perjantai 30. maaliskuuta 2012

Let there be light

Yeppers, idästä nousi aurinko!
Eilinen kotiahdistus katosi sen siliän tien kun aamupökertyneisiin aivoihini virisi vähäinen älyn liekki ja se kertoi, että ulkona paistaa aurinko.

Vanha kunnon keltainen pallo!

Ihan on aamusta alkaen voittajafiilikset päällä kun aurinko paistaa.
Valo on kuitenkin armoton. Se paljastaa kaikenlaista ikävää, niinkuin nyt nuo vuosikertapesemättömät ikkunamme.

Otetaan tässä pieni kuvakierros torpalla, näätte itsekin etten mä turhasta nillitä. Niitä ikkunoita on jokunen. Oikein sööttejä maalaisromanttisia pikkuruutuisia mummolamalleja.

Tässä tuvan ikkuna pihatielle päin. Ensimmäisessä kuvassa tuvan ikkuna takapihalle päin. Tuvassa on vielä kaksi muuta ikkunaa, samanlaisia kuusiruutuisia kuin nämäkin.

Ne ovat kolminkertaiset ikkunat ja se tekee ihan itkettävän monta pestävää ikkunapintaa. Per ikkuna. Per huone se on jo paljon ja per talo jotain jota ei pysty ajattelemaan, 4 x 36 ruutupintaa. Ristus!

Epäreiluahan tässä on se, että jos jätät yhdenkin ruudun yhdenkin pinnan huonolle putsaukselle, se likatahra äljöttää taatusti silmiin räikeänä kuin syylä missin otsasta.

Toisaalta neljästä ikkunasta on se ilo, että valoa riittää aamusta iltaan.
Kesällä aina joku näistä on auki niin, että kissat voivat istuksia ikkunalla ja jahdata kärpäsiä. Pysyvät kissat notkeampina ja kärpäset vähempänä.

Tässä telkkarikammarin ikkuna tielle päin, aittavanhus kyyköttää alarinteessä hankien keskellä.

Bougainvillea vaatisi kipeästi pientä tervehdyttävää ja ilmettä piristävää leikkausta. Niin muuten minäkin. Kevätkalpea naama kylpyhuoneen peilissä on ankea näky. Ristin sormet ja sähähdän aina sen mörön nähdessäni.

Sitten kun tuo bougainvillea villiintyy kukkimaan, se saa kaiken ankeutensa anteeksi. Pieni pala helleenien pyhää maata tulee hetkeksi luoksemme. Ihana kasvi, ehdottomasti säilyttämisen arvoinen vaikka vähemmän hehkeä onkin. Vähän niinkuin ne kreikan viiksekkäät mummot.

Telkkahuoneessa viihtyvät kaikki kasvit, sohvaperunasta lähtien. Siellä olen saanut talvehtimaan niin passifloran kuin flamingonkukankin, bougainvilleasta enempää puhumattakaan.

Tämä osa taloahan on se kaikkein vanhin, pitkälti toistasataa vuotta nähnyt. Lattia vinksottaa milloin mihinkin suuntaan ja soffan alla on kylmä kohta. Joskus kun täällä pitää lattioita remontteerata, on tuo vanha puoli se josta aloitetaan.

Tässä telkkahuoneen eteläpäädyn ikkuna.
Ennenvanhaan taloille katsottiin hyvät paikat. Valon määrä on maksimoitu ja koti kumpareelle tehtynä takaa sen, että perusta pysyy kuivana ja tölli terveenä.

Tästä huoneesta tulee siis 2x36 pestävää ruutua lisää urakkaan.
Minä olen tänään oikeasti uhrannut melkoisen paljon energiaa noiden ikkunoiden pesemisen oikeanlaisen strategian hiomiseen. Ei riitä vielä.

Viisas sisareni pesee ikkunansa pääsiäispyhinä. Joka toisen pääsiäisen hän viettää yksikseen ja silloin on ikkunanpesupyhät. Täysin kuivin suin hänkään ei urakkaa selvitä, eihän ikkunanpesu oikeasti olekaan lasten katsottavaa puuhaa.

Ainakaan meillä.

Voi sitä tarvittavan valkoviinin määrää. Ja voi sitä kohmelon ankeutta joka pesu-urakan jälkeen odottaa.

Tässä työhuone, pestävät 36 pintaa etelään.
Vaikeusastetta ja haastetta lisää ikkunan eteen sijoitettu elektronisten vehkeitten muuri. Johtoja on kilometreittäin eikä tuota pöytähommaakaan pura ilman puskutraktoria.

Tämän huoneen voisi oikeastaan jättää Iso-J:n hommiksi sillä huone on hänen valtaistuinsalinsa. Itsepähän tärvelee omat koneensa.

Ikkunalla roikkuu Anoppiarmaalta saatu posliinikukka. Ruma rankula sekin mutta voi jeeveli miten se viihtyy tuossa. Multaa on ehkä desi, kovettuneena ja kivettyneenä pikkuisessa ruukussa. Silti tuo kasvi kukkii, aivan hullun lailla tyrkkii niitä hirveän makealta lemahtavia kukkiaan.

Olen minä kiittämätön, salaa leikkelen posliinikukan nuput pois.
Migreeni on kuitenkin niin välteltävä vaiva että ostan säryttömän päivän vaikka se maksaisi pari kukannuppua.

Portaikossa pääsee vähemmällä. Vain neliruutuinen.
Mutta ylhäällä odottavatkin todelliset jackpotit.

Oleanteri pääsi tuohon, ilmalämpöpumppu puhkuu lämmintä ilmaa, ikkuna tuo valoa ja muutenkin on mukava nurkkaus. Mitä nyt joskus ohikulkeva kissa roiskaisee vähän multia tai koira huiskauttaa hännällään irtolehdet pois.

Nämä kaikki ikkunat on uudistettu Suuressa Peruskorjauksessa vuonna 1985. Aukeavat ihan nykyaikaisella avaimella ja lasit ovat tehdastekoa.

Tokihan autenttinen tunnelma on menetetty samalla kun on pantu modernit ikkunat, mutta toisaalta lämpöhukka on ollut varmasti melkoinen.

Minua kiinnostaisi oikeasti tietää minne ne vanhat ikkunalasit joutuivat. Niistähän tekisi vaikka kasvihuoneen. Joku ehkä tekikin.

Ja näin, tässä yhdeksänruutuinen kolmikerrosikkuna. Pestävää pintaa riittää. En jaksa edes laskea montako niitä on. Ihan älyttömästi kuitenkin.

Kuva vanhempien makuuhuoneesta ja ikkuna etelään. Omenatarhan yli ihanalle eteläpellolle jota himoan liitettäväksi takaisin torpan tiluksiin. Siellä olisi nätti hehtaarin kokoinen kumpare, juuri parhain laitumeksi.

Kuulunut aikoinaan tämän tilan maihin mutta lohkaistu myöhemmin pois. Naapuritilan isäntä hoitaa peltoa sen verran, että saa lehmilleen muutaman rehupaalin. Lisäbonuksena pellon viljelyskäytöstä kahdesti vuodessa levitettävä lietelanta ja sen mukaan tuoma maanläheinen paskanhaju.

Viipyilevä jälkikatku ja vatsaakääntävä ensituoksu.




Perillisten ikkunat. Pienempi vain kuusiruutuinen, isompi vaihteeksi 9-ruutuinen. Oh yes, I'm blessed.

Meillä käyneet tietävät, kuinka yläkerta on käsityönä askarrellen rakennettu. Vanhaan vinttiin on tehty kolme makuuhuonetta, pieni pelitelkkarivälikkö ja kapea eteisaula.

Siellä voi suosiolla unohtaa kaikki standardimittaiset kalusteet ja kaapistot. Vain paikallarakentaen saa sopivat. Ja siksi yläkerran remontti on ikuisuusprojekti, Iisakin kirkko ja Rooman pyhä kaupunki.

Ja koska vanha hirsitalo elää vuodenaikojen mukaan, talvella asennettu kattopaneeli näyttää mielenkiintoiselta kesällä, sekin elää...  Ymmärrän niin hyvin Iso-J:n hetkittäisen nyppiintymisen ainaiseen remontointiin. Siksi jaksan kärsivällisesti odottaa, että meidänkin makuuhuoneemme pääsee muutoskohteeksi. Ne tapetit jotka sinne kolme vuotta sitten valitsin, ovat jo vanhentuneet ihan tylsiksi. Saan valita uudet.


Parraatipuolen eteinen on lasikuisti. Kaksi älytöntä ikkunaa tässä tilassa ja kuvaajan selän taakse jäävässä varastohuoneessa vielä yksi. Pelargoniat verryttelevät jo kesän kasvukautta varten ja hätäisimmät kukkivat. Ei olisi vielä tarvis. Minä katkon ne nuput vielä ihan armotta, kukkikoot sitten kun on sen aika.
Täällä ei hosujat selviä yhtä kasvukautta pidemmälle.

Tästä eteisestä lähdetään ihmisten ilmoille, kaupunkivaatteet ja kouluvaatteet ovat kohtuullisen hyvin turvassa hevosenkarvoilta, kananhöyheniltä ja maalaisaromeilta. Tässä tilassa lemahtaa partavesi ja sivistys. Urbaani henkäys ja kaupungin katku.

Käydään vielä takaeteisessä, siinä sikaosaston sisäänkäynnissä.
Tässä tilassa on kaksi ikkunaa ja viereisen sisäsaunan pesuhuoneessa vielä yksi tämmöinen iso.

Jätin tarkoituksella kinnaskorin ikkunan eteen näkyviin, röykkiöittäin pipoja ja lapasia ja muita talvikamppeita. Tässä eteisessä on karvoja, kissanhiekka-astia, karvakoipisten sisäänkulku ja kumisaapasvarasto. Tallivaatteet ja piharönttöset. Crocsit ja muut rumilukset. Heinänkorsia ja muuta tykötarpeistoa joka kertoo, että olemme maalla asuva lapsi- ja eläinperhe.

Apukeittiöksi tätä tilaa kutsuttaisiin jossain muissa huusholleissa, meillä tämä on lähinnä Apua!-tila. Talon kalleimmat neliöt remontoidaan juuri näihin tiloihin kun sisäsaunatilat uusitaan ja rakennetaan toinen vessa. Vaan ei remontoida ihan lähiaikoina. Korkeintaan valkoisella maalilla on vara vetäistä seinät.

Näin. Kierros torpan ikkunoiden äärellä on tehty. On niitä ihan älyttömästi.

Taidan lähteä kaupunkiin tankkaamaan varastot viikonloppua silmälläpitäen. Ehkä jopa vilvoittavaa valkoviiniä ikkunanpesua inspiroitsemaan? Strategia tosin vaatii vielä ankaraa ajattelua, hiomista ja viilaamista.

Nyt on joka tapauksessa liian aurinkoista ryhtyä pesupuuhiin. Kovalla pakkasellakaan se ei ole viisasta. Sateella ei voi. Tuulella ei kannata. Optimisäitä odotellessa taitaa mennä tämänkin vuoden pesut, sinne jalojen aikomusten ja hyvien suunnitelmien hautausmaalle.

Iso-J ei kuulu torpan muonavahvuuteen tänä viikonloppuna. Kuinkas sattuikaan, synttärit tänään ja mies matkalla etelään koko viikonlopuksi. Vasta tiistaina on aihetta odotella kotiin palaavaksi.
No menköön. Bumerangi palaa aina lähtöpisteeseen.

Hauskaa viikonloppua!









4 kommenttia:

  1. Kiitos Hirnakka! Posti tuli perille!

    Mielenkiintoinen ikkunaesittely. Mulla ikkunanpesuaineena on V.S.O.P.... Mutta puolustelen sillä, että mun pitää repiä ensin teipit pois ja irroittaa ruuvein ja taitetuin nauloin kiinnitetyt tuplapokat. SE on paskamaista hommaa. Enkä ala kuin kerran vuodessa siihen. Sentään jonkun kerran pesen ulkoa lasit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän välikommentti: Tita painii ihan eri ikkunanpesusarjassa. Tuolla pro-tasolla tarvitaan stydimmät tärpätit ja ohentimet. Mieluiten vuosikertaa. Go girl go!

      Poista
  2. Jahas, onko Titan kommentti ironinen vai vilpitön ;-)
    Mietin tuota tämän päivän älyntuotosta lukiessani, että hullu se ikkunoistaan mölyä pitää ja vielä luulee, että tätä jaksaa joku hullu lukeakin.

    Sortsit nyt vaan, lupaan että se oli tämän vuoden viimeinen ikknaesittely. Ehkä sitten palaan asiaan kunhan ne perhanan ikkunat on pesty.

    Pataässä -kananen lehahti ilmavoimien kanaparveen. Hengetönnä kyykkäsi pesässä ja minä sieltä alapesästä yritin kanaa perssulista nyhtää pois. Muu lauma kyyläsi huolestuneena orren alla mutta lidlin pussiin pääsi sukeltamaan vain vanha kunnon Pataässä. Hyvä kana oli. Ja nätti kana. Joutavan huono munimaan mutta kun oli niin nätti (vihertävä sävy mustissa sulissa) niin sai helttansa pitää heilumassa.

    Kaupungissa käytiin ja perilliset saivat tölkilliset Angry Birds limuja. Itseäni ilahdutin valkoviinillä mutta taitaa jäädä tuo ekakin lasi ryystämättä, nyt jo pilkittää. Hukkaan menee viinit mun lasissain, ei ole enää juojaksi.

    Ikävää tulla vanhaksi.
    Menen nukkumaan *gnnnnh*

    VastaaPoista
  3. Äläs nyt masennu ansiokkaasta ikkunanpesuprojektin esittelystä! pahuksenmoinen urakkahan se on joka torpassa. Ja vaatii hillitöntä asennoitumista ennen, älytöntä duunia aikana ja mahdotonta huoltoa jälkeen. Siis tekijänsä huoltoa.

    Mä vain havainnoin, että sulla on ns. suora pääsy kohteeseen pesufiiliksen iskiessä. En viittis ite ottaa kuvia akkunoiden edustasta täällä. Siinä on monta purkkia kuolevaa huonekasvia edessä, puhumattakaan muista rojukasoista. Ei kestä kuvata... ei millään. Ja verhosi ovat ihanasti. Ehkä meillä ei niinkään...

    Eli ihan vilpitön oli kommenttini. Sitä paitsi - vaikka meillä ikkunoiden avaus ei suju käden käänteessä - niin pokia on vain vanhanaikaiset kaksi. Vähämmän pintoja (kieltä näyttävä hymiö) Mutta vastaavasti falskaavat satasella enempi lämpöä ulos. Mä haaveilen ikkunarempasta. Monen muun rempan lisäksi.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!