sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Neljännen adventin ilta


Iltaa!
Nyt niitä sitten palaa neljä, kaikki adventtikynttilät ovat tulilla ja sehän tietää sitä, että ihan pian on Joulu.
Meillä on perinteisesti otettu joulukuusi tupaan neljännen adventin tienoilla. Tapa juontaa juurensa niistä kymmenestä joulusta, jotka vietimme mökillä. Siellä se joululoma kesti vain reilun viikon eikä kaupunkikotiin otettu kuusta ollenkaan. Joten laitoimme kuusen ajoissa jotta saimme siitä nauttia edes muutaman päivän.

Nyt meillä on tuvassa komea kuusi, latva hipoo kattoa. Meillä käyneet tietävät, että tuvassa on seinät leveällä ja katto korkealla.

Sama tuttu kuusenmyyjä toimitti eilen sekä meidän, että Äitikullan näreet pihaan. Ihana tuoksu, aivan aito ja metsäinen havupuun tuoksu! Mii so laik!


Kamerasurkeus jatkuu edelleen ja nämä tämänkin päiväiset räpsyt ovat mitä ovat.

Viikonloppu on sujunut mukavasti työn touhussa ja kaikenmoisissa riennoissa.
Kirppariständimme tyhjenee mukavaa vauhtia ja vaatii päivittäistä tankkausta ja huoltoa. Ilmeisesti hyvinpidetyt ja nätisti leikityt lelut ja vaatteet kelpaavat vielä, eivät ne ainakaan ylihintaisia ole.

Enkä minä ymmärrä sitä ajattelumallia ollenkaan, että kirpparille viedään puhkipidetyt rytkyt ja lämäistään hinnaksi vitosesta kymppiin, kaikille virttyneille markettitrikoillekin. Mitä kulahtaneempi rätti, sitä härskimpi hinta. Tai että sinne viedään jotain pahuksen matkamuistomunakuppeja ja hintaan lisätty matkan hinta plus tunnelisä. Ööh, mikä idea? Jos ne ovat niin rakkaita ja kallitta, ei niiden paikka ole silloin kirppareilla. Niiden tunnearvoa kun ei oikein ulkopuolinen näe, eikä siitä taida isosti maksaakaan.

No, siellähän seisovat samat rytkyt ja rihkamat viikosta toiseen, meillä kiertää tavara hyvin.
Se kai se kirpparin ideakin alunperin on ollut. Ja aika hyvin olen hillinnyt itseni hankkimasta sieltä mitään kotiintuomista. Yksi Arabian voipytty meni sivu suun, se kyllä harmittaa *pahus ja manaus*

Sitten miukulaisiin. Ne pienet pir... panat ovat taas söpöytyneet seuraavalle tasolle, mokomat monnit. Helpompi on tosiaan vahtia kopallinen kirppuja kuin nuo kolme söpönokkaa. Elli ottaa yhä useammin nokoset muissa huoneissa ja vaatii tupla-annoksen kinkkua. Enkä ihmettele yhtään että äiti on vähän väsynyt. Ovathan ne melkoisia härveleitä.

Kuvasarja kertoo enemmän kuin monet sanat.

Tää lähtis nyt, maailma kutsuu

Heippa vaan, kotipesä kävi just ahtaaksi
Jahas, mihinkähän sitä alkais?
Lälläslää, siellähän jäkität jumissa, kalteriapina
Kohti uusia seikkailuja














Jep, pennut pomppivat nyt pentuhäkin portista yli, tämä valkonaama oli ensimmäinen. Hyvin nopeasti mustatkin hoksasivat miten vapauteen pääsee. Ja vartin päästä ne riiviöt sinkoilivat ympäri juniorin huonetta.

Ennen joulua ipanat siirretään toisen perillisen huoneeseen, siihen just remontoituun...

Lauantaista pitää mainita paikalliset Joulumarkkinat. Olihan siellä pakko käydä ja tupsahdin taivaaseen. Keskellä aluetta oli iso koju, aitoa englantilaista fudgea. Kymmeniä eri makuja! Iso-J puolestaan löysi hollantilaisten metvurstikipsan ja osti koko setin erilaisia makkaroita. Ja chilijuustoa.

En voinut kehua itseäni lähiruokalähettilääksi messuilta poistuessani. Pussukoissa kreikkalaista leipää, englantilaista fudgea ja hollantilaisia makkaroita ynnä juustoa.  Noh, pitäähän sitä eri maiden ruokakulttuuriin tutustua kun tilaisuus tulee kotikulmille, eikös niin?


Säät ovat olleet harvinaisen ankeat. Nyt sataa lunta aika lupaavasti ja ensi viikon sääennusteet lupailevat pientä pakkasta. Meillä on siis ainakin toivoa valkoisesta joulusta. Ei ole hanget korkeat eikä nietoksia näy mutta ehkä astetta enemmän talvitunnelmaa lumen myötä.

Vuodenvaihteen jälkeen olisikin mukava yllätys sellainen pikatalvi ja heti maaliskuussa aikainen kevät.

Edellisten päiväkirjamerkintöjen kommenteissa oli mukavia viestejä. Suvin heinälaatikoista olisi kiva nähdä kuvia. Heinäverkot toimivat ainakin toistaiseksi ihan ok mutta aina kannattaa olla vaihtoehtoisia suunnitelmia tilalle.

Nyt minäkin otan kissamaisen venytyksen ja siirryn lehtipinon kanssa yöpuulle.
Huomenna sitten alkaa jouluviikko, koulun juhlien myötä tunnelmakin herkistyy. Siellä on kuulema takuuvarma äitien itketys -laulukin ohjelmistossa. Yhtään en hämmästyisi jos meidän nuoremmalla perillisellä olisi jo pitkäveto päällä, että meidän mamma nyyhkäisee ekana.


8 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Taman linkin takana kuvia heinalaatikosta. http://www.grazingbox.com/photogallery.htm
    Poistin edellisen linkin ja kommentin, kun loysin nama paremmat kuvat.

    VastaaPoista
  3. Meillä se pikkukissahelvetti on onneks jo ohi. Aina sitä innolla oottaa mutta kun se riehuminen ja kämpäntuhoominen jatkuu kolmatta-neljättä viikkoo ni sit alkaa jo aatteleen et vois noi kisut oikeestaa jo antaa pois...

    VastaaPoista
  4. Suvi- Kiinnostaisi kovasti tuo sinun heinälootasi, linkki ei valitettavasti aukea ?

    Ja Hirnakalle tiedoksi; jos teidän "konsultti-kollit" ovat varteenotettavia isäehdokkaita 2/3 pentueesta, niin Lilleri-lallerin pappa saattais löytyä meiltä !

    Pentu on ihan meidän Nemon näköinen : )

    VastaaPoista
  5. Nita - kokeilitko kopioida osoitteen osoitekenttaan, silla tavalla sain linkin auki.

    VastaaPoista
  6. Suvi- nyt aukes. Eilen ei.

    Kiitos kovasti.

    Meillä V-R oltava nk. vapaalla heinällä taannoisten vatsavaivojen vuoksi, mutta syö niin kauhesti, että on jo aika "riskissä kunnossa" ; )

    Tuollainen heinähäkkyrä saattaisi vähän hidastaa pojan popsimista...

    VastaaPoista
  7. Tänne tulin vielä kertomaan, että verkko toimii upeasti. Suvin linkittämä laatikkoversio voisi olla pahuksen mainio tarhaan. Laskeeko se pintaverkko heinämäärän mukana alaspäin?

    VastaaPoista
  8. Siina mallissa mika meilla tuolla rescuessa on kaytossa verkko laskee heinan vahetessa. Aidan jarsiminen on jaanyt tuon laatikon myota kai kokonaan...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!