lauantai 14. tammikuuta 2012

Matka jatkuu (ja lunta sataa)


Tänään Iso-J sanoi ääneen sen, mitä olen (melkein) äänettä anellut kahden talven ajan: "ja %#stanakele"#%! meillä on ensi talvena lumilinko, #"!prkl&%!"

Kyllä se nyt vain on niin, että lumityöt ovat oivallista arkijumppaa ja tekee hyvää laitteiden äärellä kyyhöttäville ihmisenlapsille. Mutta raja se on sillekin kuntoilulle... ja jos ihan laillisissa kaupoissa myydään ilman aseenkatolupia kunnollisia lumilinkoja niin totta mooses semmoinen hommataan.

Hullu paljon (lumi)töitä tekee, kaupunkilaistunut ostaa lumilingon :D
Pannaan koko loppuvuosi ja ensi kesä pullonpalautushilut talteen ja jätetään iltapäivälehdet ostamatta, ne fyrkat on kasassa jo siinä. No vähän joutuu ehkä lisää panostamaan mutta noin periaatteessa.

Toistan itseäni jos kerron, että tänään *tadaaaaaa, ylläripylläri* satoi lunta. Ihan koko päivän. Hell yes!

Maisema on kaunis ja eläinten mahanalus pysyy puhtaana.
Se on positiivista. Valokin lisääntyy päivä päivältä, en minä siitä valita kun kevättä kohti mennään ja marraskuukin on vielä kaukana edessä.

Päivästä ei muuta mainittavaa. Iso-J särki auton, ihan vain tämän perjantain, kolmannentoista kunniaksi täräytti edellä törttöilleen konttiin.

Iso-J:n puolustukseksi on mainittava, että konttiinsaottanut oli yltäpäältä lumessa ja kuski ties missä pilvessä. Ei ainakaan tässä maailmassa :-(

Onneksi kohtuullisin pienin vaurioin selvisivät, peltiä ja puskureita saa uusia.

Huomenna aion kuitenkin hoputtaa samaisen kolhukärsäisen Pesoliton kutostielle ja etelää päin.
Huomenna on nimittäin aika saatella The Meawingstonit maailmalle.
Ihan itse vien varmistaakseni...

Tässä Elli jo saattelee ipanoitaan portailla, ei jää perään itkemän, se on tuhannen varma. Ja fakta.


Pikkuiset bandiitit ne siinä tuhoavat avovankilaksi (leikkisästi) kutsumaani häkkyrää.
Uskomattoman paljon hupia tuostakin koriste-esineestä on herunut. Minä olen kaikki nämä vuodet pohtinut mitä käyttöä tuolle olisi, kun ei ole niin pientä kasvia jonka tuonne raaskisin tunkea, lintuhäkistä se ei käy eikä tuikkuja tohdi polttaa puualustalla... se on siis sopiva kissan virikeleluksi.

Aamulla minä ja nuorempi perillinen kuitenkin pakkaamme pikkurakkulat matka-askiin ja suuntaamme etelään. Puolilta päivin meidän pitäisi olla eteläisen naapurikaupungin raviradan tienoilla ja minne lie matka siitä jatkuukaan. Sen kertoo huomenissa paikallisoppaamme, wanha kuoma Savu. Kaakonkulman kissatrokari. Ihana ystävä jonka verkosto tuli apuun kun hätä oli kissan kokoinen! Kolmen kissan kokoinen!

Otan kameran mukaan sillä jotain söpöisiä poneja lienee luvassa. En valitettavasti voi vaihtaa kissaa poniin, Iso-J on ahdasmielinen ja kielsi moiset kolttoset :-(


Huokaus. Että ne osaavat olla suloisia. Söpöjä. Pumpulivatsoja. Pussattavia. Ja täysiä hirviöitä.
Nyt minunkin lienee aiheellista loikkia portaita ylös ja petiin.

Tuuli ei enää vongu ihan niin nasevasti ja paikallisen sähköyhtiön häiriökartta ei hehku tuskanpunaisena. Ehkä selviämme ensi yöstä ilman sähkökatkoksia, ehkä.

En tiedä olenko jotenkin yliherkkä sähkönsyötön häiriöille vai onko niitä nykyisin enemmän? Miten minusta tuntuu, että entisinä vanhoina kunnon aikoina normaali talvinen myräkkä ei pimentänyt koko kylää. Ovatko myrskyt kovempia nyt vai onko sähkölinjasto aikansa elänyt? Ovatko korjauksiin käytetyt rahat käytettykin osakkeenomistajien osinkoihin? Pomoportaan bonuksiin? Juodaanko huoltojoukkojen taukokahvilassa presidenttiä? Sehän se suurin synti olisikin...

Enhän minä tiedä, minä vain vilkkaan mielikuvituksen suomin vauhdein arvelen, että korjaus/kunnostus/perusparannusbudjetti on kutistettu ja maksettujen osinkojen määrä on kasvanut.

Mutta ainoa mitä ei tarvitse arvella on sähkölaskun loppusumma. Se nousee, kasvaa ja paisuu vuosi vuodelta.

Tälleen loppukäyttäjän kannaltahan ovat ihan mukavia ne pimeät, sähköttömät päivät, sähköä säästyy. Nuoremmat pariskunnat keksivät varmasti muutakin kivaa puuhaa pimeän hetkille, minä manailen kun läppäri ei toimi eikä nettipokeriin pääse.

Toivottavasti se pakkosäästäminen näkyy sähkölaskussakin. Joskus. Hellekesä ei vaikuta, leuto alkutalvi ei vaikuta. Tuli justiinsa kirje sähköyhtiöltä: ankeiden aikojen takia nostamme xx-maksua 5 %. Auts. Nyt jo sattuu. 

Ja aamulla sattuu enemmän jos en nyt viisastu ja häivy petiin.
Hellurei, huomenna ehkä lisää.

Tammikuu on kuitenkin jo melkein puolessa! Olitpahan ihan missä päin maailmaa tahansa :D


12 kommenttia:

  1. Kävin äsken maalla tekees lumityöt, lumilingolla tietenki. On se vaa mahottoman kätevä peli, toista talvee käytössä.

    VastaaPoista
  2. Se oli sitten bye bye, good bye terroristitriolle... Toivottavasti Hirnakka on rantautunut turvallisesti takaisin Torpan rauhaan. Kuolettavan hiljaiseen rauhaan... No eiköhän henkilökunnasta irtoa taas sopivasti virikettä ja mekkalaa, ettei tule yksitoikkoista.

    Terkkuja ja hyvää loppuviikonloppua kaikille muille lukijoillekin!

    VastaaPoista
  3. Jees, hengissä ollaan. Lauantain autoilukokemukset olivat vertaansa vailla, välillä perinteiseen tyyliin ns. pskajäykkänä, välillä sorateiden ja lumisten kelien surffailijana. Loppumatka kaikkea siltä väliltä. Iltatalliin kerettiin kotiin ja killinpillit jäivät uusiin koteihinsa. Hyvillä mielin jätin pennut. Nuoremmalle perilliselle teki tosi tiukkaa luopua Ronsvistista, itku tuli vielä illalla kotonakin.

    Yllättävän helposti ihmisiltä näyttää lähtevän kiesi lapasesta. Monta niitä nytkin kyykki penkassa. Itselle tuli yksi rekan perä yllättäen eteen ja kun tajusin, ettei jarrutusmatka riitä millään, oli pakko koukata vastaantulijan kaistan kautta ohi.

    Keli oli haasteellinen, sen myönnän. Saria oli kiva nähdä, se on kuules vastavierailun paikka :D

    Torpalla on nyt rauhallista. Pientä pakkasta ja tyyni, ei tuule yhtään. Hevoset saivat upouudet talliloimet, tammalle pinkkiä ruutua ja Possulle tyylikäs reinokuosi vaalean sinisin tehosteviiruin. Tuikitarpeellisetkin ne ovat, etenkin kun märkää hevosta yrittää saada vähän kuivemmaksi yötä vasten.

    Huomenna kenties kokonaan uusi postaus ja kuviakin ehkä. Nyt on sen verran kröhäinen ja räkäinen olo ja kuumekin kolkuttelee joten saunan kautta huilaamaan. Sitä olen toki koko päivän ansiokkaasti jo tehnytkin.

    Näillä mennään!

    VastaaPoista
  4. Jassoo, nuo kellonajat ovat joltain varsin mielenkiintoiselta aikavyöhykkeeltä... saakohan niitä jostain veivattua lähemmäs kotimaan aikaa?

    VastaaPoista
  5. Toden totta, olemmeko Floridan aikavyöhykkeellä?

    Onneksi pennut saivat hyvät kodit. Oikeasti tavallisista maatiaisista on iso pula, kun lähes kaikki leikkauttavat kissansa nykyään. Ei sillä sortin suku jatku... joten pistä Ellille pilleriä huuleen ja päästä se sitten joskus vähän lumppuilemaan... siinä on hienot pohjalaiset sinisen geenit villoineen kaikkineen. Saahan sitä usuttaa toista... itellä kaikki katit leikattuja. Se joskus vähän harmittaa.

    Lepää ja koita selättää kröhä. Nyt lue tuo edellinen lause uudestaan. Se alkaa sanoilla "Lepää". Piti huomoida tuo erikseen, sillä sisäisen lukufiltterin läpi näit vain lauseen: ...koita selättää kröhä
    :P

    VastaaPoista
  6. Doko dokka alkaa helliddää vuodamasda?

    Vapaapäivän illassa. Oulun reissulla kävin vain akupunktiossa, ainoa reitiltä poikkeaminen oli ruokakaupassa. Se siitä shoppailureissun uhoamisesta... ei ole mun laji muutoin kuin pakon edessä.

    Ajokelit oli haasteelliset tänään. Ilma pöllysi lumesta. Oli kuin rasvattomassa maidossa olis päästellyt menemään. Edellä ajaneesta rekasta ei ollut mitään mahista ajaa ohi. Yhtä hyvin sen ohituksen olis voinut tehdä silmät kiinnni. Näkyvyys oli 1 lyhtytolpan väli. Mutta onnellisesti takaisin kotona. Puuh.

    VastaaPoista
  7. Killi-episodissa kaikkein parasta olikin kun näki Eiran pitkästä aikaa!!
    Pirjon kissat on olleet kuulemma kiltisti, vielä toistaiseksi joten kaikki hyvin sillä suunnalla.
    Uusista upeista hevosen pyjamista kaivataan kuvia. Taisivat olla sopivaa kokoa? Voin kuvitella kuinka herrasväki pitkänaamat käy illalla yöpuulle uusissa pyjamissaan :D

    Tää oli tänään niin reipas että kävi jumpassa, suihkussa ja nyt iltatee ja nukkumaan.

    VastaaPoista
  8. Onhab haa paassy turvallisesti kotiin. Meillekin tuli talvi ja kertaheitolla ainakin 15cm lunta. Maa pysyn ihan suosiolla poissa tielta, silla vaikka itse osaisinkin talviolosuhteissa ajella, sita samaa ei voi kaikista kanssa autoilijoista sanoa..Mutta lumileikeissa paasin kai sen verran kastumaan, etta nyt on niisk, niisk, duha.

    Lauantaina kavin viisastumassa hevosen jalkapaiseista, oli mielenkiintoinen luento. Ja mika hassuinta mulla oli seurana suomalainen "konitohtori" :D

    VastaaPoista
  9. No nysse on ihan dööd flunssan kanssa. Ei ole helppo laji vastata monenkirjavasta eläinkaartista sairaana. Koettu on...

    Mä olen kaulaa myöten upotettuna töihin. Oikeesti ihan vain sieraimet killuu pinnalla. Päivä hoitotöitä, sitten rivakkaa liikuntaa kotitöissä ja ilta/yö lukea ja kommentoida opiskelijoiden kirjallisia töitä.

    Pidin kovan saarnan perheelle osallistumisesta talon töihin. Tai edes siivota omat jäljeet. Kilahti hermot, kun tulin kotiin... Pyykkikone oli tyhjäämättä, kaikki aamiaisastiat (plus päivän astiat) oli keittiön pöydällä, puut kantamatta, kaikki jäljet siivoamatta. Helvetin pitkän ja uuvuttavan työpäivän jälkeen aloita siivoamalla, laittamalla ruoka, tyrkimällä tiskit koneeseen, laittamalla pyykit kuivamaan... oli niinkö valmiudet avautua perheelle. Mä en ole täällä mikään sisäkkö. Perkele.

    Luulisin taas kaksi viikkoa asioiden sujuvan lutvikkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Tita, mä niin jaan tuskasi. Voiko olla mitään tylsempää kun kotiintultua aloittaa uusi työpäivä kodin pikkupuuhien parissa.... etenkin jos siellä lojuu kamojen seassa puolet perheestä odottelemassa että lämmin ruoka liihottaa pöytään samalla hetkellä kun äiti liihottaa ovesta :-/

      Meillä eivät uskaltaisi moista tehdä, hyvin olen heidät tulevilla kauhuilla pelotellut. Ryhtiviikot luvassa sielläkin.

      Poista
  10. Suvi, oliko suomalaisen lääkärin nimikirjaimet KH? Maailma on ennenkin osoittautunut pieneksi :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com