keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Se soi!



Tämä päivä on mennyt niin fiilistelyille kuin ikinä mennä saattaa. Tänään ilmestyi pitkään odotettu levy. En nyt turhaan mainitse sen bändin nimeä, googlen hakukone löytää nykyisin Torpalle mitä merkillisimmillä hakusanoilla. Se metsäsika -osuma on toki omaa luokkaansa, mutta on niitä muitakin. Partapappakos se oli joka sai väkiryntäyksen blogiinsa mainitsemalla mac-miehen nimen hänen kuolemansa tultua julki?

Joskus vielä minä uhraan aikaa ja ajatusta blogin tilastojen tutkimiseen. Ja teen postauksen lukijakunnastani, siltä osin mitä tilastoista voi päätellä. Onneksi teistä jokaisesta kävijästä jää naamakuva valvontakameraan... :D Tosi moni teistä lukee nettiä sormi nenässä...

Niin se levy. Se on kertakaikkiaan hyvä. Hieno. Upea.
Holopaisen nuori nero on taas avannut ikkunat sisäiseen kauhukabineettiinsa ja päästänyt mörköoopperan vierailulle  Le Cirque Morgueen. Villejä visioita ja huimia käänteitä. Kaunis maailmakaan ei aina niin kaukana ole.

Kun ajeltiin kaupungilta kotia päin, nuorimmaisen perillisen kanssa vilkaistiin yhtä aikaa toisiimme ja molemmat ajattelivat samaa: mitä me just kuultiin?? Käsittämättömän hyvä kappale. Monta peräkkäin. Meinattiin epähuomiossa pyyhkäistä kotirampista ohi ja samahan tuo olisikin ollut täräyttää suoraan Kitteelle kiitellen kättelemään.

Noh, ei ole minun tehtäväni ujuttaa ajatuksiani kenenkään päähän. Ostakaa oma levynne ja muodostakaa mielipiteenne. Ihan itse.

Kiitos tästä levystä, tällä elää taas pitkään. Joensuun konserttia ja elokuvaa odotellessa.



Aamulla ulkoistin hevoset normaalia aikaisemmin ja säntäsin sen jälkeen terveyskeskukseen antamaan laboratorionäytteitä. Olo oli kuin piilokameran höynäytetyillä: typötyhjä aula. Ei ketään ei missään.
Yleensähän sairaaloiden ja terkkareiden aulat pullistelevat ikäväkeä meni sinne mihin vuorokauden aikaan tahansa. Epäuskoisena otin jonolappuni ja istuin odottelemaan. Valmistauduin siihen, että koska tahansa nurkan takaa loikkaa esiin joku Buahahhaahhaa -hohottava piilokamerasetä.

Riuska täti kuuluttikin sitten heti minut sisään. Verta otettiin monta putkiloa ja sydänfilmit lisäksi.
Ja kun poistuin näytteenottohuoneesta, vastassa oli se perinteinen näky. Ikäihmisiä harmaana muurina, tunkkainen talvivaatteiden haju ja vaimea puheensupina.

Kerrankin olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja ekana terkkarin labrassa. Ihme!

Harmaaseen ja sateiseen Marraskuun viimeiseen päivään ei sitten tämän kummoisempaa. Tänään on ollut hyvä päivä. Tuli levy ja loppui Marraskuu.

Aamulla herätään Joulukuuhun ja toivottavasti ilmakin on vähän kirkkaampi.

Minä keskityn vielä kerran kuuntelemaan Sitä Levyä läpi ja yritän saada tolkkua sanoitusten kiemuroista.
Se on ihan parhautta, että nykyisin kokonaisen albumin saa sujautettua puhelimen ja läppärin muistiin parilla klikkauksella.

Hyvää yötä ja huomista päin, missä lienetkin!




4 kommenttia:

  1. Hyvä levy sen on... kuuntelin työmatkoilla ratiosta... pajon potkua kerrasaan. Hyvä levy. Fiilistä.

    ... ja hakkan iteäni käsille, hartoille ja persiile kalenterini kanssa. Josko tunenmuistiin jäisi jotain kirvelevää... on tää niiiin persiistä...

    VastaaPoista
  2. Siis mullahan ei oo sormi nenäs plokei lueskellessain. Kuka sitä räkästä näpppistä viittis käyttää! ;DDD

    VastaaPoista
  3. Torpan Emäntä on saanut hyvän esimerkin pienen paikkakunnan eduista. Huomasin saman aikoinaan siirtyessäni ensin Helsingin ja sitten Espoon alueelta länteen päin. Monissa virallisissakin asioissa.

    Musiikki on ilahduttaa usein, saattaa jopa viedä kurjan fiiliksen sinne paremmalle puolelle. Paras kaverini koiralenkeillä ihmiskaverin puutteessa on radio. Ihan tavallinen nappiradio, josta kuuntelen iltaohjelmia pimeydessä tarpoessa: Metsäradio, Poppikoulu, Entisten nuorten sävelradio, Luontoilta, Pop eilen toissapäivänä, Kadonneiden levyjen mestästys ja vaikka mitä. Aarteita tulee kuulolle, tuttuja jo unohtuneita vuosien varrelta ja upeita tulokkaita.

    Syyspimeitä tuli piristämään uusi koira, kaunis ja vikkelä vuosikas kodinvaihtaja ;) Kokemuksiltaan pentu, ikäistään nuorempi energiapakkaus, tuleva treenikaveri. Terve ja ihastuttava neiti, sopeutuminen sujui odotettua paremmin. Uros on ihastuksissaan, kun sai kaverin mutta alkaa olla ihmeissään moisesta elohiirestä. Noh, erinäisten leikkausoperaatioiden jälkeen hänkin pääsee takaisin treeni/työkuvioihin eikä enää sitten tunne itseään "hyljetyksi".

    Joko kanala on saatu jaettua? Mites lambilauma? Ja onko Soppapoika ja Viileä Tamma sopeutuneet tallielämän rutiineihin?
    t. Tähtelä

    VastaaPoista
  4. Tita, joko uskot?! Kalenteri on syytä pitää sopivan väljänä. Voi sitten säveltää. Se levy on hyvä, pelottavan hyvä.

    Pappa, kukaan meistä ei ehkä haluaisi tutkia mikroskoopilla näppäimistöään... :D

    Ja Tähtelään kiitos kommentista! Teillä on nyt hyvät säädöt elämässä. Ja kanavatkin kohdillaan. Lemppariohjelmiani luettelit... :D Myötätuulta ja mukavaa menoa. Välillä koettelee ja sitten taas vastustaa vähemmän. Näin se menee!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!