sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tapahtui tänään


Tämä sunnuntai alkoi vähän eri tavalla kun suunnittelin.
Menin kesäajan mukaan seitsemän maissa ulkoistamaan hevosia. Ja tallin ovi oli auki. Ei hevosista jäljellä kuin pari paskaläjää ja haju. Kavionjälkiä pitkin pihaa.

Soitin 112 ja tein ilmoituksen kahdesta kadonneesta hevosesta. Kohta sain kaivatun puhelun, hevoset ovat läheisellä hautausmaalla, hengissä ja kunnossa.

Kaahasin sinne skodzillan renkaat soikeina ja Iso-J:n kanssa otettiin seikkailijat haltuun. Metsänpoika seistä tönötti keskikäytävällä iloisena kuin pikkuinen poninen osaa olla, tamma esitti liitoraviliikkeitä vähän kauempana, mutta tuli heti luokse kun näki meidät. Käppäiltiin neljästään kaikessa rauhassa kotia kohti ja saatiin kaverukset hyvässä järjestyksessä tarhaan aamuheinilleen.

Aamuyöllä, noin 04.30 kuulin aivan selkeästi pihalta omituisia ääniä, auton ääni kuului unen läpi kumman läheltä ja aivan kuin hevonen olisi ravannut nurmella. No olihan se ravannut, taloa ympäri oli menty, syöty omppuja ja käppäilty siellä sun täällä. Pitkään makasin valveilla ja yritin ymmärtää kuulemaani. Enhän minä ymmärtänyt lähteä pimeään katselemaan sen enemmälti, hevoset kun oli illalla lukittu talliin aivan niinkuin ennenkin.

Ei asialle ole mitään muuta selitystä kuin se, että meille tehtiin murtoyritys. Hevoset eivät saa isoa päätyovea auki, ulkoapäin se on kammettu jollain sorkkaraudalla auki. Uusi pienempi käyntiovi oli lukossa. Oli rosvopaskiaiselle ylläri kun oven takana odottikin utelias hevosennaama ja ilmeisesti tuli äkkilähtö.

Kyllä tämä asia poliisille menee, eihän sitä tiedä onko tällä kulmalla tehty enemmänkin tämmöistä. Toivottavasti oli joku surkea rosvosakki, pelottavampi vaihtoehtohan on se, että joku teki sen tahallaan... hätisti hevoset yöhön :-(

Äitikulta oli herännyt samoihin aikoihin, samoihin ääniin. Mutta ei hänkään ollut noussut tarkistamaan tällä kertaa.

Voi voi... nyt pitää Muumitalokin lukita yöksi. Ja hankkia pari liiketunnistimellista valoa lisää.
Onneksi mitään oikeasti isoa vahinkoa ei tapahtunut ja hevoset ovat tallessa.
Säikäytti kovasti.

9 kommenttia:

  1. Voihan kauheus! Onneksi kaikki kunnossa!
    T:Minna

    VastaaPoista
  2. No voi. Pasha !

    Kurjaa ja hurjaa ! Ja vähän pelottavaakin. Sinne teille. Pihan perille ?

    Virkavallalle ihan ehdottomasti ilmoitus.

    Luojan lykky, ettei polleille sattunut mitään vakavaa.

    VastaaPoista
  3. Juu, näin se vaan menee. Ulkoapäin se on kammettu auki. Eivät hevoset saa mitenkään semmoista rautahommelia auki.

    Se on sitten niin, että Nasse joutuu hommiin. Minä usutan koiran ulos joka kerta kun ulkoa kuuluu poikkeavia ääniä. Paha haukku antaa ainakin ajattelemisen aihetta semmoiselle joka liikkuu hämärissä hommissa.

    Mönjäsin kalkkimaalilla. En tiedä tuliko hyvä vai paha, ihme lirua se aine kyllä on...

    VastaaPoista
  4. Päivä on ollut pitkä, toooodella pitkä. Ajatukset ovat pyörineet aamun tapahtumissa eikä ensi yöksi ole luvassa kovinkaan levollista saati rentouttavaa unta. Kyllä se menee taas sille ajokoiraosastolle uniluokitus. No, ei voi mitään.

    Pihalla on nyt kirkkaat valot ja liiketunnistimeen vaihdettu astetta räikeämpi loimotus.

    Ovet on tuplatsekattu ja lisäksi meillä on naapuriin äskettäin muuttaneen poliisimiehen numero henkiseksi tueksi. Haulikkoa en sentään aio varata ovenpieleen. Kamerat laitetaan myös, täällä eivät rosmot ja hampparit hillu tietämättä.

    Tänään kaivettiin viemäriputkelle juoksuhautaa. Melkein metrin minä kaivoin kunnes ulkoseinän alimman harkon alareuna tuli vastaan. Sitten 15 cm vaakaa ja ulkopuolelle samanlainen kuoppa.
    Voin hyvin kuvitella miltä tuntuu vankikarkurista joka aitoon akuankka tyyliin kaivaa tunnelin vapauteen. Jännä tunne kun lapio humpsahtaa maa-aineksesta läpi :-D

    Nyt kaikki 5 m viemäriputkea on jo jemmattu hiekan alle ja huomenna perehdyn valuhommiin. Voi olla, että joutuu kilauttamaan Patentti-Paavolle... Lattiakaivolle ei tänä vuonna enempää tehdäkään. Putki on nyt vedetty tallista ulos. Ensi kesänä kaivellaan tarvittavat lisäkaivaukset ulkosalla.

    Nyt on korkea aika siirtyä vaakaan. Saaliiksi tulee unta tunti tai kaksi. Jos tulee. Lepuutetaan silmiä pimeässä :-D

    VastaaPoista
  5. Ja anonyyminä kommentoivaa Minnaa tervehdin myös. Et sentään taida olla meidän naapurin Minna??! Kiva kun käyt ja kommentoit!

    VastaaPoista
  6. Voi Juma! Voi Paska! Voi Helkkari!
    Ei ehkä niinkään itse teko (hevoset selvis ok...), mutta loukkaus oman kodin pyhyyteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Se oli PAHA! Se oli universumin katalin teko.

    Oma koti on jotain ihmisen syvästi omaa, syvästi turvallista ja pyhää. Sinne tulee vieraat rakkaudella ja vastaanotetaan lämmöllä. Sinne tulevat muut kutsuttuina - tahi kutsumatta mutta ilolla vastaanotettuina. Kutsumattomia, mustin mielin tahi muuten väärillä energioilla varustetut eivät ole tervetulleita.

    Pysykööt pois.

    VastaaPoista
  7. Kyllä sitä nykyää kaikellaista tapahtuu. Viel -80 luvul mulla oli aina autossa avaimet virtalukos ja ovet auki. Nii piharakennusten ku talonki. Nykyää kaikki on laitettava lukkoo tai vankalla ketjulla kiinni. Harmittaa tollanen...

    VastaaPoista
  8. Kauheata! Jo pelkästään se paniikintunne, mikä tulee, kun hevoset ovat karussa ja kadoksissa, on kauhea. Mitä sitten se, kun tajuaa, että joku ne tahallaan karkuun päästi. Kaikenlaista sitä voikin olla.

    Meilläkin on hevosia joskus pilkkopimeässä jahdattu, kun ovat tulleet aitojen läpi. Jos karkaavat, lähtevät metsän poikki naapuriin, jossa hevosia myöskin. Onneksi ei pitkään aikaan ole karattu. Koputan maalaamatonta puuta!

    VastaaPoista
  9. Eipä tässä vieläkään ns. mieli mettä keitä kun miettii mitä kaikkea olisi voinut tapahtua... onneksi meidän ponit päätyivät hautausmaalle vain hengailemaan.

    Se on satasen varma, että jos minä jonain päivänä saan selville kuka täällä kuljeskeli ovia aukomassa, silloin ei hyvä heilu. Laitan nimen isolla paikallislehteen ja ääsmarketin seinälle.

    Kiva kun Kirsi H:kin kirjailit. Se tunne kun tajuaa hevosten kadonneen, on pohjattoman kauhea. Huoh. Huoleton olisi hevoseton...

    Tämä pimeä päivä yritti pilaantua päänsäryllä, menihän se ohi kun otin talikon käteen ja ryhdyin putsaamaan ponittimien mestoja yökuntoon.
    Saas nähdä jaksanko illemmalla postata enempää, kuvia ei ainakaan ole. Pitää syynätä vanhoja varastoja. Ehkä siellä on jotain jemmassa :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com