keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Totista työtä



Tiistaina meillä olikin työteliäs ilta, työteliään päivän päätteeksi.
Hevoset saivat osansa patoutuneesta energiasta, Skogspojke on nyt ehta Marinero, jenkkisiili ja kaikki. Varsajouhet ovat sievästi pussiin arkistoituina. Hännänkin tasasin. Eihän tuo lopputulos vielä oikeuta muotoilupalkintoihin mutta harja kasvaa. Toivottavasti taidotkin.

Jos hevoset olisivat jossain julkisella paikalla, olisin toki harkinnut vakaasti osaavan tekijän rekrytoimista. Mutta omalla syrjäkylän takalaitumella ei se oo niin justiinsa.


Sitten kun hevoset olivat saaneet iltavoitelunsa, iltaruokansa ja hyvänyön rapsutuksensa, oli aika suunnata lammasten luo. Siellä ryhdyttiin nostamaan verkkoa tolppien väliin. Orvokki, Vappu ja Veera hoputtivat väliaikaisaitauksestaan ja tallimestari, kelvoton terrierinketale kuseskeli työkaluihin, aitaverkkoon ja pyöri harmina jaloissa. Pitkässä heinikossa on muuten sangen vaikeaa havaita makaavaa pientä koiraa, joutui yliastutuksi monta kertaa.


Tässä Äitipoika on ns. kangellakiristäjän roolissa, Tallimestari päsmäröi ja Iso-J valmistautuu lyömään sinkilät kiinni tolppaan. Hyvä siitä tuli ja ennen puolta yötä hus-hus-husattiin lauma uuteen tarhaansa. Ja katso, hiljaisuus tuli. Suu täynnä mehevää ruohoa ja yrttejä on lammaskin tyytyväinen. Ja vaiti.

Taustalla olevan alueen ympärille on haaveissa tehdä vanhan ajan pistoaitaa. Niin tiuhaa, että pitää lampaat paikoillaan. Tälle kesälle ei sitä urakkaa kyllä tohdi ottaa, seuraavaksi pitää keskittyä hevosten isoon tarhaan ja jatkaa pylväiden maahankaivuuta. Sitten päästään laittamaan välitolpat, lyömään laudat ja ... sittenpä onkin Nempan vuoro tulla maalaamaan. Säästän sulle ainakin sata metriä maalattavaa ;-)

Blondeilla on hauskempaa

Tälle illalle on ohjelmassa ihan outoja. Jäädään Iso-J:n kanssa kaksin. Toinen perillinen jää kaupunkiin yöksi ja me pyöritään torpalla kuin orvot pirut häntiään etsimässä. 

Tähän loppuun vielä kiitokset Sadulle kahviseurasta ja Sarille soitosta. Olipa hyvä saada vaihtaa kuulumisia.

Nyt pitää vähän vääntää, moikka!

5 kommenttia:

  1. Jahas, ensi yönä on kuulema kuunpimennys. Jaksaiskohan sitä valvoa? Kuvien toivossa mutta sääskien armoilla... ei ihan suurimmalla innolla nappaa mutta ainahan sitä voisi kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Eipä tässä ole taivaalle ehtinyt tähytäkään, on sen verta tiukasti ollut katse maassa. Puutarhurointia täyslaidallinen. Ehkä sitä ensi yönä vaikka tähtiä ja kuuta tähyäisi.

    Eilisen huippuhetki oli hakea kaverin vanha lämppäri tarhasta talliin ja iltahoitaa se. Hieno fiilis kun 170 senttinen (ja 20-vuotias) hevonen tanssii riimun päässä korskeasti. Mutta vaikka jalka nousikin kepeästi, niin riimunvarsi ei yhtään kiristynyt. Elvisteli. Mutta sen nimi onkin Elvis....

    Mä meen vieläkin ulos - ei malta olla sisällä.

    VastaaPoista
  3. Laiskalla silmäyksellä totesin pilviharsoisen taivaan enkä lähtenyt kuuta etsimään. Siellähän se piilottelee, jossain.

    Verenimijöitä on hevosten kimpussa aivan ruokoton määrä. Vaikka mulla on markkinoiden tehokkaimmiksi väitetty myrkkyarsenaali käytössä, ei täsmäasetta ole löytynyt vieläkään. Niitä vain on, liikaa. Osa on selvästi kamikaze-sissejä, ne hakevat veritankkaustarpeensa ja heittävät kurjan elämänsä sen jälkeen.

    Yllättävän rauhallisia hevoset kuitenkin ovat, hännät huiskivat mutta päätöntä juoksentelua ei ole.

    Tallimestari koki ikävän takaiskun. Sai laitumen porttinauhasta tällit häntäänsä ja pakeni ulvahtaen hyvän matkan päähän. Taitaa tallimestari pohtia eläkevirkansa mielekkyyttä uudelleen... paluu tupaterrieriksi vaikuttaa ilmeisen houkuttelevalta.

    Nyt kovia kokenut rekku makaa vessassa. Siellä on koiran hyvä pötkötellä. Säännöllisin väliajoin joku perheenjäsenistä tulee tervehtimään.

    Hiljaistahan täällä on kun perilliset ovat maailmalla. Kissat yrittävät mouruta näytteeksi jotain. Yrittävät.

    Pihapuuhiin en enää lähde, siellä on niitä imukärsäkavereita aivan liikaa. Onnea vaan Titalle, miten sie voit olla ulkona?? Missä teidän sääsket?

    VastaaPoista
  4. Voi helvetti... sääsket juuttuivat suu auki huohottaessa kitapurjeeseen. Yöööök. Pantiin viimeinkin pottu maahan. Ja niin saamaristi lenhtävää ötökkää - ei mitään rajaa määrässä. Koitin oppia vetämään henkeä hampaiden raosta, mutta sihti oli siinäkin liian harva - tai tekniikka puutteellista. Mutta pottu on pantu. Vain kuukauden liian myöhään.... aina juoksen liian myöhässä - tää on mun elämäni trendi. Kirottua. Toisaalta voi olla iloinen siitä, että elämässä on niin paljon mielenkiitoista... työtä, harrastusta, perhettä... täyttä elämää.

    Viime yönä ehdin surffata netissä sen verran, että ehkä australian paimenkoira vois olla se seuraava hullutus... Se vois olla coolempi versio bordercolliesta. Sitä vois saada blue merle värissä. Mutta bortsu on edelleen listoilla hyvänä mahdollisuutena. Tulevaa aviokriisiä tältä saralta odotellassa...

    VastaaPoista
  5. Here is London calling, Heathrown lentokenttähotellissa olen majaillut nyt kolmatta päivää. Tänään ehdin pyöröovista nuuhkaisemaan perienglantilaista vesisadetta pieneksi hetkeksi. Hirnakka, kiva että maalaus odottaa, maltan tuskin odottaa että vedän vermarit jalkaan ja suuntaan kohti Pohjois-Karjalaa. P.P Miksi Tupis huilasi Vessassa??? Onko Elli palannut kotiin, status teini vai teiniäiti? MITEN V-R VOI?? Hugs till Nita ja suuria määrä ajatuksia ja voimia Lontoosta!!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com