lauantai 1. lokakuuta 2011

Leppoisaa lokakuuta


Pannaas kukittaen, lokakuu ansaitsee daaliansa.
Ensi yön jälkeen kukat on kukittu ja pakkanen panee loput lakoon.

Tänään meillä oli harvinainen kaarti pöydän ympärillä syömässä, grillikauden päättäjäisten ekaa versiota on vietetty. Veikkaan, että pari encorea grillimme vielä jaksaa, ennen talviunia. Ansaittuja.

Ja syötiin hyvin, mukana Rouva anoppi, Kiva täti, Iso-J:n velipoika ja Äitikulta, meidän oman perusbändimme lisäksi. Oli mukava ruokahetki ja vähän haikeakin. Rouva Anoppi on kunnoltaan kehno, mutta onneksi leukaluut vertyvät XO-konjakin voitelemina entiselleen. Pitkähän se on matka Mankkaalta tänne syrjänperille ja kipeälle vielä pidempi.

Arvostan suuresti ja olen kiitollinen, että hän kipunsa niellen jaksoi tulla luoksemme.
Meillä on hänen luokseen vastavierailulle pidempi matka, tätä ryhmää ei Epsanjaan lennätetä sunnuntaipäivälliselle äkkilähdöllä.


Ruuan päälle hoidettiin hepat yöpuulle ja sitten olikin aika hiippailla perillisten kanssa saunaan. Leppoisaa, ah niin ihanan leppoisaa. Tyyntä myrskyn edellä. Veikkaan nääs, että lähivuosina ei aivan niin sopuisasti istuksita teiniprinselissujen kanssa lauteilla vaan käydään henkistä painia ilta-aktiviteeteista... muistelenpa vain omaa teini-ikääni. Olin aivan laittoman kamala *häpeää*

Päivän muihin ansioihin luettakoon vehnänolkikuorman purku heinävarastoon. Saatiin aamusta traktorikuormallinen hyvää olkipehkua naapurin papalta. Ihan itse kasikymppinen pappa köryytti pihaan vanhan hytkysytkytraktorinsa ja pakitteli hankalasta kulmasta särmäsuoraan. Kippasi viitisen kuutiota olkisilppua apilasattumilla pihaan ja hyrskytteli pois... vieläkin kaivelen korvistani vehnänjyväsiä... jauhopää?!

Siinä on lampaille priimaa kuiviketta sekä sisätilaresidenssiin että ulkokatokseen. Ja hevosille puuhaa ja askaretta pihaleikkeihin, katokseen kuivikkeeksi sekä mutusteltavaksi.

Kanat saivat naapurista oman tuliaispussin, iso säkillinen ruumenia nokittavaksi. Ilo ja kalkatus nosti kanalan desibelit huippuunsa.


Tässä vielä teräsmummon työnäyte männäviikolta, ihan yksin mätti pilkotut rungot riiheen kuivamaan, on hää huima.

Tämän päivän mukaviin asioihin kuului myös se, että pyöräilin juniorin kanssa naapuriin, papan pressua palauttamaan. Vietiin samalla laatikollinen oman tilan nimikko-omenaa. Tuli hyvä mieli kun ajelin junnun perässä, hällä omppulaatikko pakkarilla ja mulla omenankeruukoukku (papan omavalmiste) kainalossa. Omalla tarakalla traktorin paksu pressu, kävi kuntoilusta.

Naapurit ovat täällä landella aivan kullanarvoisia ystäviä, tuommoiset vanhat tervasjäärät erityisen arvokkaita. Ja aivan paras naapuri on oma Äitikulta, urhea seniorikansalainen joka käy ja kukkuu.
Toivottavasti vielä kauan.

Kiitos tästä päivästä, oli selvästi hyvä päivä!

1 kommentti:

  1. Ajatteles Hirnakka - seniorikansalainen on nyt "set free" Espoon vuosien vankina olon jälkeen. Hän saa toteuttaa itseään ihan täpöllä. Onneksi kuntoa piisaa!

    Ja ikinä ei kannata lapsille tunnustaa, minkälaisia hirviöitä ja hermojen raastajia olimme itse nuoruudessa. Se valkenee heille vähintäänkin sitten kun pohtivat näitä asioita itse murrosikäisten lastensa kanssa... :D

    Messut on ohi. Huokaus sentään - viimeinkin ohi. Jalat on ihan muusina ja väsyttää. Ensi viikolla pääsen käymään tyrnitehtaalla. Tyrnimummo oli ajanut kolarin, mutta on taas käyntikunnossa. Autonsa sen sijaa ei. Mutta mehua on saannissa.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!