sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Loimottelua


Loppuviikko lipsahti minne lie, nyt ollaan jo sunnuntain loppuillassa. En edes yritä muistella päiväkirjaan mitä minäkin päivänä tehtiin. Ei kuitenkaan mitään niin mainittavaa, että aikakirjoihin, edes näisin bittiavaruudessa säilöttäviin, kannattaisi merkitä.

Tänään on kuitenkin yksi kesän rojekteista, Äitikullan ovikuisti, saatu suunnilleen finaaliin. Pressukatto on korvattu peltikatolla ja pimeään iltaan tuovat lempeää valoa oven molemmin puolin helottavat valot. Urhea Harri-serkku tuli flunssatoipilaana käsipuolen serkkunsa avuksi ja yhdessä ne kaksi puolikuntoista saivat ihmeitä aikaan. Yritän ottaa kuvia huomenissa. Jos ei sada.

Jorriinin koreutta
Tänään viriteltiin pikkuinen nuotio sepelikasan eteen. Siinä oli hyvä hiillostaa aitatolppien kärkiä, eivät ehkä aivan niin nopsaan lahoa maaemon syleilyssä. Olisihan se hulppeaa laittaa semmoinen määrämittainen kartanoaita mutta ehkä meidän hevosten sielu kestää barbaarisemmatkin aitamateriaalit.

Kovin kiinnostuneena hevoset kurkkivat nuotionvirittelyä ja metsänpoika haisteli ylähuuli rullalla savuaromeita. Hevoset siirrettiin perjantaina talvitarhasta takaisin laitumelle, tuoretta vihreää on syötäväksi asti. Silti odottavat uskollisesti yöheinäpaaliaan aidan takana. Hevonenkin on tapojensa orja.

Bäbättimet huusivat tohkeissaan lei-bää, lei-bää... mutta vaikenivat oitis kun ilmoitin, että se on viittä vaille rosvopaistin kuoppa tehtynä.

Hevosilla kävi tänään pedikyristi, nyt kumpaisellakin on taas nätisti vuollut kipsuttimet allaan. Hyvässä kunnossa kaviot, eivät ollenkaan niin säleinä kuin joskus laitumelta tuoduilla hevosilla voi olla.
Otettiin hepat tallityömaalle, rennosti ja nätisti löntystelivät tulevaan kotiinsa. Tamma vähän katseli Veli Miltonin kikkailuja betonilohkareiden välillä muttei mainittavasti huolestunut.

Kengittäjä oli iloinen tilat nähdessään ja kiitteli hyvää valaistusta sekä riittävää työskentelytilaa.
Seuraavan kerran kun hän tänne tulee, onkin jo lokakuun loppu ja talli toivottavasti valmis.


Riihen takavajaa on siivottu vähän lisää ja nyt siellä on aitatolppiakin nätissä pinossa reilut 50 kappaletta, ylimääräisiä nyt mutta varmasti jossain vaiheessa tuikitarpeellisia varaosia. Ja jos ei tarvita aitauksiin, pannaan uuniin. Kyllästämättömiä voi huoletta poltella, muotovalioita uunipuita täsmällisen pyöreine muotoineen.

Notskissa oli kätsä poltella roskalautaa ja muuta suljua. Iso-J poltti puntillisen paalinarua. Sitä helvetillisen raivostuttavaa oranssia muovinarua. Joka ei maadu ikinä. Joskus kun maapalloa joku älykkäämpi elämänmuoto tonkii, se löytää sikamaisen määrän muovikenkiä ja paalinarua.
Kaiken muun skeidan lisäksi.

On siinä avaruusolio ihmeissään.


Perilliset hakivat omatekemät makkaratikkunsa ja kuumottivat prinssinakkeja nuotion loppuhehkuissa. Vaihtelua iltapalaan... jota kelvoton äiti ei ehtinyt edes ajattelemaan. Semmoista se joskus on.

Aamulla on mukava viikon aloitus, tavoitetilana olisi parkkeerata pyrstö kl. 9 kampaajan tuoliin. Juurikasvu on lievää törkeämpi ja latvat b-luokan hamppua. Pipo olisi syytä vetää syvälle päähän, sen verran Puisto-Lissun virttynyt kuosi on jäänyt ns. päälle. Ehkä Heli taas kerran pystyy ihmeisiin.

Uusia verkkareitakin pitäisi ehkä katsella. Pyhäpöksyinä pitämäni harmaat (chic!) lökärit ovat haaroista hiertyneet joten ei niissä sovi pyllyillä isomman seurueen edessä. Häpeän puna poskilla loimottaen lupaan tehdä parannuksen ja hankkia edes yhdet uudet farkut... vaikka tärkeämpääkin hommattavaa olisi.


Tässä työmaan pomo, Veli Winston antaa taustatukea tolppien savustajille. Toivottavasti huomaa pysyä kaukana silloin kun niitä hiillostettuja kärkiä mönjätään voimatervalla.

Ensi viikolla ohjelmassa on huomisen kampaajareissun lisäksi mm. omenoiden keruu ja vienti mehustamoon. Omppuja tulee niin roimasti että on vissiin vara antaa kolhuisimmat minkkitarhalle rehunlisäksi. Semmoiseenkin tarkoitukseen pari setää kävi jo kyselemässä. Tarkkaan ovat seuranneet sadon kypsymistä.

Viime syksynä omppuja meni mm. karhuille.

Nyt oma vireystila alkaa hiipua nuotion lailla pakkasen puolelle joten se on moikka ja heippa.




5 kommenttia:

  1. Meidän omppuihin iski pihlajanmarjakoi. Kirottua! Just kun olis saanut edes vähän satoa nuorista puista,niin koi iskee. Ngggghhh! Se siitä ihanasta omppuhillosta ternimaitopannarin päällä... Ternimaitoa on saannissa jatkuvasti, mutta omppuhillot näköjään ihan saavuttamattomissa.

    Torpalla on meininkin ihan super - varatkaa vähän aikaa huilinkiin. Edes vartin verran :D

    Hmmm.. pitääpä muistaa ne kuvat mistä oli puhetta. Oli ihan vähällä unehtua!

    VastaaPoista
  2. Hmmm... kampaaja-Heli oli jäänyt saikulle joten pääsin uusiin käsiin. Yritin kyllä puolustella hiuspehkoni kuntoa sillä, että hamppu on hirmuisen trendikäs kauneudenhoitohomma näinä luomuhypetyksen aikoina. Ei mennyt läpi. Kotiinviemisiksi sain jotain käsittämättömän hienoa öljyä jolla latvoja pitää hyvitellä. No just. Töhäytän joskus Minkkiöljysprayta, koiran beautyboxin antimista ;-)

    Kotimatkalla kurvailin siemenpakkaamolle ja lastasin auton perään 120 kg kauraa. Huima säästö muuten, agrissa kaurasäkki maksaa reilut 20 euroa, ratsastusvarustemyymälässä 16 euroa ja pakkaamolla 8 euroa. Samainen 40 kg putsattua ja lajiteltua pölyämätöntä laatukauraa. Kantsii vähän auton iskareita kurittaa sorateiden sankarina, se on silkaa säästöä joka kurvilla.

    Mistä se pihlajanmarjakoi Titan luo osasi? Voi harmi ja kurjuus jos jäitte hillotta. Minä tuon vaikka vähän mehua lohdukkeeksi kunhan pääsen reissuun. Taitaa tulla yksi etelän keikka tähän väliin.

    Ja nyt päivän hommiin. Sitä ennen käyn kuikkaamassa onko Tita jo laittanut kuvia.

    VastaaPoista
  3. Kuvia... taidan lähteä kameran kanssa vesisateeseen...

    VastaaPoista
  4. Voi Tita ystäväni, älä ota ressiä niiden kuvien takia! Ehtii hyvin. Tänään tuli taas parin päivän lykkäys... alan jo tottua tähän ainaiseen töiden siirtymiseen. Syyt jaksavat ällistyttää kerta kerralta enemmän.

    Vietettiin perheen kesken pitkästä aikaa superkiva koti-ilta. Eläimet saivat iltaeväänsä vähän etuajassa mutta kukaan ei nurkunut osaansa.

    Meillä oli isot pakaasit herkkujätskejä, karkkeja ja puhelimet äänettömällä. Leffana oli Secretariat, kertoi Big Red -nimisen laukkahevosen huikean kilpailutarinan. Hetkittäin huoneessa ei ollut kuivaa silmäkulmaa, kissakin pyyhkäisi tassullaan naamaansa.

    Vain inhorealisti Nasse, tallimestari evp, osoitti paatuneisuutensa. Ja tuuletti vatsanväänteitään antaumuksella. Söi nimittäin eilen vuolujätteitä ja tasasi vatsapaineitaan tänään, tietenkin sosiaalisena koirana tekemällä sen keskellä telkkahuoneen lattiaa.

    Ilmassa oli siis tunteita. Ja tuoksuja *yrks*

    Ihana elokuva, hieno hevonen. Upea tarina. Katsokaa jos kohdalle osuu.
    Nyt pitää koettaa saada vähän nukkumattia nutun liepeestä kiinni, herätys on kuitenkin aivan liian pian... Dormi bene!

    VastaaPoista
  5. Tyrkkäsin tänään havuistutuksen hakemalla melkein mun mittaisen sembramännyn ja pari pilarikatajaa. PääPuutarhuri tuli iltakahville ja käskytti mun istutussommitelman uusintaan. En ollut jättänyt tarpeeksi tilaa sille sembramännylle. Onneksi on noita neuvoa-antavia. Nyt on helppo siirtää.

    Sen vain sanon, että noita saarnivaaheroita nousee maasta tasaista tahtia. Purkitan ne, joten kestävät kyllä freessinä.

    Mulla on pää täynnä räkää. Ikävä fiilis - en ole vuosiin sairastanut. Ei huvittais nytkään. Flunssa on mulle merkki siitä, että on mennyt liian lujaa. Pitää himmata tahtia, että immuunipuolustus ehtii taas kyytiin mukaan. Ja tuhdisti valkosipulia... sitä tarvitaan!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!