lauantai 8. lokakuuta 2011

Syksyn kaunein päivä


Aamulla Pirkko -myrsky oli muisto vain. Ilma kuulas ja raikas, poissa puita kurittava tuuli. Omenatarhasta kuului lehtien alta pudokkaiden vieno valitus: auta, pelasta, poimi.

Heti hevosten aamuheinien (ja oman ruokottoman hitaan aamuvetelehtimiseni) jälkeen tallustelin tutkimaan tarkemmin omenapuuvanhusten vointia. Nuo vanhimmat puut ovat kymmeniä vuosia vanhoja. Tilamme nimikkopuita voisi kutsua ansiokkaalla nimellä Tuttu jo Talvisodasta. Ovat oikeasti nähneet sotavuosien karut talvet ja antaneet satoa kaikki nämä vuosikymmenet.

Tukevasti puuvanhukset seisoivat entisillä paikoillaan, eivät olleet karanneet tuulen mukaan vaikka vähän pelkäsin. Se osa sadosta joka meiltä jäi mehuomppujen pudottamisen jälkeen vielä puuhun, oli ns. jalkautunut. Ja sen jälkeen maastoutunut lehtien alle.


Omat askeleensa sai asetella varoen, lehtien alla oli vieri vieressä omppuja. Silti jokaisella askeleella kengän alta tuntui ikävä muljahdus ja niin mäsähti taas yksi valioyksilö rikki. Tässä puun viereen  nakeltuja b-luokkalaisia, hevosten ja lampaiden herkkuja. A-ryhmä pääsi kottikärryillä jatkojalostukseen.

Melkein tunsin calvadoksen maun suussani ja tuoksun nenässäni...  ollapa omavarainen calvadoksenkin suhteen, sehän olisi aivan taivaallista. Tehkööt kuitenkin ammattilaiset ne viinankeittohommat, minä tyydyn ostamaan valmista.

Kaksi kottikärryllistä A-ryhmää ja ainakin kaksi kuormaa B-luokkalaisia. Ja vieläkin on puiden latvuksissa tilhille makeaa nokan täydeltä. Käyneiden omenoiden myötä luvassa on hutikkaista pörräystä tilhityylillä. Yritän osuttaa kameran zuumin oikeaan aikaan paikalle.


Omenatuoremehua meillä jo on, keittelin hilloa. En ole sitä hommaa ennen harrastanut, mutta ainakin tuoksu on lupaava. Löysin vanhan, esimummonaikuisen ohjeen jossa omput ensin keitetään, sitten ne soseutetaan ja sitten maustetaan ja ängetään koko hoito uuniin. Nyt alkaa olla uunivaihe ohi ja muikean makeaa hilloa tulollaan. Änkesin tosi mielikuvituksellisesti kanelitangon ja halkaistun vaniljatangon sörsselin sekaan niiden pakollisten sokereiden lisäksi.

Omppusulkeisten jälkeen (käskytin perilliset mukaan lajitteluun, kokoamiseen ja kärräämiseen) siirryin tutkimaan yrttimaan tilannetta.

Otin talteen minttua, yrtti-iisoa ja iisoppia. Ja keräsin persiljaa. Tein roisin kokoisia yrttinippuja tallin tarpeisiin ja pienempiä kyökkiin. Tita, olihan niin, että Iisoppi on ns. räkäyrtti? Aion alistaa pitkänaamat eläinkokeisiin ja tarjotella mahdollisten talviräkätautien ensiavuksi yrttiliemiä.

Joku huolimaton kitkijä *viheltelyä* oli jättänyt nokkosia minttupöheikköihin ja nyt kihelmöi katalan paljon. Koko vasen kämmenselkä on kuin tulessa, ollut koko päivän.


Iso-J yritti puhallella salavan lehtimattoa läjempään, niitä EI voi jättää talveksi maahan. Ne eivät maadu yhden talven aikana, keväällä hangen alta löytyy limainen lehtimatto, kuin jyrän alle jääneitä jättietanoita. Been there, seen it.

Lehtikeruri meni oitis tukkoon joten vanha kunnon haravahomma osoittautui ylivoimaisen tehokkaaksi.

Perhe on syötetty kylläsiksi kotikyökin pizzalla, tuvan iso uuni lämmitetty ja kaikki on kohtuullisen mukavasti. Hevoset tekevät selvää yöheinäpaalistaan ja kanatkin ovat yöpuulla. Lampaat rojottavat katoksessaan mahat pinkeinä ja Iso-J fiilistelee pihasaunassa.

Kunhan saan ne hillot purkkiin, lyön itseäni olalle, avaan valkoviinipullon ja hiippailen lasillisen kanssa pihalle. Taivaalla pitäisi näkyä ruuhkaksi asti tähdenlentoja. Taivaskin on kuin tilauksesta kirkas ja kuulas.

En edes yritä ottaa kuvia, eilisillan villit pilvet ja muotopuoli kuu eivät suostuneet kaikessa kuvauksellisuudessaan tallentumaan kameran kortille edes yhtään säädyllisesti. Tämmöisen version sain kun nostin valotasoja oikein härskisti:


Kanadaan piti vielä mainita, mukava postiyllätys on saapunut jo aikaa sitten perille, ne Stick-onsit ovat aivan mahdottoman kivat. Resepti pääsee kokeiluun, omenoita on... vaikka lampaat söis.

Meiltä lähtee vastapallona pikku lähetys tulemaan, harmi vain etten voi näitä paikallisia herkkuja toimitaa sinne saakka.

Nyt piippasi uunin kello, pannaas tölkittäen!
Mukavaa Lauantai-illan jatkoa!




4 kommenttia:

  1. Tuo omenapuu on jotenkin käsittämättömän upea. Siis mitä arvioisit sen iäksi? Mitä olette sille vuosien saatossa tehneet? Älä vain sano "ei mitään".

    VastaaPoista
  2. Sirkku, ihan oikeasti "ei mitään". No, omenat on otettu talteen, muuta ei oikein osata. Ekana syksynä Äitikulta taisi viskoa jotain syyslannosta juurialueille.

    Jänikset ja rusakot kurittavat puuvanhusta talvisin mutta ilmeisesti paikka, etelärinteessä on optimaalinen.

    Naapurin pappa 80v kertoi, että tällä tilalla on ollut omenapuita "alusta lähtien" ja tämä asuttamamme talo on rakennettu 1910 mutta vanhin osa on vielä paljon vanhempaa tekoa.

    Hän kertoi, että poikasena haki meidän torpalta "imelää omenaa" eli makeista makeinta. Villi veikkaus että puut ovat jo 70 kesää nähneet. Vain muutama kanto löytyy eli nämä ovat alkuperäisiä.
    Varmuuskopiot puista on pakko saada, kyselen paikallista omenapuuharrastajaa avuksi.

    On meinaan semmoinen juttu, ettei näitä puita saa enää taimistoilta. Kun ei näiden nimiäkään tiedetä. Joku kauppias niitä on rajantakaisesta Karjalasta tuonut ja tänne niitä on istutettu kun ei ole muita, varsinkaan niitä etelän ihmeitä ollut saatavilla.

    Hillosta tuli tuhannen hyvää, suurimpaan purkkiin tällään lapun "TITA" sillä muistelen Majakarin omenasadon vaatimattomaksi. No hillonäytteet on tulossa, sovitaan vain se toimitusaika.

    Nyt niitä tähdenlentoja bongailemaan, pilviharso yrittää kuroa taivaankannen umpeen, harmi.

    VastaaPoista
  3. Nokkosenpolttamaa, niiku muihinki vastaavii auttaa parhaiten murskattu piharatamon lehti. Ja ite tehtyy omppuhilloo ei maussa voita mikää!!

    VastaaPoista
  4. Ensi viikon alkupäivät...? Vois olla mahista rynnistää teille. En lupaa... mutta katotaan. Soittelen...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!