keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hyvä ihme kuitennii...


Niin on kuulkaa kiire, ettei kamerakaan pysy vauhdissa mukana! Takana alkaa olla semmoinen päivä, ettei ihan heti moista, toista, muista. Saunassa yritin vähän muistella mitä tänään on tehty mutta ei, ei se näillä aivosoluilla enää onnistu.

Kuviakaan ei ole, katselkaa noita kiireettömästä elämästä nauttivia pitkänaamoja.
Tähän pitää heti kommentoida kaksi asiaa ko. kuvasta. Metsänpojan harja on vinkuralla, oi miksi?
No on, kun korkeakauluksisen sadeloimen niskaosa vääntää tolleen ikävästi harjan vinkkeliin. Kyllä se on luotisuoraan leikattu, ite leikkasin! Toinen juttu ovat Metsänpojan korvat. Eikös olekin hassunväriset? Värin kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Ei varmaan ole!

Punaiset korvankärjet ja siellä vielä valkoiset tipit. Hassu poni. Otsatukka siltä reppanalta on kadonnut syksyn tuuliin, minne lie. En tunnusta senkään suhteen mitään. Normaalia karvanvaihtumista, toivoisin.

Aamulla koulukeikan jälkeen aloitin vonkaamaan naapurin isäntää. Ihan luvan kanssa vonkasin. Ja pääsin mieleni päähän, piäsin mieleni piähän - niinkuin oikkeesti sanottaan näillä selekosilla. Kohtahan tömäkästi lietelannalle tuoksahtava naapuri kolistelikin kärryineen pihaan ja niin sitä mentiin, kohti kaupungin puutavarakeidasta. Kahdeksan kammottavan väristä filmivanerilevyä kärryyn ja takaisin torpalle.

Matkalla sain kuulla karuja tarinoita siitä, mitä lomittaja työssään näkee. Jos vain voisi jotenkin auttaa, edes lisätä ihmisten tietoisuutta siitä, mikä eläimille on oikeasti hyväksi... paljon on työsarkaa viranhaltijoilla että synkimmänkin korpitaipaleen takana asuville eläimille saadaan tolkun olot. Kun se ei aina ole edes rahasta kiinni se eläinten kelpo kohtelu.

Noh... nämä ovat niitä ikuisuusasioita ja ihminen on pahin peto. Toisille ihmisille ja eläimille, niin halutessaan.

Sitten pihaan pärähti Maisa, nuori mutta viisas hevosnaisen alku. Meidän hevosille luottoihminen. On se aina niin kiva vaihtaa ajatuksia samanhenkisessä seurassa. Ehkä minustakin tulee joskus viisas...

Seuraavaksi Timpuri-Paavo kolisteli kärryineen takaisin ja niin sitä purettiin taas priimaa puutavaraa työmaan tarpeisiin. Jukoliste miten upeaa havupuulankkua tulee karsinoiden seiniin! Sitä saa potkia pitkään että särkyy. Eikä säry sittenkään.

Olivat valinneet jykevimmät lankut mitä varastolta löytyi. Voin kertoa, että hinta on sopiva.

Sitten pitikin piipahtaa kylillä, jääkaappi vinkui tuulitunnelin lailla tyhjyyttään ja perheen vatsat kurisivat syyttävästi. Ruokahuollon jälkeen naapurin Minna hölkkäsi pellon poikki hevoslenkille.

Hitsit kun oli taas kivaa marssia hevosten kanssa. Nuorimmainen perillinen keikkui Metsänpojan kyydissä ja tällä kertaa se oli juuri Metsänpoika joka tahtoi kirmata villimustangin lailla pitkin aavaa preeriaa. Se jäi haaveeksi, hyvässä järjestyksessä huitaistiin hyvä lenkki.

Äitikulta tuli asiakseen kertomaan, miten kiva on kun hänen ikkunaan näkyy pellon reunaa tarpovia hevosenperseitä. Tästä voisi ehkä päätellä, että Äitikulta alkaa olla mökkihöperö. Pitäisiköhän hänet jo lähettää jonnekin mummeleiden ruskaretkelle ihmisten seuraan?

Sitten olikin aika siivota tallityömaata, värkätä hevosten iltaeväät ja viettää tovi itseään paremmassa seurassa, pitkänaamoja yöpuulle hoidellen.

Suunnilleen puolet päivän käänteistä jäi mainitsematta, mutta saunassa totesin että päivä on ollut pitkä. Ja antoisa. Voi hyvä ihme kuitennii kun ihminen suapi ellee täyttä elämmee!

Huomenna lissee... kuvien kans!










8 kommenttia:

  1. Aksentti alkaa sortaa somasti.... :D

    VastaaPoista
  2. Väkisin aksentti tarttuu :D
    Minä olen vissiin semmoinen kameleontti, että kielellisesti uiskentelen sujuvasti kaikenlaisessa ympäristössä. Siitä muusta olemisesta voidaankin olla montaa mieltä :D

    Viileä on aamu mutta ei sentään pakkasella. Kohta alkaa olla renkaanvaihtokin ajankohtainen asia. On se perhanan ikävää suditella aamujäillä aamuliikenteessä.

    Tänään ohjelmaan pitää mahduttaa mm. maatilakalkin hankintaa ja juottoastioihin perehtymistä. Kas kun meillä on tarkoitus ujuttaa juottopytyt karsinan sisään etuseinän aukon kautta. Mitä vähemmän kantamista sitä parempi.

    Jonkinlainen patenttiratkaisu on keksittävä ja äkkiä.
    Samoin olisi hyvä selvitellä minkälaisia säilytysratkaisuja tilperhöörille otetaan tallitilaan ja mitä jää varastohuoneen puolelle. Kaurasäkit on parasta tallettaa kassakaappiin, Metsänpojalla on yliluonnollinen kyky saada narujen solmut auki tuijottamalla... en uskalla edes ajatella mitä se saa aikaan kaurasäkeille.

    Nyt on kiire, moido!

    VastaaPoista
  3. Väkirehut ilman muuta niin pitävän systeemin taakse, ettei hiiret tai isommat norjalais-suomalaiset pääse niihin käsiksi.

    Kerran sattui, että olin purkanut kaurasäkkikuorman tallin käytävälle tarkoituksena ensin siivota rehuvarasto. Tuli siinä sitten jotain muuta keskeyttämään ja parin tunnin päästä palasin työmaan äärelle. Hevoset olivat onnistuneet murtautumaan talliin (siis mistä ne tiesi että siellä oli kaurasäkkejä...?) ja olivat repineet pari säkkiä rikki. Kauroja oli joka paikassa ja syylliset julmetun tyytyväisiä... Mulla ihan kauhun paikka ja hevosia liikutin sitten pari tuntia peläten ähkyä.

    Tämä sarjassamme Siperia Opettaa. Silloin selvis pelkällä säikäyksellä ja tallin takaoveen tuli lukitus sisäpuolelle.

    VastaaPoista
  4. No just... kun kysyy tarpeeksi monelta Asiantuntijalta neuvoja, huomaa lopulta itse hylänneensä alkuperäiset suunnitelmansa ja olevan pää täys neuvoja ja silti neuvoton. Että nyt se kalkkimaali ei sitten käykään. Huomenna hankittava paljon faktatietoa, jos ei sitä valmistajalta heru niin sitten kysytään toiselta.

    Kaurat ja herkut ovien taakse jemmaan, selvä se. Hevosilla on röntgenkatse ja yliluonnolliset aistit mitä tulee kaurojen vapaaseen saantimahdollisuuteen. Osaavat hyödyntää "syö niin paljon kuin jaksat" -tarjoukset.

    Nyt väsyttää niin pahuksen paljon, ettei tänään heru tämän kummempaa. Kuviakin on lähinnä lautakasasta. Juoma-astioihin olen sentään perehtynyt ja kaksi hyvää vaihtoehtoa onkin esiteltäväksi Timpuri-Paavolle heti aamulla. On mulla yksi visiokin mutta sitä pitää kehitellä ajan kanssa. Ja tehdä pieni rakennelma tiilistä demonstraatiota siivittämään.

    Kylmä yö tulossa, brrrrh! Kuu on kirkas.

    VastaaPoista
  5. Minä vetelin aikoinaan akryylimaalilla karsinoiden seinät. En tiedä oliko oikein vain väärin.... mutta kesti hyvin. Hevoset eivät syöneet maalipintoja, tekivät vain iskuja väliseinään keskinäisen kommunikaation merkkeinä. Eli vittuilivat toisilleen.... :D

    VastaaPoista
  6. Hihhulihei. Kohta alkaa SYYSLOMA : )))

    Ohjelmassa mm. jalkahoitoa, koulukisojen katselua (naapurin plikka ja valkku radalla), tukevasti raskaana olevan kaverin tapaamista, junnun mahdolliseen tulevaan opinahjoon tutustumista, kävelyretki Seijan kanssa : ), Horse Show:ssa piipahtamista jne.

    Ja sitten pitäisi ehkä ehtiä tehdä jotain myös kotona.

    Mutta silti. Älynastaa kun on loma : )))

    VastaaPoista
  7. Heippati hei Nemppalasta! Ihanaa kun on perjantai, ensimmäinen varmaan kuukauteen, jossa ei ole mitään ekstra-aktiviteetteja töihin liittyen-aika juhlaa. tarkoituksena olisi hoitaa kotia ja sen sellaista. Ensi lauantai meneekin sitten Horse Showssa pitkästä aikaa. Terkkuja Torpalle niin kahdella kuin neljälläkin jalalla kulkeville:)!

    VastaaPoista
  8. Hellou...? Still living and goin strong?

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!