sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Laiskurin aamu


Minä kurja kelvoton nukuin puoli yhdeksään. Havahduin hereille ja tunsin oitis syyttävän piston kurjassa sielussani. Hevoset odottavat aamuheiniään! Pyjamanlahkeet liehuen painelin pitkin pihaa heinätankkauksella. Eivät lambadatkaan aivan vaiti olleet, moitetta tuli. Samoin kanalasta. Ja Nasse, se ryökäle kipitti perässäni ja yritti tuijottamalla saada minut muuttumaan neu-pötköksi.

Vain veljekset hulluudessa, ihanat huolettomat mustanaamiot, kirmailivat tyytyväisinä kohti laitumen hiiriapajia.

Hevoset olivat kuitenkin aivan rauhallisia, ei se tainnut ollakaan niin justiinsa. Tamma nyykötti naama nurkkaa päin ja Skogspojke hengaili väliaikaisella ovella iloisena kuin aina.

Molemmille on yön aikana ilmestynyt muutamia valkoisia täpliä, himmeä Luja -on peittävä ja kestävä maali... just. Nyt on hevosetkin vähän niinkuin Tikkurilan värikartta. Näytteet päässä.

Tallissa näyttää tältä:

Sisäovelta ulos asti

Päätyovelta katsoen
Karsinoiden tilanne lauantai-iltana
Eilen tein todella pitkän päivän. Sitä yksin ollessaan tulee välillä ankeitakin ajatuksia päähän ja taisinpa tirauttaa pari itsesäälin kirvoittamaa kyyneltäkin. Väsymys vtuttaa välillä. Onneksi se on ohimenevää ja uusien energiapuuskien avulla sitä jaksaa taas jatkaa.

Aamuhan alkoi ihan normaaliin aikaan, puoli kahdeksan maissa saattelin hevoset tarhaan ja jäin putsaamaan yömajaa. Samalla kuulostelin milloin säilöheinäpaaleja tuova traktori sytkyttelee pihaan. Ja tulihan se, heti kun olin saanut kuormalavat raahattua paalien varastointipaikalle vanhan tienpohjan maastoon. Ne kuormalavat ovat painavia, kokeilkoon ken ei usko. FIN-lava on jykevä.

Sitä samaa rataa koko päivä, sinne sun tänne ja sitten vielä tuonne. Vie mennessäs tuo tullessas (ja palaa hakemaan kun et kuitenkaan muistanut).

Iltapäivällä sateli säännöllisen epäsäännöllisesti eikä toivomaani tilaisuutta kukkapenkkien pikaruoppaukseen tullut. Jääkööt nyt sitten vielä toviksi reuhottamaan.
Hevoset otimme sisään tavallista aikaisemmin, ei niillä ollut mitään tekemistä sateessa ja pimeässä tarhassa. Iso-J talutteli Metsänpojan ja lupasi opetella hevosten siirtelyn ja ruokinnan perusasiat, pärjää joskus ominpäinkin.

Alkuillasta saimme kahviseuraa, Iso-J:n serkku perheineen pysähtyi ohiajaessaan. Tajusin, miten vähän minulla on kodin ulkopuolisia ihmiskontakteja nykyisin. Pieni piiri ja pienemmäksi käy. Älkää siis kukaan ihmetelkö kun nokakkain tavataan, saatan olla tavallista tylsempää seuraa kun en oikein osaa enää jutella mistään, smalltalkkauksesta puhumattakaan. Mie oon mualta, antakkee armoo!

Ja saunan jälkeen olin vakiintuneeseen tyyliin aivan tasaraha. Nuokuin juhlistamassa lauantai-iltaa soffalla ja selasin tylsämielisenä iltapäivälehtiä. Kaksi lasillista (vajaata) punaviiniä ja tämä täti meinasi nukahtaa karppausohjeiden ääreen. Raskas työ ei todellakaan vaadi raskaita huveja, unta se vaatii vastapainokseen.

Tänään olin sitten itselleni armollisempi. Aamun pihakierroksen jälkeen palasin takaisin soffalle ja ryystän kahvia. Ennen puolta päivää en mene ulos, en raksalle enkä edes kanalaa siivoamaan. Se ei voi olla niin tunnista kiinni etteikö edes sunnuntaina olisi varaa löysäillä.

Päivän suunnitelmiin kuuluu naulakko- ja koukkuvaraston inventointia, talliin tarvitaan kaikenlaista säilytyssysteemiä. Jos se homma ei nappaa, otan auton ja käyn naapurikuntien puolella laittamassa isovanhempien haudat siistimpään kuntoon. Vieläköhän niitä kanervia on myynnissä?

Huomisesta alkaa taas normaali kouluviikko, herättelin nuoremman perillisen seurakseni yhdeksältä, toinen vielä nukkua töhöttää. Ja maanataiaamu on ankea.
Tänään on kuitenkin sunnuntai eikä tänään maanantaita kannata märehtiä.

Jotta näin. Haukotus. Venytys. Ja lisää kahvia!





7 kommenttia:

  1. Vähänkös teille tulee räyhä talli !!! Hieno.

    Täälläkin ollaan "loma loppuu" tunnelmissa, mutta eipä hätää; jo suunnitellaan uutta tammikuun lopulle : )

    Tämä viikko meni kotimaan kamaralla, mutta seuraavan kerran ladataan lämpöä ja aurinkoa.

    Kotona olossakin on puolensa, ehtii kaikenmoista. Täytyy kyllä tunnustaa, että arkisten perusselvitysten lisäksi en ole suuremmin ekstroja viitsinyt puuhata.

    Sienestystä, HIHS, jalkahoito. Siinä koti-ja heppahommien lisämausteet.

    Hirnakkakin muistaa relata aina välillä !!!!

    Rentouttavaa pyhää : )

    VastaaPoista
  2. Juu - komppaan Nitaa, välillä pitää levätä. Vedä vaikka turvenaamio kasvoille ja hemmottele itseäsi kaikessa rauhassa. Maailma ei kuitenkaan ehdi valmiiksi, vaikka miten vedettäis viimeinenkin selkänahka.

    Iltapäiväkaffia tässä tarvitaan - Maestro makaa soffalla nyt hyvän aikaa. Viikon saikkulappu ja kyynärsauvat edesauttavat tätä. Ei onneksi sen kummempaa, kun urheiluvamma joka paranee kun saa lepoa.

    VastaaPoista
  3. Mä en tiennytkään, että telkkarissa on niin paljon urheilua, rallia ja muita miesten ohjelmia! Nyt mä roudaan kahvia ja muuta kestitystä sohvalle... Maestroa itseään tympii niin kybällä, että käy kipiää kattoa vierestäkin. Eikä se ota edes niitä apteekista ostettuja särkylääkkeitä. Lihasrelxanttiakin olis, mutta sehän tuppaa viemään tajun.

    Onneksi tää on vain tilapäistä... Mä alan vaikka imuroimaan, niin saan vaihtelua elämäään :D

    VastaaPoista
  4. Hmph... en pääse Fylliin, joten on se tartuttava imuriin... Mikähän bitti se on taas poikittain suuressa netissä...?

    VastaaPoista
  5. Jeppistä Nita ja Tita, relataan relataan.

    Tänään vietettiin hupailuhetkiä hevosten kanssa, Minna tuli taas avuksi. Suomenhevosen sielunelämä on yhä suuri mysteeri... eihän tammasielu voi nyt äkisti muuttua lungiksi ja rennoksi, eihän? Eikös sen pitänyt olla hankala ja kuspäinen bitch? Ei se ole!

    Voisin spekuloida hevosen sielunelämästä pitkälti mutta koska lukijoiden enemmistö ei ole hevosväkeä niin armahdetaan heitä.

    Kaikki myötätuntoni Majakarin Maestrolle ja lähipiirille, kipeänä köllivä mies on aika rasittava otus, enimmäkseen. Joku tommoinen höntti urheiluvamma on just niitä ärsyttävämpiä vammoja.

    Muistan itse sen viikon jonka piti lojua soffalla palvomassa osumaa saaneen polveni kanssa (mentiin hevosen kanssa kuperkeikkaa jäisellä metsäautotiellä). Olin rasittava. Äärimmäisen rasittava. Urhea perheeni oli kovilla.

    Lihasrelaxantit voisivat tuoda Maestrollekin avun, ottakoon semmoisen illalla, nukkuu hyvin aamuun saakka.

    Onneksi nuo kolhut ja ruhjeet ja venähdykset ovat yleensä ohimeneviä eikä kipu ole jokapäiväinen kumppani. Se olisi viheliäistä, arvelen.

    Loma kuulostaisi hyvältä, aurinkoloma luxukselta. Nyt ei malta eikä jouda. Eikä kyllä ole varaakaan.

    Pitäisi katsella vähän pyykkikoppaan, silitettävää pyykkiä on pinoksi asti.
    Blääääh!

    VastaaPoista
  6. Taas uusi harmaa päivä, joka ei nyt tahdo startata mitenkään toiminnalliseksi. Mennyt venyskellessä siellä ja täällä. Vein vastaanoton avaimen - arpajaisvoittona tullut ikkunanpesu kohdistukoon sinne. Onpahan pois minun töistäni sekin.

    Jatkan täällä vanhojen kuusiruutuisten kanssa veivaamista. Teipit ja ruuvit ikkunoissa on jotain muinaista. Mutta todellista täällä. Työläitä pestä väleistäkin... indeed.

    VastaaPoista
  7. Jumankekkula, meillä PAISTAA AURINKO!!!!! Glooryglooryhallelujaa!

    Pitää erotella purut ja pallerot toisistaan, sitten pääsen maalaamaan, kalterit ovat täällä. Metallimaali on niin cool :-D

    Otan kameran ulos, nyt se ei kastu *hiphei*

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!