maanantai 1. elokuuta 2011

Elokuun ensimmäinen


Tuttuun tapaan Elokuussakin torpalla on hölmöjä eläimiä... itse teossa Veli Milton. Onko tuon hölmömpää tapaa juoda? En ainakaan itse keksisi... Tyhmyyden maksimointia.
Lopulta katti mulahti veteen, jäi nuolemaan turkkiaan ja otti sähkötällit nokkaansa aitalangasta. Vieressä seisoi hevonen joka ei uskonut näkemäänsä todeksi.

Typeryyden määrä maailmassa on vakio. MOT.

Päivään on kuulunut kaikenlaista pientä huoltokeikkaa. Aamulla vaihtelin jo melko kätevästi akkuja auton ja aitapaimenen kesken. Vain yksi turvatarkistuspuhelu Iso-J:n etäkonsultointiin ja kas, skodzilla hyrähti käyntiin ekalla potkulla kaasupolkimeen.


Ja ihan kiusallani laitan kuvan jossa rikotaan lähestulkoon kaikkia turvallisen ratsastuksen sääntöjä. Ei kenkiä, ei suitsia, ei kypärää... ei muuta kuin iso usko ja kova luottamus. Ja hyvä tulee.

Kaupunkikeikalla sain vihdoin vauhtia hevosvakuutuksiin, enää pitäisi tietää onko tarpeellista ottaa ja maksaa hoitokuluvakuutusta vai riittääkö joku suppeampi vaihtoehto. Hyvin mielelläni ottaisin kommentteja vaikka sähköpostiin hirnakka@gmail.com tai ihan tuonne kommenttiruutuun.

Tuurillahan ne laivatkin seilaavat mutta mitä tekevät hevoset? Ovat yleensä kipeitä jostain raajasta ja se käy kukkarolle. Pahin vaihtoehto on se, että hevonen ON kipeä mutta leegio lääkäreitä ei tiedä mistä se elukka on kipeä. Ja jokainen kirjoittaa mojovan laskun arvailuistaan. Että silloin se laaja kuluturva olisi ihan jeppiskamaa...  Sitä kuitenkin aina jää spekulaatiolle sijaa.


Ellin tavoin haen apua ylhäältä, myös näihin vakuutuspohdintoihin, silmät luon ylös taivaisiin...

Veljekset hulluudessa lystäilivät tänään koko kellonkierron ajan. Välillä mätkivät hengiltä päästäistä, välillä kisailivat siitä kumpi ajaa Ellin korkeammalle salavan latvuksiin. Ja Milton uiskenteli hevosten paljussa. Ja sai sähköiskun.

Toisaalla joku huudatti Kullervo Kukkoa. Sillä ainoa syy, miksi kelvoton oppisopimuskukko rääkyy illansuussa on se, että kiusanhenkikissa häälyy kanatarhan aidalla. Syyttävä sormi osoittaa Veli Winstoniin.

Tupaterrieri heilui paimenpoikana huimeliinien seassa ja juoksi otsa huolikurtuissa kissalta toiselle. Illalla, kun perilliset joogasivat hevosten selässä, koira näytti nääntyneeltä. Henkisesti rääkätyltä.
Ei ole helppo koiranvirka tällä torpalla, ei totisesti.


Sää on kääntynyt, viittä vaille villasukkakeli. Vaikka tänään oli aurinkoista, tuuli kävi kylmän puolelta ja illan tullen hyvin koleasti. Onneksi sääsket ja paarmat häipyivät tuulen tullen kauas pois. Mutta törmäsin minä maamehiläisten pesään. Ihan reteästi astuin päälle ja yksi sitkeä pesänturvaaja tarrasi hirmukiukulla kinttuun kiinni ja nyt on kintussa jomottava patti.

Huono homma on se, että pesä sijaitsee laitumella. Se on potentiaalinen vaaran paikka ja vaatii jonkinlaisia uudelleenasutuksellisia toimenpiteitä. Otanko avuksi tolun, raidin vai lapion? Hyviä neuvoja vastaanotetaan tässäkin asiassa.


Sirkku kyseli eilisen kommenteissa Saskatoonista.
Ne puskat olivat täällä jo silloin kun tulimme. Mutta kerron sen minkä tiedän.
Meillä on kaksi noin kymmenmetristä riviä kyseistä lajia. Ne on istutettu vajaa kymmenen vuotta sitten ja latvat heiluvat noin kolmessa metrissä. Ei taida korkeammaksi kasvaakaan. Voisi niitä kuulema latvoa mutta laiskuuttani se on jäänyt tekemättä. Iso-J on hujoppi ja yltää poimimaan marjat latvastakin.

Saskatoon on siis Marjatuomipihlajan "jonkun marjovamman" lajikkeen kauppanimi. Niitä on myyty, markkinoitu ja koeistutettu eri puolille maatamme 2000-luvulta lähtien.  Jotkut puhuvat intiaanien mustikkapuusta, joku aitapensaista.


Nämä meidän puskat ovat tilusten etelälaidalla, loivasti viettävässä rinteessä, hyvin multavassa maassa. Ei niitä ole hoidettu juuri  mitenkään. Näyttävät viihtyvän ilmankin.

Keväällä kukkivat, sitten tulee raakileet ja nyt alkaa olla sato valmiina. Ja sitä tulee paljon. Sadon kanssa saa olla tarkkana, räksäparvikin nimittäin on tarkkana ja imaisee sadon kitaansa viikossa. Me laitoimme verkot pensaikon ylle hyvissä ajoin, silloin kun marjat olivat vielä raakileita eivätkä varisseet helposti.

En ole huomannut mitään virustauteja tai muitakaan. Juuriversoja tulee paljon ja niitä voisi varmaankin nostaa ylös uudelleen istutusta varten, meillä ne vedetään miniviikatteella matalaksi koska nykyinen pensaikko riittää hyvin, ei ole tarvista laajentaa.

Suruvaippa, kuvasi Iso-J
Joku moittii marjaa halvan aitapuskan makuiseksi mutta minä tykkään. Etenkin etelän puolen pusikoiden marjat jotka ovat saaneet hyvin aurinkoa, ovat makoisia kuin rusinat. Ja isoja ovat, peukalonpään kokoisia parhaimmillaan, isoja makeita mollukoita. Nopea kerätä.

Viime vuonna Äitikulta keitteli saskatoonista ja vadelmasta enemmän kuin uskottavan makuista kuningatarhilloa.

Tänä vuonna tulee myös mehua. Marja on sinänsä mieto joten voisin hyvin kuvitella, että litra, pari punaherukkaa seassa antaisi sopivasti hapokkuutta mehuun. Kokeillaan säätöjä ja kerron kyllä mikä toimi.

Horsmakiitäjä tankaamassa, kuvasi Iso-J (tietysti)

Viiniäkin niistä jotkut kuulema keittelevät, se ei oikein mahdu oman keittotaidon kiinnostuksen kohteisiin joten en tiedä millaista soppaa tulee. Paikallinen viinintekijä käyttää saskatoonia joten käyn kerjäämässä maistiaishörpyt ja analysoin asiaa myöhemmin. Tutkivan journalismin nimissä *hik*

Jos tontilla on tilaa, saskatoon on ihan harmiton ja helppo kokeilu. Voin nyhtää juurivesoja ylös ja lähettää matkahuollossa säkillisen kokeiluun. Ilmeisen kestävä kasvi tämä saskatoon tuntuisi olevan, eikä kelpaa rusakoille. Viime talvena rusakko veteli vatukot sileäksi mutta saskatooneissa ei ollut osumia. Vain rusakon polku näkyi puskien keskellä.

Horsmakiitäjä imuttaa, kuvasi Iso-J (miten se osaakin?)

Netistä löytyy googlettamalla yllättävän vähän tietoa. Alkuinnostuksen jälkeen ei ole herättänyt isompia intohimoja. Marja on kuitenkin analysoitu vitamiinipitoiseksi ja muutenkin melkein superfoodiksi.

Täälläpäin saskatoonia viljeleviä marjatiloja on monta ja itsepoimintana saisi talven marjat näppärästi. Minulla on semmoinen käsitys, että ideaalein kasvualue tälle mainiolle marjalle on kutakuinkin Oulu-Lappeenranta -akselilla, melko kapealla vyöhykkeellä.

Mikäli joku lukijoista on laajemmalti perehtynyt, täydentäkää toki puuttellisia tietojani.

Ja nyt tämä mollukka hinaa itsensä petiin, alkaahan tuo jo olla aikakin.

6 kommenttia:

  1. Tällä Pirkanmaan asukillakin on muutama saskatuuni. Ehkä/kai/muistaakseni neljä-viisi vuotta sitten istutettuja ja nyt jo siinä kolmessa metrissä ja satoa tulee. Tai siis tuli ja meni; en laittanut verkkoja ja mustarastaat nassuttivat sen ennätyssadon häkellyttävän vauhdikkaasti.
    Olen heitellyt marjoja marjapiirakoiden täytteeksi vatun, mustikan ja minkä milloinkin kanssa. Kypsänä - siis uunissa kypsyneenä - sen maku muuttuu voimakkaammaksi ja on aika erikoinen ja hmm, noh, metka. Tykkään.
    En tiedä mikä näissä meidän pensaissa on "vikana", kun en ainuttakaan juurivesaa ole vielä nähnyt. Muutenkin tuntuu olevan eroja kasvutavoissa eri taimistolta ostetuissa yksilöissä, mutta hyvä ja helppo marja.

    -pöö-

    VastaaPoista
  2. Mainio toi juontikuva. Meil kans kissat ja koiruus juo välil mitä ihmeellisimmist paikoist, vaik kotona on aina tuoretta vettä tarjolla...

    VastaaPoista
  3. Joo, saskatoonin maku on mielenkiintoinen. Olen ollut löytävinäni siitä manteliaromia :-D

    Minullekin saskatoon on uusi tuttavuus, vasta tänne muutettua siihen tutustuin. En tiedä onko niitä useampaa sorttia, meillä on voimakkaasti juurivesoja pukkaavaa kantaa.

    Helppohoitoinen ja mukava kasvi.

    VastaaPoista
  4. Mulla on vasta pienet puskat, jotka tuottivat viime kesänä ehtoja rusinoita pari kappaletta. Nyt ei vissiin niitäkään - kukkihan ne ja raakileet katosivat mystisesti. Outoa... Rätsät ovat juhlineet puoliraaoilla marjoilla - toivottavasti saivat normaalia rivakamman ripulin.

    Työt haittaavat nyt ankarasti kaikkea viihteen viettoa. Ylibuukattu kalenteri ja seuraava hengähdyshetki ensi tiistaina. Pitänee pyydellä anoppia tyhjäämään marjapuskia... Rätsiltä jäi viinamat syömättä ja karviaiset kans.

    Pitää opetella säällisempää nukkuma-aikaa. Aamulla pitää nousta jo seiskan jälkeen. Karseeta.. perin karseeta.

    VastaaPoista
  5. Pitääpä joskus koettaa kasata kuvakavalkadi Papalle Veljesten huimimmista muuveista ;-)

    Täällä valvotaan syystä että hirvi töytäili tuossa tiellä auton eteen ja rynnii nyt rampana pitkin lähimetsiä. Hevosilla on aitiopaikka kyttäillä tilannetta ja sekös pöhisyttää. Tuikkasin niille kärryllisen lisäheinää turvan eteen, näytti rauhoittavan kummasti.

    Aika hurjalta näyttää hirvimiesten valojen tuike, radioitten kohina ja koirien hönkiminen. Ei se ihme, että hevosia hieman jänskättää. Toivottavasti saavat kituvan hirviluuskan kiinni ennenkuin se säntää kutostielle ja tulee vielä isompi tilanne :-( Ekasta tällistä kyytiläiset selvisivät ilmeisesti ihan vain säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia, taas kerran : )

    Heitin muuten sua meilillä noista vakuutusasioista, joten käypä katselemassa kun ennätät !

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!