tiistai 27. syyskuuta 2011

Reviirejä ja siirtymisiä


Iltaa!
Tässä kuvassa ollaan helttapäiden reviirillä. Kullervo The Kukko pitää huolen back-upista ja antaa kanasille muutenkin taustatukea. Nuoret ja wanhat rouwat ovat sulassa sovussa ja sekaisin, niinkuin kanat nyt voivat olla. Munakennot täyttyvät taas lupaavaa tahtia.

Hevoset siirrettiin sitten lopullisesti kesälaiduntarhasta pois. Varmuuden vuoksi pantiin aitanauhat rullalle ja kerättiin kepit pois, ei tämä enää tästä kesäksi muutu, talvi on väistämättä edessä. Tuumattiin Äitikullan kanssa, että useampi kilometri on kesän mittaan aitauksia viritelty, ensi kesänä ollaan jo ihan päälliköitä. Näissäkin hommissa.

Pataässäkin on ihan päällikkönä kanalaumassa. Korea kuin mikä mutta auttamattoman arka nössykkä. Mitähän se tuossakin mahtailee, yleensä juosta sätkii kaakattaen karkuun kun joku toinen kana vähänkin nokalla kopaisee. Kaunosielu vai Drama Queen? Valitse vapaasti.


Aamun sade oli ankea ja kurja. Sitten nousi tuuli ja puhkui pois kaikki pilvet, raivasi taivaan siniseksi ja raikkaaksi. Saatiin hieno ja aurinkoinen iltapäivä. Juuri semmoinen kuin syyskuun kuulaat päivät kauneimmillaan ovat. Upeutta!

Ilo senkun lisääntyi kun naapurin kotiäiti ilmoitti kaipaavansa happea ja pyysi päästä kaveriksi hevoshommiin. Kyllä mulle kaveri kelpaa, sovittiin tällit seitsemäksi ja päätettiin viedä hevoset puutarhakierrokselle.

Ja niin me sitten käppäiltiin. Edes takas pihatietä, kierrettiin rakennuksia ja kurkittiin kulmien taa. Hevoset pääsivät eväsretkelle ompputarhaan, siellä oli meheviä mesipommeja ja molemmat ryystämällä ryystivät herkkuja. Esittelimme pitkänaamoille myös porkkanamaan ja kiersimme kesän laitumet.

Sitten vielä kunniakierros trampoliinin ympäri ja talliin. Reviiri laajeni, toivottavasti myös maailmankuva. Jatkoa seuraa, tässä on tarkoitus valloittaa naapurinkin peltomaiden reunapolut, käydä kirkolla ja yleensäkin sivistää hevosia kotiseutumatkailun hengessä. Maastakäsin, ratsain ja ajaen.


Tallihan on vielä väliaikainen versio, lähinnä hoito- ja kuivattelutila.
Keskiviikkoaamuna lähden puusepän kanssa puutavaran hakureissulle, minun pitäisi ilmeisesti valita minkälainen lankku karsinoiden seiniin tulee. Sitkein ja tukevin, tiuhasyinen puu lienee paras. Ja valkoiseksi maalattuna.

Tammasielu käyttäytyi oikein hillitysti ja nätisti, poissa oli niskojen nakkelu ja ylimielinen päänheiluttelu. Meillä oli aiemmin illalla laitumelta lähtiessä neuvottelut jossa iskin omat ehtoni pöytään heti alussa. Tein selväksi, ettei siirtoa tapahdu ennenkuin hevosen asenne muuttuu. Metsänpoika kirmaili jo tyytyväisenä uudessa tarhassa, tamma jäi tyrmistyneenä toljottamaan laitumen aidan kalutulle puolelle.

En ottanut kellosta aikaa mutta puolisen tuntia minä ainakin odottelin. Välillä tamma kävi nuuhkaisemassa, mutta palasi sitten taas aidan luo ällistelemään tilannetta. Hän yksin ja Possu Metsänpoika esittämässä pomppukierteitä.

Vähitellen korvat kääntyivät useammin ja pidemmäksi aikaa puoleeni ja hevonen kävi useammin nuuhkaisemassa käsissäni odottavia päitsiä.

Lopulta tamma maiskutteli päätöstään ja lampsi tyynesti luokseni. Huokaisi ja myötäsi päällään.
Minä ujutin päitset paikoilleen ja kysyin että mennäänkö. Mennään nyt, sanoi tamma ja niin me sitten lähdimme laitumelta.

Päitsien poisottokin sujui juuri niin oppikirjamaisesti kuin pitääkin.
Tunsin itseni oikeasti voittajaksi.
Onnistuin ottamaan hyvän askeleen ja laajentamaan reviiriäni, hevosten henkimaailman puolelle.


Illalla olikin hyvä fiilis tulla kotiin ja ryhtyä pullantuoksuisen äidin hommiin. Sämpylätaikina melkein vyöryi kulhosta, se perhana unohtui kun fiilisteltiin hevosten kanssa niin pitkään.

Päätettiin naapurin, Minnan, kanssa ottaa hevosellinen iltakävely ohjelmaan. Hän saa kaipaamaansa happea ja minä pätevän käsiparin auttamaan. Kivakiva.

Tuossa ylläolevassa kuvassa pyydän kiinnittämään huomiota aitaan. On muuten viivasuorassa lankut, eikö? Keväällä maalataan pystytolpatkin, sitten on hyvä.

Niin, se sämpylähomma.. aherrus palkittiin ja kaksi pellillistä muikean hyviä sämpylöitä on valmiina. Tässä vielä todistusaineistoa, reseptin saa pyydettäessä. Jos ei omista Anna Bergenströmin Joka kodin keittokirja -nimistä teosta.




Lähiruokaa makoisimmillaan. Ei pidä kuitenkaan opettaa perhettä liian hyvälle. Eihän tätä ylenpalttista vapaa-aikaa ikuisuuksiin riitä. Ja talven tullen telkkuan hevosten kanssa enemmän ja enemmän. Pitää laittaa pizzataksin ruokalista näkyvälle paikalle ja varata runsain mitoin nuudelipusseja kuiva-ainevarastoon.

Jää äidille aikaa harrastaa :-)
Nyt äiti siirtyy vaakaan ja levitoi höyhensaarten suuntiin. Aamulla on aikainen ylösnousemus ja lyhyet yöunet siirtyvät suoraan silmien alle roikkumaan, niihin ryppyisiin pusseihin.



4 kommenttia:

  1. Mä jos karsinat maalaisin valkoseks, ni käyttäsin sammutettuu kalkkii maalina. Ihan ku ennenvanhaa. Nykymaalit saattaa saaha hepan sisukset solmuu, ku niis kaikellaist on sisällä.

    VastaaPoista
  2. Pappa, näinpä oli tarkoitus tehdä. Syvennyn niihin maaleihin kunhan sitä maalattavaa pintaa alkaa syntyä. Lieneekö nyt vain tämä syksy kosteuksineen jo liian pitkällä lähteä sutimaan mitään väriä mihinkään pintaan? Paitsi sitä teräspalkkien maaliahan on pakko hölvätä ennenkuin ruvetaan ympärille byggaamaan.

    Olen henkisesti valmistautunut odottelemaan maalauksia kevään kuiville keleille saakka.

    Tänään olen tehnyt lisää puutavaraostoksia. Ja karulla tavalla huomannut, että taas on kaupunkilaista suoraan sanoen ryöstetty edellisten puukauppojen hinnassa. Meinaan ne lankkutarhan viistosärmälaudat maksoivat enemmän kuin kakkosneloset sun muut kunnolliset laatupuut.

    Tiedänpähän jatkossa mistä hirteni haen ja mistä maksan. Omallakin kylällä saa näköjään hinnan ja laadun balanssiin. Nämä vain ovat näköjään näitä juttuja joissa oppirahat pitää maksaa. Tiedänpä myös ketä suosittelen ja ketä kehotan välttelemään jos puutavarantoimittajia joku minulta kysäisee.

    Cannelonit tuoksuu jo uunista, ruuan päälle vähän huilia ja sitten tallin puolelle hommiin. Ei se raksa edisty tuvasta käsin. Ja timpurin naulain alkaa nakuttamisensa aamulla. Pitäkää peukkuja, että työväki pysyy työkunnossa ja että valmista syntyy.

    VastaaPoista
  3. Mitään laatupuuta ei välttis kannata karsinoiden seiniin - ne tuppaavat tulemaan jyrsityiksi eniveis. Meillä jyrsivät vain karsinoita erottavaa väliseinää, kun "keskustelivat" keskenään eri puolilta... Muutoin puurakenteet saivat olla rauhassa.

    Yrttitehdas kuitaa ja jatkaa puollotuksiaan...

    VastaaPoista
  4. Joo, tiedossa on hyvin tuo jyrsimishommakin... metallia ei kuitenkaan näillä näkymin, ainakaan kalterimuodossa, karsinoiden väliin tule. Tiilistä muurataan karsinoiden kivijalka... ääh, hankala selittää, laitan kuvia sitten kun on jotain valmista.

    Tuo jyrsimiskuvio on kuitenkin vielä kääntämätön kortti, katsotaan nyt. Pitääkö laittaa jotain tököttiä puuosiin vai mikä lienee toimivin konsti??

    Nyt on niin tuhannen väsynyt ja uupunut olo, viisas vääntyy sänkyyn.
    Kävin hiomassa kolme viimeistä teräspalkkia ja se ei ollut mitenkään viisas ratkaisu. Meinasin tipahtaa tikkailta haukotellessani.

    Nyt öitä!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com