tiistai 11. lokakuuta 2011

Tympeää tekstiä ja turhaa valitusta


Tuokoon syysasteri Ellen kukinnallaan iloa ja valoa tähän pahuksen synkeään päivään!
Voi elämä miten tympeä maisema ikkunasta. Harmaata, märkää ja tuulista. Onneksi iltapäivästä on jo luvassa kuivempaa ja selkeämpää.

Iso-J lähetti aamulla kuvaviestin, ruuhkainen kehä ykkönen ei ole yhtään hohdokkaampi näky kuin sateisen harmaa kotipiha.

Tänään ei muutenkaan näytä suunnitelmat sujuvan niinkuin pitäisi.
En pääse printtaamaan kirjanpitäjän kaipaamia tositteita, ei sitten millään onnistu yhteys. Oma mokahan se on jättää asia viime tippaan ja sen tuolle puolen. Mutta on kyllä turhan epäreilua, että koneetkin ryttyilee. Ihan kiusallaan kummiskin, mrrrrrhh!

Aamun uutisvirrasta löytyi ihana video, katsokaahan:

http://www.uusisuomi.fi/videot/116690-hieno-video-suomen-revontulista

Noista talvisista maisemista saa hieman lohtua tämänpäiväiseen säähän. Vain vähän.

Happamia!

Jokasyksyinen itseruoskinta on nyt siinä vaiheessa, että yritän taas kerran tehdä itselleni ruokaremonttia. Ja elämäntaparemonttia. Vaakaan en uskalla nousta, se olisi jo aivan turhaa itsensä masentamista. Kaapin perällä on jossain ne farkut joissa elämä hymyää ja olo on ihana. Valitettavasti ne ovat kutistuneet... Huimapäisenä tavoitteena on, että minä ja farkut kirmaamme vielä joskus upeaan yhteiselämään! Joten vaaka saa pölyttyä ihan keskenään, farkut motivoivat enemmän.

Aamuhärdellin jälkeen istahdin puurolautasellisen kanssa hiljentymään aamun lehden ääreen. No siitähän tuli sitten semmoinen laiska nahjusfiilis. Teki mieli köllähtää mahansa viereen maate ja ottaa aamunokoset.

Kiva idea, mutta nokosiin ei ole aikaa. Enkä osaa enää nukkua päivällä. Perhana kun on taas säädöt hakusessa.

Ihan kaikista eniten tökkii se fakta, että tänään on pakko ruopata naamansa semmoisille säädöille, että kehtaa mennä ajokorttivalokuvaan. Oikeasti, voiko olla kaameampaa hommaa sateisen harmaaseen päivään? Turhamaista sielua raastaa... Mission impossible josta Ihmemies McGyverkaan ei selviytyisi.


Kuihtuvasta kauneudesta pelakuihin. Nämä tuskanpunaiset jaksavat kukkia aina vaan. Laittamatta nätti ja silittämättä siisti.

Se on nyt noustava ja kiskottava itsensä vaikka tukasta ylös. Löytyyhän tästä sentään jotain positiivistakin. Kumpparit ovat trendikkäät ja tänä vuonna jopa ehjätkin, ainakin ovat vettäpitävät. Öljykangastakki on aina elegantti rytky ja sen alle voi jemmautua vaikka miten kauheissa röntsyissä.

Ja lärvissä saakin näkyä eletty elämä!
Liikennepoliisithan sitä ajokorttia katselevat, pitää muistaa sanoa kortin kysyjälle "omalla vastuullasi, ole hyvä" ja ojentaa hirviömorsiamen ajolisenssi. Ammattimies ei hätkähdä mörköjen kuvista.

Nyt jo melkein naurattaa, tästä on hyvä jatkaa! Eikä sada räntää, vettä vaan!






8 kommenttia:

  1. Nii se kirjottaminen parantaa mieltä. Just siks mäki tänne rustailen höpötyksiini...!!

    VastaaPoista
  2. Jaahans, Nelson testaille Bloggerin myötämielisyyttä. Jepatijee, vettä on jaksanut sataa pitkään ja hartaasti. Päivät sen sijaan vilahtelevat tosi nopeasti, joskin mietin välillä että mihinköhän. Huomenna Isolle Kirkolle, loppuviikko erinäisiä kirjallisia puuhia. Pidä Tupista silmällä, oli aika odd story se naapuriin eksyminen. Tammalle ja Skogspojkelle leppoisaa hevosen elämää.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pappa, kiitos Nemppa kommenteistanne.
    Kävin kaupungissa, ajokortti asia on hoidettu ja kuvasta tuli... näköinen *gnnnh* Kovasti yritin tilata nättiä kuvaa mutta ei, se pahuksen kuvaaja EI tajunnut pointtiani. Poliisilaitoksen mimmi oli onneksi nähnyt kaikenlaista eikä edes yskinyt kun käsitteli hakemukseni.

    Perilliselle löytyi kiva talviparka, siis takki. Nätti ja kohtuullisen hintainen.

    Ja ne tositteet ovat nyt kirjanpitäjän haukankatseen analyysissä. Vihdoin.
    Täytyy joskus joutessaan kiikuttaa tilitoimistoon Houkutus -kahvilan mehevä kakku kiitoksena pinnan venyttämisestä.

    Sadekin näyttää välillä pitävän huilitaukoa ja täsmäsään mukaan seuraavan vuorokauden aikana ei pitäisi sataa juuri yhtään. Eletään toivossa.

    Työmaalle tarvitaan vielä 8 filmivanerilevyä, millähän ilveellä minä nekin huomenna keplottelen kaupungista tänne? Vain paku puuttuu.
    Samaan keikkaan voisi ottaa hevoskarsinoiden kuivikkeet, kohtahan niitäkin tarvitaan.

    Iltaohjelma on tuttuun tapaan täys, mutta onneksi kaiken sen ajan saa viettää eläinten seurassa. Päivän paras aika! Huomenna lenkkeillään hevosten kanssa, tuskin maltan odottaa.

    VastaaPoista
  4. Syysangstia. Sitä on liikkeellä - usko pois vain. Mulla hoitotöissä on ns. teemaviikkoja. Pian tulee autonrenkaita vaihtaneiden miesten iskaisviikot, mutta nyt on meneillään väsysmys/uupumusviikot. Asiakkaina melkein kokonaan keski-ikäisiä naisia. Koska väsytystä/kyllästystä/vitutusta on liikkeellä, niin liikkuu se poiskin päin. Käy vain vähän tölvimässä kesän hehkun jälkeen.

    Kiitti revontulilinkistä. Hieno!

    VastaaPoista
  5. Pai tö vei... kävin tänään tyrnitehtaalla. Nitalle tiedoksi vain, että lähteepi eliksiiriä sinnepäin. Auttaa myös väsymykseen... vitutukseen ei testituloksia :D

    VastaaPoista
  6. Tulin vielä pyjamissani rehvastelemaan, meillä on niin hyväkäytöksiset hevoset. Ei mitään niskojen nakkelua eikä turhaa pöhinää. Huomenna pitää kuvata tallityömaata, siellä homma joutuu ja priimaa tulee. Yritän ottaa kameran mukaan myös heppalenkille, saas nähdä mitä kuvaan osukaan.

    Se revontulilinkki on oikeasti katsomisen arvoinen!

    Titan teemaviikkoihin kuuluvat varmasti kohta syysliukkailla kyykänneet kulkijat, haravointikyljet ja muut ihmisen kipeäksi tekevät vaivat?

    Ai nää on näitä ramavit-juttuja (ramasee, masentaa, vituttaa). Syysahistusta kaikki tyynni. Ja nyt ramasee niin paljon, että otan postin tuoman henkimaailman hevoslehden mukaan ja siirryn vaakaan.
    Iso-J:kin on kotona taas.

    VastaaPoista
  7. Tita, hipsii ja KIITOS : )

    Maanantai oli kyllä kelin puolesta enempi ja vähempi synkkä. Pari tuntia talli-ja ulkohommissa pisti miettimään, josko siirtyisi harrastamaan akvaariokaloja ja siinä sivussa postimerkkeilyä...

    MUTTA. Eilinen muutti jälleen kaiken. Iki-ihana valkkumme laskeutui piiiitkän tauon jälkeen meidän mäjelle hevoisia ja ihmisiä opastamaan.

    Pikku-Monsteri oli ihmeissään kun kekkalointia ei sallittu ja muutenkin piti tarkkaan miettiä missä ne jalat (kaikki : ) ja pää oikein ovat kun ihminen taapertaa vieressä.

    Paljon hyviä vihjeitä saimme myös me immeiset !

    Juniori pääsi kevään jälkeen ensimmäiselle tunnille ihan koulusatulan kera. Oj autuutta : )

    Kyllä ratsastuskin voi olla NIIN paljon antoisampaa ammattimaisen valmentajan johdolla.

    Tänään on muuten tasan 4 kk siitä kun V-R taisteli hengestään Hyvinkään hevossairaalan leikkurissa.

    Kiitos luojalle, että kaikki meni hyvin ja ruunanrupsukka sai jäädä ilahduttamaan meitä olemassaolollaan.

    Kyllä hevostelu on sitten ihanaa : ))))

    VastaaPoista
  8. Hyrr Hyrr Hyrr, hyvää mieltä hyrrittäen lueskelen Nitan kuulumisia.
    Neljään kuukauteen mahtuu paljon, te olette sinä aikana saaneet Hienon Hevosen takaisin, muun muassa.

    Meilläkin aurinko pilkahtelee ja on muutenkin kylmä ja kuiva päivä. Hieno homma! Paljon tekemistä ja kaikenlaista, taas mennään.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!