tiistai 4. lokakuuta 2011

Ilikeesti kiitää


En oikein ole varma mistä otsikko tuli. Sehän on joku syvästi inhoamani Popedan kappale. Päivät nyt kummiskin kiitävät, ilikeesti. Katalalla vauhdilla.

Askeleitani siivittää tamman tulevan budoaarin seinällä vielä komeileva örkkipiru. En tunnustaudu taiteilijaksi, tuo kuva on tilan entistä edellisen omistajaperheen vesan graffiti. Hyvin jees. Kuvaava?!

Niin, viikonloppu sujahti, maanantai hujahti ja nyt ollaan jo tiistaissa. Jonkinlaisia stressikertoimia kuvaa se, että herään melko tarkalleen 04.20 ja valvon siitä eteenpäin kunnes virallinen herätys piippaa vähän ennen seitsemää.

Vaikka yritän illalla mennä ihan ihmisten aikaan nukkumaan, uni on pätkiä, katkoja ja levotonta.
Tulisi jo valmista. Tulisi talvi. Tulisi tasainen tylsä jollotus. Se tavisarki.

Pihatie aamulla aikaisin

Tänään olin heti seitsemältä aamulla tikkana autonvaihtokeikalla, siitä kurvailin kaupunkimme "aamuruuhkassa" (sata autoa jonossa vartin ajan ja se on siinä se ruuhka) kohti rautakauppaa. Hain 11 rullaa eristevilloja talliin. Hyvinhän ne mahtuivat pakuun vaikka ennalta arvelin, että kaksi keikkaa on minimi.

Taas kerran totesin, että paku + vetokoukku olisivat näillä koordinaateilla asujalle ns. pakollisia varusteita. Arki sujuu pahuksen paljon ketterämmin kun ei tarvitse jumpata autokuvioiden kanssa. Senkus mättää auton perään sen mitä tarvii ja isolla peräkärryllä kulkee pidempi tavara.

Nuorimmainen perillinen oli leuhka ja reteä kun pääsi monsteriauton kyydillä kouluun. Piti ajaa ns. takareittiä että hänen saapumisensa on mahdollisimman näyttävä. Hassu pentu. Kehen lie tullut... ;-)

Kukonlaulun aikaan
Eilen sattui iltapuuhissa pieni katastrofi, olisi ollut aineksia suurempaan.
Oltiin syötetty hevoset ja aloitettiin loimittamaan yötä vasten. Metsänpoika säikähti toisella puolen seinää melskanneen Iso-J:n kolinoita ja hypähti sivuun. Suoraan Perillisen varpaalle. Likka kirkaisi ja hevonen loikkasi metrin vasemmalle. Siinä samassa se keskenlaittoinen loimi valahti maahan ja hevonen hätääntyi enemmän. Pakittamalla änkesi yhden pienen väliseinän perusmuurin yli ja melkein teki kuperkeikan. Onneksi se hemmetin loimi irtosi siinä vaiheessa ja polle stoppasi puuskuttamaan oven viereen. Minulla oli toinen käsi tamman päitsissä ja toisella olin koko ajan yrittänyt nyhtää vetosolmuja auki Metsänpojan köydestä.

Onneksi tamma seisoi paikallaan kuin koomassa eikä yltynyt hilluntaan. Silloin olisi käynyt köpelösti.
Huh ja hoh. Melkein tuli huonot housuun. Jälkikäteen vasta tajusin mikä siunattu tuuri meillä kaikilla kävi.


Tässä etummaisen tolpan luona (vain yksi harkkokerros tuossa välillä) se äksidentti sattui.
Älköön nyt kukaan kuitenkaan tehkö hätäisiä johtopäätöksiä tallimme toimivuudesta. Eilen siellä oli huomattavasti vähemmän roinaa yhtään missään. Tuosta kuvasta näkee muuten tämän päivän tilanteen.
Tässä vasemmassa reunassa on tolpan tällä puolen kylmä kuivikevarasto ja hevosten kulkureitti (tulee väliseinä ja liukuovi). Tuo kohta joka on jo villoitettu on ns. hoitotila ja villoittamaton osa on vesiboksi.

Vesiboksin viereen tulee väliseinä ja väliovi satula/valjashuoneeseen.


Ja tässäpä toinen puoli, eikös olekin asiallinen?
Harjaboksit ja vesisaavi ovat sen kylmävaraston tulevan seinän kohdalla, seuraava loosi on tamman mesta, siinä on nyt noita levyjä. Betonimyllyn paikalle muuttaa Metsänpoika.

Väliseinät puuttuvat vielä, kahta katon loisteputkea pitää siirtää, ovat juuri ratkaisevat parit sentit tulevien seinien kohdalla. Valoja siirtämällä tulee hyvä valaistus satulahuoneeseen ja hyvä valo kylmävarastoon.

En muten ole aivan viisas kun näinä surkeiden eläinrääkkäystapausten aikana esittelen omia, keskentekoisia tilojani. Näyttää enemmän kuin arveluttavalta. Mutta kuten sanottu, hevoset eivät vietä öitään tuossa tilassa. Vielä.

Ne otetaan siihen kuitenkin päivittäin harjattavaksi ja iltaeväänsä syömään. Lattiat siivotaan raksaroinasta illaksi, ei silloin ole sirkkeleitä eikä lautaläjiä jaloissa. Timpuri-Paavo pitää työmaansa siistinä. Hevosten yöheinät odottavat ulkosalla. Jossa ne kurjat vielä viettävät viikon. Kyllä. Yöt ulkona ja lokakuussa.


Sunnuntai-illan ratoksi Iso-J väsäsi portin. Minun osuuteni on maalata nuo rumat vanerinkappaleet valkeaksi ja poistaa väliaikaisen sähkölankaportin eristimet.

Vielä tuohon hevosten yöulkoiluun.
Ei olisi Suomi itsenäinen valtio jos Suomenhevonen ei olisi pärjännyt talvisodassa ilman tallirakennusta. Eikä Vuonohevonenkaan ole mikään herkistä herkin luojanluoma. Luotan siihen, että kaksi pulskaa perustervettä hevosta kunnollisin loimin varustettuina pärjäävät vielä muutaman yön ulkona.

Ai joo, piti vielä sanoa siitä eilisestä tallihässäkästä. Kopeloin pimeässä Metsänpojan kintut läpi ja aamulla tarkemmin. Ei minkään valtakunnan kolhua missään, laukkaili onnellisena kun vapautui loimesta ja tyytyväisenä tuhisten näpräsi aamuheiniään. Tamma jatkaa viilipyttyasenteella, mikään ei huolestuta, hän on nyt vain hevonen. Ei tarvii olla henkisesti yhtään isompi kuin onkaan.

Metsänpoika taitaa olla oikea tuurihaukka. Agilityponi.


Mitä tulee niihin herkempiin yksilöihin, tässä kukkii ja kukoistaa oleanteri. Espoosta tuomani yksilö menetti henkensä näissä karuissa ilmastoissa, tämä on vissiin karaistuneempi. Toki siirretty jo sisätiloihin.

Äitikulta on viritellyt jo amarylliksiä, eihän tässä enää kauaa menekään kun nekin toivottavasti kukkivat  jouluviikkojen kunniaksi. Pelargoniatkin alkavat olla talvehtimiskunnossa, kunhan nyt lopettaisivat kukinnan ensin.

Aion tänään jemmata omat amaryllikseni ruukkuineen tuvan lattian alle sillanaluseen ja nostan ne päivän valoon joskus Marraskuun aikoihin. Jos eivät aivan optimaalisesti ajoittaisikaan kukintaansa joululle, onhan niistä iloa kaamokseen myöhemminkin.

Nyt onkin taas aika loikata autoon, tekemättömiä töitä ja muita juostavia asioita on kertynyt.
Tässä vielä kuva Torpan ensimmäisestä oliivisadosta. Mie kiidän nyt kun aikakin kiitää, ilikeesti....


PeeÄääs: päivitin Talli-sivuakin, samat kuvat ja melkein samat jututkin.



5 kommenttia:

  1. No niin, arvasinhan minä. Eilinen äksidentti näkyi tänään tammassa... olisikin ollut vähän turhan helppoa ohittaa homma olankohautuksella.
    Huomenna pitää sitten varautua seisomaan sateessa tunti, tarvittaessa toinenkin mutta asiallinen käytös on taas saatava takaisin. Minä olen asiallinen ja korrekti, tamma ei. Vielä.

    Hohhoijjaa... taidan lähteä petiin. Kirjaston pikalaina pitää palauttaa huomenna ja vielä on parisataa sivua lukematta Lehtolaisen uusimmasta.

    Taas kääntyi sää, etelätuuli toi tihkusateen. Ja minä kun jo rupesin lämmittämään pohjoisen puhurin viilentämää torppaa.
    Eipähän tarvitse hampaat kalisten odotella aamukahvia, tupa on suloisen lämmin.

    VastaaPoista
  2. Nyt mä vasta hokasin tuon Talli-sivun! Hyvä projektipäiväkirja!

    Hevosten kanssa voi sattua ja tapahtua... onneksi ei käynyt kummemmin kenellekään. Onko lapsonen toipunut säikähdyksestä?

    Minä menen taas huomenna aamulla talliapulaiseksi ystävän tallille. Muuten mukavaa, mutta sen orin käsittely on vähän arveluttavaa... joka talossa on talon tavat - tuolla kävellään hevosen tahdissa. Minä olen aina omani opettanut kulkemaan omien jalkojeni tahdissa.

    Oliivisatonne on huikea! En ole kenelläkään nähnyt vielä omia oliiveja :D Lähiruokaa...

    VastaaPoista
  3. No perhana, siinähän saa tallityöntekijä kyytiä kun hevonen päättää siirtyä paikasta a paikkaan ö rivakalla laukalla... kyllä ihmisen tahtiin on turvallisempaa kulkea.

    Lapsonen meillä on toipunut, kintussa on vielä (henkinen) käärö. Alle vähän sinistä linimenttiä ja burana suuhun, siinä oli eilinen hoito.
    Tätähän tämä on, askel eteen, kaksi taakse ja välillä toisin päin.

    VastaaPoista
  4. Onneks ei käynny äksidentissä kovin pahasti. Oli enkelit paikalla.

    VastaaPoista
  5. Meillä oli tosiaan enkelit paikalla, muistan ja ymmärrän olla kiitollinen. Ja taas kerran varmistaa kolmannenkin kerran, että hevoselle jää tilaa väistää.

    Se, että tamma nyt taas kiukuttelee, on pieni loppujen lopuksi hyvin pieni riesa.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!