keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ylläripylläri


Aamutorkuttelu jäi lyhyeen kun sängyn aluslaatikosta kuului vimmattua kehräämistä. Minä totesin unenpöpperöissäni hereille sinnittelevälle perheelleni että jännästi hurisee sänkylaatikko. Johon Iso-J, että no se Elli nyt sitten synnyttää. Minä ärtyneenä kommentoin,  että eikä synnytä vielä kuukauteen.

Perillinen kipaisi pitkine näppeineen ropeloimaan sängynalustaa ja kas: Mä tunsin pentuja!
Märkiä pentuja Ellillä hännänalunen täynnä!

Kolme pikkuista mivviä, kaksi enemmän ja vähemmän setiensä näköistä tummaa valkotassuista kaveria ja tuo yksi valkoturkki jossa noita tabbykuvioita läntteinä. En todellakaan ole varma kuka on kukin on, tuleeko kenellekään pitkää turkkia, mikä on väritys ja villit veikkaukset sukupuolistakin vaativat vielä täsmennyksiä.

Näyttäisi siltä, että valkea vinkupilli on tyttö. Ja tummaturkit poikia. Ja melkoisen lyhyitä karvanlaatuja vaikuttaa olevan.


Elli on omistautunut äiti, ihme ja kumma sekin. Olin aivan varma, että tuore mamma hulmahtaa häntä tötteröllä takaisin vapauteen. Mutta ei, kehrää ja kurnuttaa pennuilleen ja asentaa niitä jatkuvasti otollisempiin imutusasentoihin. Tissibaarin ehtoisa emäntä se meidän Lumppu-Elli.

Heti jos me otamme yhdenkin pikkuisen tarkempaan syyniin, Elli parahtaa surkeana ja tulee paikalle hakemaan kakaraansa takaisin pesään.
Ei passaa nyt stressata, tulee vielä lapsivuodedepressio ja ties mitä harmia. Onhan noita hännänalusia aikaa kurkkia myöhemminkin. Ja veikkaan, että kuviakin kertyy lähiviikkoina jokunen.

Sitä minä vaan en vieläkään käsitä miten Elli hämäsi meitä kokeneita kissankasvattajia.
Ei mitään merkkiä juoksuajasta, ei vinkaisuakaan. Ei mitään merkkiä tiineydestä ennen viime viikkoa. Röllykkämaha roikahti yhdessä yössä ja siitä viikon päästä onkin jo pennut kopassa.

Lienee noilla aitomaatiaisilla ihan omat kuvionsa. Meidän vanhat mummokissat vaativat synnyttäessään täydet salipalvelut, käpälästä pidettiin kiinni ja autettiin pennut maailmaan. Pestiin ja punnittiin heti.

Nyt Ellin ilme kertoi ikiaikaisesta kissaviisaudesta ja se käski pitämään näpit irti ipanoista.
Yes ma´am sanon minä ja tarkkailen kauempaa.



Kanatarhassa riitti pulinaa aamulla kun taivaalta ryöppysi lunta. Sittemmin lumi suli ja se siitä. Plääh.

Nyt tämä tältä erää tähän. Yöheinien jakelun jälkeen yritän napata kattimatikaiset tutkittavaksi ja lähempään tarkasteluun. Tekstaria ja puhelua on jo pukannut, soittelen kunhan joudan ja ehdin takaisin päin.


6 kommenttia:

  1. Voi mahoton ja onnea! Kyllä on ihanaa seurailla pentulaatikon edesottamuksia seuraavat viikot :D Ja kuvia - niitä tietenkin odotamme! Olisko tuossa selkeä tarvis SeiskaDeen ostamiseen?

    VastaaPoista
  2. SEISKADEE, SEISKADEE, JEEJEE!!! Ratkaisu on SeiskaDee! Enää pitäisi keksiä ns. merivettä pitävät perustelut miksi minun ... korjaan perheeni (!) edun mukaista on investoida semmoinen raha kameraan. Hyvät kuvat kissanpennuista eivät riitä perusteluiksi.

    Takaisin pentukopan ääreen. Yritän saada jotain räpsyjä pikkuisella canonin pokkarilla joka on niin hidas, että siinä ehtii kissakin vaihtua ennenkuin kuva on otettu :(

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuus, miten söpö! toivottavasti pian lisää kuvia, jos Elli sallii kuvauksen.
    Mukavaa torstaita!
    T:Minna

    VastaaPoista
  4. Onnea "Mummoudesta" Ihania kisuja :)

    VastaaPoista
  5. No voihan nenä, Elli Teiniäitein kuningatar:)! Onnea anyway! Maltan tuskin odottaa lisää kuvia. Vauhdikas viikko melkein takana, viikonloppuna suuntana koiranäyttely hyvän ystävän ja kansainvälisen espanjalaistuneen bokserineidon kanssa, joka toivottavasti käärii tuomarit hilpeän ilmeensä ja upeiden käpäliensä ympärille.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kiitos onnitteluista ja terveisistä! Kuva-aineistoa ei tule puuttumaan mikäli se minusta on kiinni. Kamerakalusto voipi nyt tehdä tenää... ja jos oikein mangutte, joudun ehkä yleisön pyynnöstä hommaamaan uuden kameran *tra-la-la*

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!