lauantai 16. heinäkuuta 2011

Valivali


Tänään minä aion luetella vaivojani. Mutta ennen sitä vähän kivaakin.
Kuvassa ovat pikkujättiläiseni. Hevoskastanja sekä Tammi. Pieniähän ne vielä ovat, ihan vauvoja. Mutta nämä kaverit pääsevät parhaille paikoille rajavalvojiksi. Jonnekin semmoiseen mukavaan kulmaan josta näkyvät kauas ja jossa voivat olla hyödyksi. Luontevimmat paikat löytyvät tontin hevoskulmauksesta.

Sinne samalle kulmalle vetäisen komiat rivit ehtaa kanadalaista vaahteraa. Jahka ne siemenet saadaan ensin itämään. Ei multa usko lopu!


Perjantaina torpalle saatiin kauan odotetut ystävät, Tita ja Timo perheineen. Olipa lysti ilta. Tepasteltiin pihoja pitkin, siirrettiin laitumen reunaa, syötiin ja saunottiin. Ja pikkutunneille saakka istuttiin tavernassa.
Tänään oli leppoisan laiska aamu ja taisin olla pyjamanpöksyissä vielä silloinkin, kun matkalaiset saateltiin taipaleelle kohti Helsingin humua.

Sain tuliaisina suun muikeaan virnistykseen vetäviä kasviylläreitä. Pitää nyt käydä lunttaamassa rehujen viralliset nimet, en minä niitä edes muista. Jotain harvinaista mantsurian jalopähkinää, kirjavaa vaahteraa (pinkkiä ja valkeaa), magnolia ja tuo terhakka hevoskastanja. Sekä pari ihanaa ikisuosikkiani, perhoangervoa.

Tämä riemunkirjava liljapenkki kaipaa lisää perhoangervon hillittyä eleganssia.
Muutenkin tajusin eilen, että ovat nämä meidän istutusalueet melkoista kakofoniaa. Paljon värejä ja hillitöntä kasvua. Ei ehkä kaikkein eleganteimpia puutarhoja mutta... öööh... tekijänsä näköisiä??


Tänään käytiin piipahtamassa kaupungissa, räksäverkkoa tarvitaan turvaamaan saskatoonin hervoton sato. Saadaan ilmeisesti keitellä hilloa kolmessa vuorossa, marjaa tulee näköjään aivan infernaaliset määrät.

Kaupungilla vaelsi varsin vetelän näköistä kansaa, kaikilla jonkinlainen röppötörppö handussa ja takkuinen tukka, se on niin rock. Ilmeisesti sää on ollut kohtuullisen reilu juhlijoita kohtaan ja sateet ovat jääneet pelättyä vähemmiksi. Meillä taivas selkeni jo aikoja sitten.  Jossain siinä sämpylänpaiston ja peston valmistuksen välillä sininen taivas korvasi sadepilvet. Pestosta tuli taivaallisen hyvää ja nuorimmainen perillinen on nyt täysinoppinut sämpyläleipuri.


Vietin leppoisan rapsutteluhetken hevosvoimien seurassa. Possu a.k.a Metsänpoika änkeytyi melkein syliin harjattavaksi ja Tammasielu nautiskeli ylähuuli tapiiriasennossa sukimisesta. Ja sitten sattui pieni ylijuoksu. Josta sain runsain mitoin narinan aihetta tuleville päiville.

Äkillisessä ahkeruuspuuskassa päätin talikoida laitumesta ainakin yhden kuormallisen hevosen läpikulkenutta heinää tulevia lannoitustarpeita varten. Hepat jäivät jonnekin taakse laiduntamaan ja minä lykin kärryineni menemään.

Kuulinhan minä kuinka takaa lähestyivät rauhalliset hevosenaskeleet... mutta sitten juomapaljun täyttöletku sinkoutui irti ja hevoset täydellä karulla eteenpäin, ylitseni ja ohitseni.
Minä maastouduin kottikärryjen sarvien päälle ja väliin ja taisipa talikkokin olla tiimellyksessä mukana.
Voi helevetin kuustoista ja satans sjutton siihen päälle. Kyllä sattui!


Niin, opinhan minä taas kerran muistamaan sen, että hevosille ei juurikaan kannattaisi kääntää selkäänsä, ei edes niille tutuimmille. Koska pahimmat pölvästit asuvat aina omassa tallissa. Ja että pienimpään sattuu ylijuoksuissa eniten.

Havaittavia vammoja ovat vasemmassa reidessä möllöttävä nesteklunssi, pieni ihoskraadu sekä hirveään mittaan leviävä mustelma. Oikeassa käsivarressa muhii toinen mojovan mustelman alku. Vasemmassa lavassa -siinä johon hevosen polvi ilmeisesti osui- on tasainen jomotus ja niskakin on vähän hellä.

Sain kuitenkin täyden kuorman sitä ihtiään kärrätyksi laitsalta pois ja haukuinpa hevosetkin pataluhaksi. Pitkänaamat kuuntelivat ilmeisen noloina ripitystä. Tehdään se sovinto sitten huomenna. Tietäkööt, että lauman vanhin narttu on nyt kiukkuinen!

Suoraan sanoen, en välittäisi tietää miten rupinen olo on huomenna.


Mutta kyllähän se taas nähtiin; hyvä ruoka, parempi mieli.
Oman maan uudet perunat, maailman paras pesto, kunnon pihvit ja muut tykötarpeet... ei sitä jaksa olla kipeä eikä surra köyhyyttään. Itse asiassa, köyhtyä saa muttei laihtua ja kippis sille!

Tämmöisiä torpalle tänään. Aina sattuu ja aina tapahtuu. Ja sitten sattuu.
Onneksi ei pahemmin.
Be careful out there, palataan!

2 kommenttia:

  1. Hill Street Bluesin ylikonstan toivotus toimii aina ! Parempi katsoa kuin katua, tai satuu...

    Toivottavasti yö ei ole tuskainen ja selviät pelkillä mustelmilla !

    Noiden kaviokkaiden kanssa saa sananmukaisesti olla silmät seljässä eikä sekään aina piisaa. Varsinkin nuorten sällien kanssa saa meidänkin mäjellä olla pari kavionmittaa edellä. Ajatuksissa ja teoissa.

    VastaaPoista
  2. Auts, auts toteaa Nelson Hirnakan kertomuksesta. Nyt suosituksena olisi kylmägeeliä ja tarvittaessa visiitti tohtorin luo että mitään ei ole mennyt rikki. Parempi katsoa kuin katua! Nemppa oli Maailman Parhaan Siskon kanssa Savonlinnassa, Tosca oli hienon ja ei siitä ilman kyyneliä selvitty. Sitten pari päivää Robinsonina saaressa, josta yritin lähettää kovasti luontokuvaa Hirnakalle. Näet sen sitten kun pääsen Torpalla ja niin huomenna on sitten komisario Reinikais-päivä. Nelson purjehtii reippaasti Lupa-asiaintoimistoon.APUAAA!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!