tiistai 16. elokuuta 2011

Laiska töitään luettelee



Näin seesteisen idyllinen on Äitikullan lähinaapurin piha. Ei mitenkään tympeä maisema, eihän?
Koska kuvien avulla valehdellaan usein enemmän kuin kerrotaan, paljastan nyt muutaman aloittamista vaille valmiin urakan. Tänään on luvassa pieni pihakierros. Eikä nyt keskitytä kukkasiin.

Yläkuva on otettu Äitikullan uusilta portailta. Kuvan yläreunassa, torpan kurkihirren kohdalla repsottaa vihreä kevytpeite. Se on Äitikullan ulkokuistin väliaikainen kattomateriaali.

Jo se, kuinka vanhaan kivinavettaan remontointiin ekana syksynä täysin nykyaikainen, esteettömäksi asunnoksi tehty 70 m2:n kaksio, olisi oma tarinansa. Jota en nyt kerro, oikeasti en jaksa. Tulkaa itse katsomaan niin näette.  Iso-J väsäsi sen itse, oman reissutyönsä ohella opetteli taloa rakentamaan. Minä kuljin silloin töissä Espoossa. Tänä kesänä on värkätty ulkokuistia.

Ulkokuistin lisäksi mummolan seinustalle syntyi aurinkoinen terassi, kukkapenkkien takaa seniorikansalaisen on hyvä tarkkailla pihaliikennettä.


Kun mummolan ovella suuntaa öögat oikealle, pihaantulotietä alas, näkyy yksi työmaa. Vanha kunnon aittahan se siellä sinnittelee ja odottelee alimpien hirsivarvien vaihtoa eli alan termein: kengitystä.
Hirret on, tekijät puuttuu. Saas nähdä saadaanko hommaan tekijät ennen lumia. EU-tuki perinnekorjaamiselle loppuu kuulema vuoden vaihteessa.

Meidän aitta on kuitenkin jo kertaalleen tutkittu kelpoisuusvaatimuksia vastaavaksi ja ehdottomasti tarpeellisten korjauskohteiden listalle päässytkin. On erinomaisen arvokas rakennusperintökohde. Tai jotain. Nätti se on eikä satavuotiaita aittoja valmisteta enää. Ainakin niiden toimitusaika on sen sata vuotta...

Sitten on syytä lähteä löntystelemään tallin suuntaan, se on se seuraava oikeasti iso työmaa. Joka poikii joitakin pienempiä sivurojekteja. Niinhän ne aina.

Vilkaisu olan yli: siellä se on, Äitikullan ulkokuisti puolivalmiina.


Tallityömaan suhteen minulla oli periaate. Hevosia EI tule kotiin ennenkuin talli on viimeistä naulaa myöten valmis. Juu, ei mennyt niinkuin opetusohjelmissa. Hepat seisoo laitumessa ja tallityömaa on alkutekijöissään. Onneksi homma on hyvin suunniteltuna, tekijätkin tiedetään ja massit on kasassa. Ja takaporttina, mikäli ei valmistu, hevosille on talveksi majapaikka tiedossa.

Sivuprojekteina on syytä mainita kanala-asioiden uudelleenorganisointi ennen talvea.


Talli jaetaan pituussuunnassa kahteen osaan. Tässä seistään tallin ovella, kylmän heinävaraston kohdalla. Hellavanhusten välissä oleva teräksinen tukitolppa on tulevan väliseinän kohdalla. Siihen tulee liukuovi ja alkaa varsinainen tallitila.

Hevosboksit tulevat ikkunalliselle seinustalle, harmaitten tukitolppien väli on n. 3,5 m joten tulee hyvänkokoiset kopit pienille hevosille, n. 12 m2 per kopu. Boksien etuseinät ovat suunnilleen kattovalaisinten kohdalla. Ja takaseinälle tulee myös väliseinä ovineen. Sieltä pääsee heinävinttiin, verstaalle ja toista reittiä ulos.



Tässä seistäänkin tallin takaosassa, suunnilleen siinä, mihin tulee takaseinä väliovineen. Oikealla oleva keskikoroke puretaan pois ja täältä katsoen ensimmäisten tolppien tällepuolen tulee pesupaikka/hoitotila. Keskimmäiseen tolpan väliin tulee loimikuivatus ja rehujen käsivarasto. Katossa on tuossa kohdalla huippuimuri ja heinävintin heittoaukko. Ihan tuolle peräseinälle, pariovista oikealle veivataan lambien tila. Ja luonnollisesti pitkälle sivulle väliseinä. Eli lampolatila pannaan keskeltä poikki. Pihanpuoli jää varastoksi.

Menitkö sekaisin? Älä huoli, niin ne muutkin menee, mutta mulla on vahva visio. Siitä tulee hyvä!

Ovesta näkyy suoraan talvitarhaan, lammastarha on ovesta vasemmalle. Mennäänpä katsomaan ovelle...


Tolpat on, vain vaakalankut puuttuvat. Tuolla missä hevonen näkyy, on nyt kesälaitumen kolmas lohko. Metsänrajassa ykkönen ja naapurin puolella lisää. Metsään menee tietysti pieni metsätie jota pitkin pääsee   karhun kotimetsään lenkkeilemään.

Jostain tuosta hevosen kohdalta pääsee aikanaan kentälle. Kunhan semmoista joskus rakennetaan. Käsittääkseni se on tilusten korkein ja kuivin kohta jossa ei vesi seiso. Ilmeisesti ei kaipaa salaojitustakaan. No, se on sitten kokonaan toinen juttu kun kenttää tehdään. Mainittakoon nyt sekin tulevien töiden listalla.

Näiden isompien kujeiden lisäksi tekeillä on pientä sisätilaremppaa torpassa, kanalassa ja pihasaunalla. Ne on semmoisia päivän, parin keikkoja. Mutta kun jokaiseen pitää varata niin aika kuin tekijäkin ja ostaa tarvikkeet. Kaikkea on rajallisesti, rahaa etenkin. Joten hyvä ennakkosuunnittelu ja ajankohdan optimointi niin kuunkierron kuin pankkitilin saldonkin suhteen on äärimmäisen tärkeää.


Silloin kun usko kaiken valmistumiseen horjuu, voi suunnata katseensa korkeuksiin. Unelmilla on siivet.
Tai silmät voi luoda alas.. sieltäkin löytyy joskus joku joka kertoo miten nämä asiat oikeasti pitää tehdä...


Ja kaikkihan tietävät, että kissaa silittämällä verenpaine alentuu useita bareja (vai mikä se paineyksikkö nyt olikaan).

Mutta parasta kaikessa on se, että tämä on meidän elämää. Tätähän me halusimme ja tämän kaiken me saimme. Täyttä elämää täysin palkein. Lompsassa ei näin eläen saumat ratkeile setelien määrän takia mutta kaikkea ei kannata hamuta. Perillisille ei jää suuren suurta rahakasaa hassattavaksi mutta toivottavasti jää jotain pahuksen paljon arvokkaampaa.

Silloin kun keskeneräisyys käy hengen päälle, voi pysähtyä katsomaan jotain täydellisen harmonista ja valmista. Tätä ei tarvitse viimeistellä, valmis on:


Ja taas mennään! Yksi romukasa tallista on juuri ajettu pois, wheeee!!!

7 kommenttia:

  1. No mikäs siinä on ollessa, jos kert mukavaa puuhaa on tarjolla.
    Noinhase tarttee elääkki, et on puuhaa ja mukavaa eikä aikataulut oo liian tiukat.

    VastaaPoista
  2. Pappa, se mikä elämänprojektissa on mielestäni tärkeintä, on taito sietää keskeneräisyyttä. Kaikkien projektien ei edes ole tarkoituskaan tulla ikinä viimeistä naulaa vaille valmiiksi.

    Ja välillä pitää ottaa happea sekä etäisyyttä. Kauempaa näkee kokonaisuuden paremmin. Epäuskon hetkellä tarvitaan kenties väkijuomia, pikkuhutikassa elämä on kuin silkkiä vaan. Kaverit kertoi...

    Kaksi peräkärryllistä meillä varastoituja kulisseja on nyt poissa tallitilasta! Hemmetin monta maalitaulua, jonninjoutavaa kehikkoa ja lätkyrää ja mitälie rautakeppejä (minä himosin niitä perennatukirakennelmiini) on poissa! Kun vielä maksaisivat puolentoista vuoden varastovuokransa niin homma olisi kohtuullisen selkee.

    Seuraavaksi lähtee simatiinu ja hellat kylän jäteasemalle. Loput jaotellaan kaatislavalle, poltettaviin ja säilytettäviin.

    Kävin syöttelemässä hevosille vähän vadelmia, suoraan puskista keräsin viimeiset herkut ja jaoin ne aidalla notkuvien pitkänaamojen kanssa tasan. Metsänpoika tosin lipaisi ahneuksissaan eniten. Mulle jäi taas kerran Mopen osa.

    Ai niin, ne hevosvakuutuksetkin on nyt sitten toimistolle vientiä vaille valmiit. Toivottavasti ei tarvitse täytellä korvaushakemuksia... nämä ovat niitä asioita joiden kohdalla toivoo, että maksaisi turhasta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Minä pysyin erittäin hyvin kartalla kaikissa teidän tekemisissä ja suunnitelmissa. Ihan buenoo - oikeestaan ihan überbuenoa! Voimia ja jaksamista! Hyvä tulee.... ihan huippuhienoa!

    VastaaPoista
  4. Samma här. Pysyin taajuuksilla vaikka vähän hengästyttääkin tuo teidän tarmo (ihan hirmu isot rollaissit tähän!)

    Tallista tulee törkeen hieno, kyllä suomineidon ja fjoordin sit kelpaa.

    Meidän laamat viettävät rattoisaa resupekkaelämää pihattomaisissa olosuhteissa, voisiko sanoa, hyvinkin tyytyväisinä.

    Teillä nuo sisäboxit ovat varmaan ihan jees kun niitä mesikämmeniä liikkuu niin lähellä.

    Aj niin, vielä V-R uutisia. Poika sai satulan viime viikolla selkäänsä : )

    Joka päiväistä kävelylenkkiä maustetaan pienellä ravipyrähdyksellä ja ensi viikolla voi ratsastaa "normaalisti" käyntiä ja ravia.

    Syyskuulla mukaan mausteeksi hillityn hallittua laukkaa ja kunhan päästään lokakuulle, niin voi liikuttaa normisti : )))

    Viime viikolla otetut verikokeet olivat ok, joten polle näyttää toipuvan kaikin puolin mainiosti !

    I-H-A-N-A-A : )))))

    VastaaPoista
  5. Ihania uutisia Nitalan suunalta! Onnea toipumisen jatkumiseen hienolle V-R:lle!!!

    Seniorikansalaisen uusi kuisti on pähee! Koko mummola on niin bueno, ettei mitään rajaa!

    Jaksamista koko porukalle remontin räiskeeseen - muistakaa välillä levätä ja nauttia elämästä!

    VastaaPoista
  6. Sateinen torstai!
    Paljonhan sitä ihminen päivässä ehtii, pitää vain herätä ajoissa *valaistus*

    On aivan outoa vaeltaa hiljaisessa talossa kun perilliset rehkivät koulussa eikä Iso-J pyöri jaloissa. Vain uskollinen rekkuni ja minä. Totesin juuri, että rekkunen on tilusten tyylikkäimpiä, oikea dandy. Simpsakka ukkokoira joka nuortui semmoiset seitsemän vuotta kun pääsi eroon pulsukuosista. Minkähänlainen trimmaaja tarvittaisiin poistaikomaan minusta seitsemän vuotta? Seitsemäntoista kiloa? Sataseitsemän ryppyä... Ihmeellinen, paikallinen pikalakastuminen on koitunut kohdalleni.

    Sadekuurojen välissä käppäilin pihalla haukkaamassa happea ja joutessani kärräsin pari sontakeikkaa laitumelta ja vein marsujen häkinpohjan kanarouwain analysoitavaksi. Oi mikä iloinen klunksutus kanatarhasta sitten kuuluikaan. Marsutkin kuikuttavat nyt oikein ihastuneena. Saavat yli oman tarpeensa salaattia, sitä on nyt syötävä urakalla ennenkuin pakkanen panee.

    Ihanat uutiset VeeÄrrän voinnista, luottohevonen ei petä! Luottohevonen paranee! Aaltoja sille *waves*

    Neminelsonille olisi nyt kuvalähetys valmiina. Tuletko hakemaan vai lähetänkö postissa?

    VastaaPoista
  7. Mulla on huomenna tuommoinen päivä - tosin Maestro on mun kanssa täällä. Kahden. Lapset koulusssa... mitähän keksis?

    Jos Hirnakka löydät semmoisen trimmajan, joka kynii 10 kiloa ja rypyt, tekee faceliftin ja ihon kuulaaksi, niin alan säästää roposia!

    Meillä tuli 26 mm vettä tänään. Riittävästi, sanoisin. Nyt hyökkään vihamielisen kontaktimuovin kimppuuun ja koitan olla tekemättä kovin paljon ryppyjä ja kuplia.... Ärrrsyttävää hommaa...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!