sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Pyhäpäivää


Mikäs luterilaisempi tapa pyhittää pyhäpäivä kuin riuska ja rivakka työnteko?
Puolen päivän maissa Harriserkku vetäisi Jonseredin käyntiin ja pihaa kesän ajan hallinnut "tilataideteos" nimeltä Kaupunkilaisen nelimetriset takkapuut muutti sekä muotoaan että sijaintiaan.

Kolilla aiemmin humisseet jyhkeät rungot tuotiin venetrailerilla torpalle ja nyt ne päätyvät pilkkeinä riiheen. Loppusijoituspaikka on saunan uuni.
Elämän kiertokulkuahan sekin tavallaan on.

Älköön kukaan jaaritelko nyt niistä pienhiukkasista ja sen semmoisesta, parempi uusiutuva polttopuu kuin muinainen öljy.

Samalla jonseredin ulvotuksella pätkitään myös hevosten tarhakatoksen runkopuut. Toiveissa olisi saada ne kaivettua metrin syvyyteen ennen routia. Asioita mutkistaa hivenen se, että Iso-J on edelleen enemmän ja vähemmän yksikätinen, rajoittaa kaivuuhommia melkolailla.

Noh, kyllä ne pylväät maahan saadaan, tavalla tai toisella. Tuleehan tänne bobcatmies raapimaan tallipihankin. Luulisi olevan pikkuinen homma kuopaista maahan neljä reikää.

Tuommoiset lauseet joissa kirjoitan luulisi -sanan, ovat yleensä koituneet kärsivällisyyteni koetinkiviksi. Se, mitä paluumuuttajapoloinen luulisi pikkuhommiksi ja urakan irvikuviksi, ovatkin osoittautuneet kaikkein hankalimmiksi. Toivottavasti tämä pylväshomma on oikeasti niin vähäinen homma, ettei siitä saa edes urakkaa.


Unikko alkaa olla jo melko rispaantunut. Mutta kesäkukkien aatelia kaikessa upeudessaan. Kukkii pitkään ja pontevasti, minä tykkään aivan mahdottomasti.

Perilliset nostivat porkkanaa, iso laatikollinen oransseja jytkyjä. Samalla reissulla keräsivät parhaimmat omenapudokkaat talteen, hevosille riittää herkkuja vielä pitkäksi aikaa. Kyllä noilla c-vitamiinipommeilla mojovat talviturkit kasvattaa ja pärjää pitkälle kaamokseen.

Minä tein kolttosia. Jostain syystä sain päähäni viedä loput, unohtuneet ja käymisensä makeasta hajusta päätellen aloittaneet luumut kanatarhaan nokittavaksi.  Voi sitä kurlutusta ja pupellusta kun Kullervo analysoi rouwiensa kanssa luumujen aromeita. Kohta ne varmaan heittävät kännipäissään kuperkeikkaa.

Lampaille ei parane antaa mitään laulattavaa. Huutavat jo nyt hirveällä mölinällä, aivan käsittämätön möykkä. On vaikea luoda lempeitä ja ilahtuneita katseita lammasaidalle päinkään kun korvissa soi helvetillinen konsertti, epävireistä määkinää tauotta.


Mummon residenssin ovikatos voidaan kuitata valmistuneeksi projektiksi. Jopa ne viimeiset listat ovat paikoillaan. On meillä ollut puhetta jostain takorautaisista lyhdynpidikkeistä tuohon etukeulaan mutta ne eivät ole niin olennaisia. Valmis se on. Vihdoin.

Vasemmalla puolella katosta on istuinpenkki laatikkomallia. Sinne on kätsä jemmata kumppareita, pieniä puutarhakaluja ja mitä seniorikansalainen milloinkin hyväksi näkee pistää jemmaan. Näkyypä istuvankin siinä mielellään pihan elämää seurailemassa. Ja kissat poseeraavat siellä myös.

Istutuksia ihmetellään myöhemmin. Ainakin tukevat juurakot humalaa olisi tarkoitus laittaa kiipeilemään.

Käyn kurkkaamassa kanatarhan touhuja ja sitten onkin aika koota porukka koolle pöydän ääreen.
Mukavaa pyhäpäivän jatkoa sinullekin.



7 kommenttia:

  1. Ja kymmenes seuraava kävijä rapsauttaa matkamittariin uudet lukemat. Mittari kääntyy kolmosella alkavaksi. Kuka se kävijä onkin, jätä puumerkkisi! Nyt on lukema 29991... jänskää!

    VastaaPoista
  2. Nonnih, onneksi olkoon vaan. Kolmekymmentätuhatta klikkausta kävijälaskurissa on rikki.

    Enpä olisi uskonut Marraskuussa 2009 että tämmöisiä lukemia vielä nähdään. Mutta näin se siltikin vain menee. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä...

    Oikeasti, ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE KÄVIJÖILLE JA LUKIJOILLE! Jatketaanko vielä seuraavaan kymppitonniin?
    Snif ja kiitos.

    Tänään tuli taas paljon töitäkin tehdyksi. Semmoista missään näkymätöntä hommaa, jota ei työnsankarin kunniataulukossa mainita, mutta jota ei voi jättää tekemättä koska silloin ei homma etene. Kokonaisuuden kannalta välttämättömiä. Perusshittiä -kuten sanonta kuuluu.

    Iso-J halkaisi klapihommissa lahkeensa, seuraavana osumalinjalla olisi ollut nilkkaluu... onneksi ei käynyt pahemmin. Huh!

    Äitikulta kärräsi rungoista tehdyt pilkkeet riiheen, iso urakka sekin. Etenkin kun huomioi, että tekijällä on ikää reilumman verran.

    Minä hioin 6 kpl n. nelimetristä terästolppaa hiomakoneella puhtaaksi. Kaksi jäi huomiseen. Olivat vuosikymmentenkin jälkeen vielä niin hyvässä kunnossa että kannattaa hioa ja maalata, ei vaihtaa uusiin.

    Olisihan se hitsisti paljon romanttisempaa ja ansiokkaampaa kirjoittaa hioneensa hellin kätösin käsinveistettyjä hirsiä. Meillä nyt sattuu olemaan teräspalkkeja ja niissä kukkii epäromanttisesti ruoste. Mutta näpsäkkä kotitalli meille kyllä tulee, se on selvää jo nyt.

    Melkein menetin hermoni tamman niskojen nakkeluun, sillä oli taas semmoinen päivä. Perhanan ämmä! Sekä tamma että minä, ämmiä molemmat. Minä en ole tyytyväinen itsehillintääni eikä hevosen kunnialle ole hyväksi tuommoinen jonninjoutava hölmöily.

    Kuinka kauan ja miten pitkälle ihmisen täytyy ymmärtää hevosta? Onko ihmisellä oikeus vai velvollisuus kertoa hevoselle, että nyt menit liian pitkälle, käytös on sikamaista. Ja etenkin, millä hemmetin enkeleitten kielellä nekin torut pitäisi muka livertää että ihmisen ja hevosen suhde ei kärsi korjaamattomia kolhuja?
    (huom. edellisissä lauseissa on runsain mitoin ironiaa ja sarkasmia mukana, älä ota ihan kirjaimellisesti)

    Senkin uhalla, että aamulla väsyttää älyttömästi, hiihtelen nyt saunaan. Pakko saada kurkkua kirvelevä ruostepöly pois ja hiuskuontalokin on metallipölystä tahmea. Ehkäpä se tammanärsyttämä mielikin vähitellen tyyntyy.

    Innolla odotan alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  3. Työn sankaruuttahan Torpalla haetaan - muistakaa myös vapaa rentoutuminen. Meillä tultiin just saunasta ja alteaan nakella ekat pellilliset pullaa uuniin. Minä kun en tule sisälle ennnen kuin aurinko laskee - siksi tämä myöhäinen ajankohta.

    Puutarhassa rentoutumista vaati koko kroppa ja sielu pitkän puurtamisen jälkeen. Olis pitänyt tehdä pullotuksia sun muita messuhommia, vaan en jaksanut. Sielu oli niin loppu. Nukuin pitkään ja painelin puutarhaan. Muuten burnoutti kolkuttaa ovelle. Tulin sisälle laittamaan herneet kiehumaan ja ihan vikatikki oli kadota seuraavaksikin tunniksi pihalle. Hernekeitto oli jokseenkin pitkin hellaa... mutta kun vaihdoin eri kattilaan niin ei maistunut yhtään pohjaanpalaleelle!

    Paljon sain taimia maahan. Siitä olen tyytyväinen. Sauna hoiti loput. Minä koitan vain jaksaa seuraavan viikon. Ens viikonloppuna on ne messut. Sitten helpottaa. Luulisin... toivoisin...

    VastaaPoista
  4. Nyt kyllä Tita otat takaisin :-D Just parhaillaan lojun tuvan soffalla ja odottelen että uunin grillivastusten alla kypsyy ihanan rapsakka saunamakkara :-) Tämä on rentoilua ja velttoilua parhaimmillaan. Tähän päälle kelvolliset yöunet ja viikko on aloittamista vaille valmis.

    Ei haeta työnsankarin mitskuja meille ei. Toistaiseksi kaikki tekeminen on toivottua. Tätä kaikkea me siellä Espoon rantsussa asuessa kaipasimme. Omaa kuokkaa, omaa hiomakonetta, omia hehtaareita ja niille mielekästä käyttöä. Kaikki ne on. Ja mielekkyys mukana.

    Ensi viikon yli vedetään tietyllä tavalla henkselit, vanhempi perillinen näyttää olevan kuumevaivainen. Joten en minä ainakaan nousuviikolla Raaheen lähde, Titakin saa väsyä omissa hommissaan, en kuormita enempiä. Katsotaan sitten lomaviikolla tai sen jälkeen. Jooko?

    Etelän keikkaakin pukkaisi, katsotaan mihin rakoseen sen sovittaa.
    Paplun tamma olisi ihana nähdä ja monta muutakin visiittipaikkaa on rästissä. Jyväskylän suuntaan olisi syytä hankkiutua myös. Vaan stressin kautta ei mennä mihinkään. Silloin vedän käsijarrusta ja kauhukahvasta, hold my horses...
    -Hyvää yötä!

    VastaaPoista
  5. Passar mycket bueno - katotaan seuraavaa viikkoa paremmin silmin. Tää viikko sujahtaa melko sukkelaan. Toivoisin...

    Sauna oli taivaallisen elpaannuttava! Pullakin tuoksuu ja perilliset hyppii vieläkin pullanhuuruissaan... Pitää alkaa jo ääntämään isommin!

    VastaaPoista
  6. Mä teen kakkosneloselle kuopat eli reijjät maahan-jääkairalla!!

    VastaaPoista
  7. Pappa, tuota kairaushommaa olen miettinyt. Meillä oli aitatolppia varten lainassa sähkölaitoksen tolppakaira, se oli niin pahuksen kömpelö vehje. Jääkaira voisi jopa toimia. Kiitti vinkistä.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!