lauantai 31. maaliskuuta 2012

Pohtimus maximus


Miksi terrierit kieriskelevät? Aina ja kaikkialla? Lelujen päällä, lumella, nurmella, matolla... kierkierkier, hinkhinkhink. Näyttää typerältä, aivan kuin koira yrittäisi hinkuttaa tyhmyyttään pois. Hämmentävän pitkän matkan se eläin kulkee ylösalaisin itseään nylkyttämällä. Omituinen eläjä tuokin.

Tämä päivä on ollut hieno ja aurinkoinen päätöspäivä Maaliskuulle. Ihan tulin asiakseni asiasta kertomaan, ettei nyt lukijakunnalle jäisi väärää käsitystä. Että siellä se akka vaan istuu persus homeessa töllissään ja ottaa kuvia ikkunoistaan. Joita ei pese. Ja valittaa. Ja luettelee töitään. Joita ei saa tehdyksi.

No osittain totta tuokin mutta en minä nyt niin mahdoton ole.
Tämä päivä on jostain syystä ollut sekavien ajatusten päivä.

Heräsin krapulaisena. Yritin eilen psyykata itseäni ikkunanpesufiiliksiin ja sinnittelin ääntä päin yhden (sic!) lasillisen valkoviiniä. Hyvää ja kelvollista viiniä se oli, mutta kun ei hissi toimi niin ei hissi toimi.

Miksi ihmiselle tulee krapula, tympeä kohmelo ja kitkuttava päänsärky yhdestä viinilasillisesta, joka ei sitten ollut litran mitta.

Mitä iloja sitten jää jos viinikään ei maistu eikä mene alas? Ihan vain antioksidanttisten vaikutustensa takia minä olen viinileiliin päin kallellani. Luen vain ne terveystutkimukset joissa ylistetään viinin iloja ja etuja. Ja ohitan sujuvasti huuhaana ne tutkimukset joissa kerrotaan viinin aiheuttamista vaivoista.

Eihän sen viinin kanssa pidä läträtä hillittömästi, semmoisesta pelistä kuuluukin tulla krapula. Ja se on han harrastelijoiden hommaa se. I have no hangover, I have a wine-flu...


Miksi lumi ei sula? Vuosi sitten on ollut jos sulia kohtia pihassa. Kaksi vuotta sitten tänä samana päivänä täällä vieraili närhi. Nyt oli mustarastas joka käy kertomassa huonoista säistä. Missä ne punatulkut luuhaavat? Kolmas talvi täällä ja vain ekana syksynä nähtiin muutama tulkku. Sitten: nada.

Miksi muna on kanaa viisaampi? Meillä oli tänään periaatteellinen keskustelu perillisten kanssa hevosenpidon mielekkyydestä, niihin uppoavasta rahamäärästä ja kaikesta siitä vaivasta jonka isot elukanrohjakkeet ihmisen elämään tuovat. Nuorempi totesi, että "edes sinä, Äiti, et voi tehdä niin tyhmää sijoitusta, että rakennat upean tallin ja pidät sen tyhjänä. Meillä on talli ja siellä on hevosia. Piste".  
Näin.

Vielä toistaiseksi se olen minä joka riemastuu nollasta sataan äärimmäisen hölmöyden edessä, mutta jotenkin veikkaan, että jään kohta toiseksi. Temperamenttia on lapsosille suotu. Ja teini-ikä lisää pentuihin vielä lisää tehoja, sille kiukkuenergian puolelle.

Ja vielä, mihin katosi kyky valvomiseen? Mihin katosi kyky nukkua pitkään?
On oikeasti ihan törkeän epäreilua, että vapaailtana sitä nuokkuu ja pilkkii tuolissaan ja hädin tuskin tunnistaa kymmenen uutisten alkusoundit. Sitten aamuulla kun olisi periaatteellinen mahdollisuus nukkua puoli kahdeksaan, sitä herää heti kuudelta. Eikä saa enää unta.

Vain ärsyttävää koiranunta, torkkumista ja sopivan asennon hakemista. Ja pissahätää.
Luonnollisesti arkiaamuina tyyny on optimiasennossa ja unta riittäsi katsottavaksi asti kun puhelin aloittaa vienon viserryksensä ja siitä siirtyy asteikolla hirvittäväksi raakkumiseksi. Tunnen fyysistä tuskaa erottaessani itseni tyynystä ja patjasta mutta noustava on. Miksi oi miksi ei voi kuitata univelkoja edes lauantaisin?

Tässä lauantai-illan iloksi vielä vako talviseen tyyliin. Ei tässä vaossa pottu kasva eikä siemen idä. Vaan ehkä vesi löytää maahan ja avaa sulalle reitin levitä laajemmalle.

Joo, tätä ja jotain muuta maksimaalista pohdiskelua oli tämän lauantain ohjelmassa. Oli mulla jotain henkevääkin ajatelmaa mutta ne katosivat. Kas kun kello luikahti yli iltakymmenen, luikahti loput järjestäkin jo off-asentoon.

Iso-J oli käynyt Somerolla saakka morjenstamassa vanhoja tuttuja. Terkkuja vaan sinne Kutulaan.

Huomenna olisi ohjelmassa Palmusunnuntain kuviot. Perilliset huiskivat virpomisvitsalla Äitikultaa ja kuittaavat palkkioksi roiman satsin karkkia. Täytyy olla nopea ja vikkelä että pääsen osingoille. Pupuneidin kevätrakeet ovat parhaita!

Ai niin, se suuri kysymys: Miksei Roope Ankan kolikoita enää valmisteta? Ne olivat huippuja.

Älkääkä huomenna uskoko mitään. Se on Aprillipäivä... se seuraa sinua, se löytää sinut, missä lienetkin :D







2 kommenttia:

  1. Ahas - semmoinen päivä Torpan Armolla. Lukiessa tuli mieleen, että mitä jos joskus kokeilisit olla armollinen itsellesi?

    Tunnen itseni ihan tekopyhäksi, kun toivotan sulle aikaa olla vain. Suorittamatta. Laskematta tekemättömiä töitä. Nauttia elämän hetkistä. Olen kyllä tähän saarnaan ihan Usko Eevertti Luttisen tasoa.

    Me vietettiin tyttöjen kanssa Earth Houria (Maestro oli pelaamassa lentistä). Oli kiva istua takkatulen ja kynttiöiden valossa - jutella vain keskenään. Ja idea sähköttömyydestä tuli sitten jälkikavun taholta. Kivaa oli eniveis. Pahuksen fiksuja penikoita ovat. Ehkä liiankin.

    VastaaPoista
  2. Voi varjele sanoisi Usko Eevertti. Ja hihittäisi hysteerisesti. Tita, nice try :D

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!