tiistai 10. tammikuuta 2012

Tätä lisää...

Tämmöinen talvi on niin miun maun mukkaan.
Lunta 20 cm ja pakkasta -10 ja aurinko paistaa. Enempää en pyydä.

Rusakkokin tykkää, siellä on kirmattu omenapuun ympärillä mutta ainakin latvus säästyy hampahilta, toistaiseksi.

Rusakkokansa on iloksemme vähentynyt. Ehkä syynä on tehokkaammin käytetty tontti tai sitten ne eivät enää tule pihaan kun hevosten tarhassa on aina jokunen heinänkorsi ja jyvä syötäväksi.

Kissoista ei ole rusakontorjuntayksiköksi. Ne juuttaan roikaleet loikkivat aamulla riihelle, tekevät uukkarin ilmassa ja sätkivät koivet suorina, lapa maata hipoen mummolan portaille vonkaamaan sisäänpääsyä. Tokihan mummo päästää ovellaan parkuvat pojat sisään lämmitelemään. Nähty on, että vallan kurkkii ovelta milloin musta vyöry lähestyy...

Tyhjennettyään Patsymummon kermakipon ne loikkaavat lankavasuun (kaapin päälle) päiväunille ja siellähän ne roistot hikoavat pitkälle iltapäivään.

Äitikultaa onkin nyt ohjeistettu ulkoistamaan roikaleet, niiden ei kuulu pesiä sukkalankavasussa.
Hiiret rehottavat kohta valtoimenaan ja torpan hiirikissat senkus lihovat mummolan muroilla.



Juhannusruusun kaksi vuodenaikaa... ajatelkaa nyt. Enää viisi kuukautta ja meillä on kesäkuun kymmenes päivä. Ei siihen enää niin läkähdyttävän pitkä aika ole.

Tämmöisten aurinkoisten päivien jälkeen minäkin olen ärsyttävän positiivinen. Huomenna on varmaan pilvistä ja olen taas oma kärttyinen itseni.

Tänään oli kyllä oikeasti ihan kiva päivä. Aamu oli äärimmäisen kaunis, aurinkoinen ja sopivasti talvinen. Eikä edes tuullut. Se jos mikä on tuulisen mäen asukkaalle luksusta. Ulkoistin hevoset, siivosin tallin ja siirryin äkkiä kahvipannun kylkeen tankkaamaan lisää kofeiinia.

Kengittäjä viestitti, että puolisen tuntia viivästyy, joten hevosilla oli runsaasti aikaa ihmetellä tallissa. Kumpainenkin toljotti minua kuin vähäpäistä kun hain ne sisään parin tunnin ulkoilun jälkeen. Just kun olivat lompsimassa aamuheiniltään aamupäivälevolle.


Pysyypähän hevonenkin virkkuna kun päivärutiineja sopivasti hämmennetään.
Kameraan oli lähes mahdotonta tällä osaamistasolla löytää sopivia säätöjä. Kaikki kuvat paloivat puhki valon takia. Hassut raidat hevosen kyljessä johtuvat aitalankkujen varjoista.

Taas yksi uusi asia opeteltavaksi, kuvaaminen kirkkaassa valossa valkoista taustaa vasten.
Eräs guru kyllä käski pitämään kameran laukussa keskipäivän aikaan, silloin pitää ihmisen syödä lounasta eikä hosua kameran kanssa.

Iltapäivän vietin kaupunkiriennoissa.
Oli taas kertynyt kaikenlaista juoksemisen aihetta. Toisessa pankissa pääsi suoraan asioita hoitamaan, toisessa piti hiljentyä jonotuspenkillä. On se kyllä semmoinen jäähypenkki että oksat pois.

Pieni ihminen pienine rahoineen kyykkii toppatakissa hiottavalla penkillä tunkkaisessa konttorissa. Silloin käy mielessä ajatus keskittää vähäinen rahaliikenteensä tasan yhteen pankkiin. Siihen jossa on vielä varaa pitää henkilökuntaa.

Kaikki kunnia ison pankin työntekijöille, ei ole helppoa istua toppatakkikansan moitittavana. Minä en moittinut, pois se minusta. Räkytän täällä blogissa jos on joskus aihetta.

Huomaavaista oli se, että siinä ekassa pankissa virkailija kysäisi tarvitsenko lasin vettä, hän piipahtahtaa holvissa ja se reissu vie viitisen minuuttia.

Mahtaakohan pankinjohtaja tarjota nakkisämpylän tai torilla muikut jos heiltä lähtee isompia rahoja nostamaan? Odotusaika lienee suoraan verrannollinen nostettavan rahan määrään... :D

Vanha kunnon lyhdyn romu se sinnittelee -ja on aina yhtä romuisennätti.

Niin se nätti päivä sitten meni, oli jo pimeää kun kurvasin takaisin pihaan. Pakkanen taitaa yöksi vähän kiristyä. Lampaille piti vaihtaa lämpöinen vesi yöksi, niiden osastolla ei pysytä plussalla yöllä. Onneksi lampailla on villahousut ja villapaita ja paksu, lämmin pehkupatja.

Ovathan ne niin leppoisa näky aamulla, kaikki kolme makailevat vatsat pinkeinä märehtimässä.

Talli on kylmä mutta kuiva ja hevoset pitävät sen lämmön plussalla. Mikä parasta, kosteutta ei tiivisty.  Hevoset, seinät ja ikkunat ovat kuivia ja raikkaita aamulla.

Huomiselle on oma ohjelmansa, sitä ennen luvassa jokunen tunti ansaittua yöunta. Mikäli killinpennut suinkin suovat. Ne roikaleet tekevät elämästä nykyisin varsin rasittavaa... Ovathan ne tuhottoman söpöjä mutta kohtuuttoman meluisia ja uteliaita. Ei ole kuulkaa kiva herätä yöllä siihen, että uteliaat pennut rassavat nielurisoja. Nukkujalta voi epähuomiossa loksahtaa leuka auki ja kukas sinne kurkkii ellei kissa.

Lappeenrannan suunnalla olisi hyvä nukkua varastoon, kohta siellä ei nukuta. Järjestelen ajoreitit niin, että  mahdollisimman pian olisi sinne asiaa. Killipillit pääsevät mukaan :D

Voi hyvin, nuku hyvin, missä lienetkin...






3 kommenttia:

  1. Piti piipahtaa täällä katsomassa talvea. Meiltä se meinaan loppui. Tai vähintäänkin keskeytyi.

    Vettä tulee taivahan täydeltä ja keli on mitä todennäköisin...

    Voi jösses tätä säätä. Tähän kun pistetään kaupantekijäisiksi pieni pakkanen, niin sitten on piru merrassa.

    Ja muutama auto ojassa.

    Eli terveisiä vaan täältä etelärannikolta : )))

    VastaaPoista
  2. Uupunut heipatus Pohjanmaalta! Hoitajille ON kysyntää. Lama ei tällä hyvinvointialalla näy kyllä mitenkään. Ei ole suhdanneherkkä ala. Monet muut yrittäjäkollegat pähkäilevät heikkoa kaupankäyntiä. Paitsi tuttu ruokakauppias. Ainahan on syötävä. Samoin kuulemma alkossa myynti on hyvää. Jokunen tipatonta tammikuuta harrastava ei notkauta myyntitilastoja.

    Mukavat kelit Pohjanmaalla. Just pakkasella ja maassa ihana, puhdas hanki. Oih... muistuu mieleen ihanat hankilaukat....

    Maestro kuuluu laskeutuneen Oulunsalon lentokentälle. Pian siis täällä! Olikin leviän tuntunen parisänky. Pari kissaa koitti parsia isännän tiluksen täyttönä. Mutta on se ihan eriä murjaista kätöset karvaiseen kattiin, kuin sileämpään ihon pintaan.

    VastaaPoista
  3. Huih, toivottavasti etelässä, myös siellä kantatie 51:llä sujutellaan aamulla nätisti. Parempi ajella kieli keskellä suuta kuin päätyä nokka keskelle penkkaa.

    Ja mun niin tekisi mieleni murjaista jotain "titamaista" siitä mihin kukakin kätensä kohta murjaisee mutta annanpa olla. Tätä Hullunmutsin päiväkirjaa kun lukevat perillisetkin. Ja perillisten opettajakunta *rolleyes*

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!