sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Rauhaa ja rakkautta


No niinhän siinä sitten kävi, että en minä malttanut koneelle vetäytyä eilenkään. Hyvässä seurassa aika saa siivet. Ja vatsa löytää reunansa runsauttaan notkuvassa juhlapöydässä... siitä lisää tuonnempana.

Nyt on kuitenkin niin, että on aika toivottaa kaikenlaisia juttuja.
Vuorokauden ja vuosiluvun vaihduttua säihkytimme jännittäviä sähinäkeppejä ja toivotimme toisillemme aina vain säihkyvämpää alkanutta vuotta. Itse toivon, että oma järkeni valo säihkyisi tänä vuonna vähän kirkkaampana kuin viime vuonna... monessakin mielessä.

Rakkautta, terveyttä, leipää ja lämmintä. Siitähän se oikeastaan koostuu, hyvä elämä. Maailmanrauhaa unohtamatta. Sen kun painaa kohtuullisen kirkkaana ohjetähtenä omaan karttaansa, löytää yleensä perille hyvän elämän lähteille. Pitää vain älytä pitää silmät auki arjessa ja nähdä elämän hyvyys. Nähdä metsä puilta -vanhaa sanontaa käyttääkseni. Kuvaavampaa en keksi.

Meillä oli hyvä, rakas ja upea ryhmä tärkeitä ihmisiä paikalla eilen vaihtamassa vuotta. Torpan perusväestön lisäksi Siskolikka poikineen (paitsi se yksi hokipoika joka on Kanadassa) ja nuoremman perillisen kummit.

Viimeksi mainitut kantoivat autostaan järjettömän määrän herkkuja, kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan. Juustoja, lihoja, viinejä, snäksejä, tapaksia ja mitähän kaikkea muuta.  Kyllä kauppias hoitaa homman juu... Illan ehdottomasti mielenkiintoisin makukokemus olivat hunajapähkinät joissa silauksena chiliä, valkosipulia ja rosmariinia. Auh. Vieläkin kärventää sielua moinen kokemus. Voin mainiosti elää lopun elämästäni ilman uutta maistelua.


Tänään aamulla sain toivottaa hevosille hyvää syntymäpäivää! Jostain ikiaikaisesta hevosmiesten historiasta juontaa juurensa se käytössä oleva fakta, että kaikki hevoset lisäävät yhden vuoden matkamittariinsa vuoden ensimmäisenä päivänä. Virallinen syntymäpäivä voi olla mikä vaan mutta Tammikuun ensimmäisenä hevonen "kääntyy" uudelle vuodelle. Meillä on sitten kolmivuotias ja seitsemänvuotias. Kolmivuotias menee eskariin ja seitsemänkesäinen palaa takaisin kouluun. Toivottavasti.

Karulla tavalla sain selväksi sen, että hevosen suolisto on hirvittävän huonosti suunniteltu. Soppaponi oli ruiskinut soppaa toisestakin päästä. Kaikki paikat kurassa, mukaan lukien kauniit valkoiset lankkuseinät ponikullan yksiössä. Jätän arvailtavaksi missä kunnossa ponin hännänalunen ja takapää olivat ulkona pakkasessa vietetyn ruikulipäivän päätteeksi.

Ja mamma pesee... niin pesin. Puhtaaksi ja kuivaksi.

Mikäli vesitykki-imitaatio jatkuu huomennakin, konsultoin eläinlääkäriä. Todennäköisin syy on heinä, otinhan kutakuinkin kylmiltään käyttöön sen perjantaina saamani uuden paalin. Ja mitä todennäköisimmin tilanne korjaantuu yön aikana.

Toivotaan että Luoja suo ja tuulet ovat suotuisat.


Äitikulta löysi Piper Heidsieck Brut -pakkauksesta tämmöiset kuplat. Killinpillit pääsivät mukaan vuodenvaihtajaisiin ja söpöilivät kolmen söpönokan voimin, kuka missäkin. Kuukauden päästä pikkuväki alkaakin tähytä kohti uusia seikkailuja. Toivotaan että jokainen löytää oman paikkansa ja saa hyvän kissanviran hoitaakseen.

Yritys pennuilla on kova. Eikä sisua puutu.

Tässä nuoriherra ihmettelee pörrötossun sisältöä. Ennen saappaanvarresta on huikattu vaikka mitä, nyt sieltä kuuluu MIU! Ja Setä Winston toimii taustavaikuttajana.

Oli mukava seurata kuinka kaupunkilaispojatkin höpsöttivät pikkuisten kanssa ja viihtyivät kissaseurassa. Veljekset Laiskuudessa (Winston ja Milton) esittivät mitä jäätävintä asennetta ja parhaat muuvinsa.

Kissa on kiva! Ja kiva kun on kissoja.
Koirakin on kiva ja torpan koira sai uuden nimen; Mikko-Sika. Syystäkin. Ne lukijoistani jotka ovat olleet kuulolla Jaakko Teppo nimisen kulttuuripersoonan tekemisitä, tunnistavat Mikko-Sian välittömästi. Te muut voitte vaikka hakea youtubesta. Mikko-Sika on nyt Mallorcalla, Mikko-Sika on nyt palmun alla...

Nasse on Mikko-Sika look-a-like. Tehtävälistaan kirjataan kiireellisenä koiran trimmaus. Eli ajanvaraus.

Tänään se sitten päättyi, Joululoma. Toivottelimme hyvän kotimatkan toivotuksin sekä Kummit että Siskolikan tien päälle. Toiset kuutostietä pohjoiseen, toiset etelään. Saamani tiedon mukaan ainakin etelässä ollaan perillä ja pyykkikone polkaistu käyntiin.

Meille laskeutui hiljaisuus.

Aamulla perilliset palaavat kouluun ja kevätlukukauden pituinen taivallus kohti kesää alkaa.
Onneksi tässä keväällä valo senkun lisääntyy ja monet juhlat ja kivat jutut katkaisevat arkea sopivin väliajoin.

Lumien sulamiseen ei kauaa mene, jos näillä lumilla mennään. Pahaa pelkään, että talvi on vasta tulossa, lumineen ja pakkasineen.


Vaan nyt on tullut aika toivottaa kaikille Torpan päiväkirjan seuraajille kaikkea hyvää, kivaa ja mukavaa alkaneelle vuodelle! Tänä vuonna meillä taitaa olla yksi päivä enemmän aikaa olla hyviä ihmisiä itseämme ja läheisiä kohtaan. Eikös nyt ole karkausvuosi?

Naiset saavat tänä vuonna kosia ja monta muutakin yllätysmomenttia lienee tälläkin vuodella ässänä hihassaan. Toivottavasti vuosi kohtelee meitä lempeästi, myös naamanahkaa. Suurempia sieluruhjeitakaan ei toivoisi, mutta elämä antaa mitä elämä tahtoo. Siihen on turha mennä toivomuksia esittämään.
Kunhan nyt kohtuullisen siivosti elää eikä ole pienille paha, silloin sopii toivoa kohtuullisen tasaista kyytiä.

Ole kiltti itsellesi, missä ikinä lienetkin!


3 kommenttia:

  1. Taas tappavan ikäviä kuvia mivveistä! LilliPillin purukaluston esittämiseen voisi kuvitella leijonan karjauksen. Taikka antaumuksellisen haukotuksen... :D

    Eli vanha kunnon Canuuna laukoo taas nopeaan - ehtii mivveistäkin kuvaan muutakin kuin häntä!

    Nassella on kiva optio. Käynti trimmaajalla tuo esiin solakan muodon. Kun minä käyn trimmaajalla, niin ihmelaihtumista ei vain tapahdu... epistä!

    Sama pätee karvaa vaihtaviin hevosentursakkeisiin. Laihtuvat talvipulleudesta ihan silmissä. Joko metsänpojasta lähtee karvaa? Otapa napakka ote sieltä perslihojen päältä karvatupsusta ja nykäse - irtoaako karvaa? Tämä on tosi tähdellinen tieto kevättä povatessa, joten raportoipas asiasta tänne! Jos tammikuun alkupäivinä irtoaa karva ruunahevosen perseestä, niin tulee aikainen kevät. Nih. Tammoissa toimii oma kieroutunut hormonisysteemi, joten niistä ei parane ennustaa mitään.

    VastaaPoista
  2. Miten metsänpojan suolisto jaksaa tänään? Soon kehnosti suunniteltu - hevosen ruoansulatuskalusto.

    Minä leivon täällä raivokkaasti täytekakkuja. Ystäväni HevosNaisen mies täyttää 60 vee ja lupasin tehdä täytekakut ynnä hoitaa tarjoilun. Kiireinen päivä huomenna tiedossa...

    VastaaPoista
  3. TITA HOI!! Varaahan jo kylvömulta käden ulottuville, ruunan kankusta tuprahtelee irtokarvaa oikein lupaavasti. Tosin ruuna on nuori ja voi höntyillä turhaan. Ilma ei ainakaan ole erityisen keväinen.

    Tuuli puhaltaa ihan jäätävästi ja vaikka asteita on vain -3, se tuntuu purevalta, kiitos tuulen.

    Ruikulipoika on nyt mielestäni paljon enemmän entinen Raikulipoika. Lykkäsin iltaeväisiin maitohappobakteeripanoksen ja iltapuurona oli pellavarouhevelliä, lämmintä ja vatsaystävällistä. Koko päivän Soppa on puuhastellut heinäkasan äärellä ja häntä on huomattavasti paljon puhtaampi kuin eilen. Ne jäätyneet lantarastat eivät olleet mitenkään mieltä ylentävä selvittelytehtävä :(

    Parempi se on kuitenkin, että hevosesta sonta irtoaa kuin se, että jäkittäisi jossain siellä suolenmutkassa kaasuuntumassa.

    Tälle päivälle ei sitten tämän kummempaa. Hevonpersaus on ollut mielenkiinnon kohteena ja se riittää yhdelle päivälle...

    Nyt voisi muuten vähitellen hiljainen kansanosa lähestyä meilillä tai soitella, killinpillit tulevat kohta 8 viikkoa ja olisi oikein kiva tietää minne ne tämän kuun loppupuolella suuntaavat...

    Huomenna lisää!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!