Hevoisenomistajan kevät. Tylsää ja samalla ah niin kivaa !

    Meilläkin laamanpoikanen ja V-R nautiskelivat lämpimästä kelistä rojottamalla hiekkatarhassa ketarat ojossa. Kuorsaus vaan kuului : )

    Jos luoja suo, niin kuukauden päästä voisivat päästä jo laitumelle !!!

    VastaaPoista
  2. Nita, niin justiinsa onkin, hevosharrastuksen hohtohetkiä. Meillä pitää ihmeitä tapahtua jotta laitumelle pääsisivät edes lampaat kuukauden päästä. Hyvä jos pysytään viimekevään tahdissa jolloin torpan hevoset purettiin trailerista ja marssitettiin laitumella, kesäkuun 2. taisi olla päiväys. No, juhannukseksi viimeistään. Ehkä.

    Pappa, kiitos puumerkistä :D

    VastaaPoista
  3. Ai joo...
    Tiedättekö, se tunne kun on punnertanut koko tilikauden (15 kk) ajopäiväkirjan yhteen exceltaulukkoon ja se on tulostettu, niitattu ja kuitattu. Se tunne on VOITONRIEMU!!

    Kiitos Eniron reittihaun, näpsästi tuli kilsoja ja reittejä.
    Enää en jätä aivan näin viimetipoille... EN!

    VastaaPoista
  4. Minäkin aloitin aamuni hevospuuhilla. Kävin jeesaamassa kaverin aamutallin tekoa. Kerrassaan kaunis kevätpäivä - hevosetkin olivat niin rauhallisia ulos vietäessä, etten muista milloin viimeksi. Ori tahtoo ottaa vähän kiireisiä askelia heti tallin ovesta ulos mennessä - nyt se käveli kuin vanhat ruunat.

    Päivä kului ihanassa auringonpaisteessa ulkona pihapuuhastellen. Se on elämän parhautta! Ekat krooukset kukkii!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!