keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Sopivaa kesäsäätä


Kyllä tänään on taas kansalaisia hellitty lempeällä kesäkelillä. Olipa suloista talsia kaupungin katuja kun aurinko armas lämmitti melkein trooppisella paahteella. Onneksi matka oli lyhyt... ja auto lymynnyt päivän viileässä parkkitalossa. Kampaajan huolella fiksaama frisyyri säilyi moitteettomana kotiin saakka.

Hiki tuli sitten siinä vaiheessa kun keräsin isoimmat lantaläjät laitumelta. Turha niitä kärpäsenpesiä on sinne jättää, hevosten kiusaksi. Frisyyrikin tuntui jo paljon kotoisammalta, vanhalta kunnon moppitukalta viimeistään siinä vaiheessa kun Metsänpoika mussutti niskahiuksia laidunruohon, veden ja kivennäisen sekoituksella.

En sitten osaa näköjään ollenkaan valita laitumen siivouspäiviä. Joko sataa tai sitten on sikamaisen kuuma. Ja hevoset yltiösosiaalisella tuulella, perskärpäsinä ja sylikoirina. Hyvä etteivät kottikärryssä istu kyytiläisinä.


Nämä pervoset sen sijaan jaksoivat touhuta lemmentöissään, ei haitannut helle eikä paparazzi. Harmi vain, että kuva jäi epätarkaksi. Täytyy kyllä myöntää, ettei kuvaajan käsikään ollut vakain. Zuumasin yläviistoon melkein torpan kurkihirren korkeuteen. Eikä tuo mun monitoimiobjektiivini ole mikään kevyt kaveri.

Kalustosta huolimatta en kykene kelvollisiin kuviin. Jos olisi aikaa (ja rahaa), karkaisin viikoksi jonnekin kuvauskursseille. Mutta kun ei ole, eikä huvita lähteä, jatkan näitä omia harjoituksiani. Aina sieltä joku helmikin tulee. Tämä perhosten parittelukuva ei ole helmi. Pystyn parempaan. Joskus.

Saatiin sitten varsinainen kaunokainen tänne säilytykseen. Ihana punainen muotovalio Vespa majailee seuraavan vuoden varastossamme. Olisihan se ihanaa, la dolce vita, kurvailla aamulehden hakuun skoballa, mutta kilvettömällä ei ajella. Ei vaikka olisi oma. Eikä varsinkaan silloin kun se ei ole oma.


Hevosista on sukeutunut varsinaisia ikiliikkujia. Tammapoloinen varsinkin kipsuttelee varsin kiivaasti ympäri laidunta. Ilmeisesti paarmoista on kiusaa, ihan riesaakin. Metsänpoika sen sijaan seistä jököttää apilapuskassa ja mässyttää. Pieree välillä hyttysmyrkyt ilmoille ja jatkaa syömistä. Rento kaveri ja asiallinen meininki. Mii laik.

Huomenna täytyy hakea täydennystä myrkkyarsenaaliin. Kyllä sitä menee, käsittämättömät määrät.


Tässä sitten päivän frustraatiokuva, pioni jonka nimilapussa lukee 'Candy Heart' mutta joka on todennäköisesti jotain muuta. Hienoja pieniä tiivistepakkauksia nuo kukkanuput. Sitten sieltä tulvahtaa auki kahden nyrkin kokoinen kukka, tuoksuva ihana kukka. Hämärä luonto tarjoaa aina vain uusia ihmeitä. Ja kiukuttavaa turhautumista kun kasvi ei olekaan se mikä piti.

Pienet on ihmisen murheet kun on aikaa nillittää jostain pionien lajikkeista... on on on! Julkisista murheista se on oikeasti akuutti.

Totuushan on kaikkien tietämä. Ei tämmöinen julkinen päiväkirja ole paikka, jossa vatuloidaan parisuhteen tilaa, laskupinoa tai perheen murheita. Eikä se varmasti ketään kiinnostaisikaan. Jatkan siis räkätystäni pioneista. Kaikille parempi vaihtoehto, eikös vaan?


Taustalla häälyy Whopperiksi oletettu pioni ja etualan ryhtiliikettä pitävät vanhat kunnon harjaneilikat. Ne näyttävät tänä kesänä kukkivan tuskanpunaisina. Viime vuonna värikirjo oli paljon hurjempi. Taas tätä hämärää luontoa. Miksi kasvi, täysin kelpo ja hyvä kasvi, vaihtelee kukintonsa väriä noin paljon?

No toisaalta, vaihteleehan se ihmispolonkin väri. Talven kelmeästä kesän rusketuksiin.
Rusketusta on tänään toden totta syvennetty, ihoa kihelmöi muukin kuin hevosten örkkimyrkyn roiskeet.

Tämmöinen mukava kesäpäivä torpalla tänään. Elämä on melko rauhaisaa ja rentoa. Olemme siirtyneet ulkoruokintaan, tänäänkin syötiin myöhäinen illallinen takapihan tavernassa.  Yksinkertainenkin ruoka maistuu niin paljon muikeammalle kun sen syö ulkosalla. Hyvässä seurassa. Kokeilkaahan!


Tämmöinen uusi kananen ilmestyi tänään pihapuuhun. Hauska ja herttainen. Kiitos sinne pakkaamisen keskelle. Pidän hyvää huolta kanasesta. Pitäkää te huolta itsestänne reissuvuotenne aikana!

Minä aion nyt mennä pitämään huolta tyynystäni. Väsymys on ylihyökyvä ja erittäin vaativa. En vastusta nukkumatin vonkausta vaan siirryn vällyihin. Ja teen sen mielelläni!

5 kommenttia:

  1. Valkoinen tulee tuostakin nupusta... mutta minusta valkeat on niiiiin kauniita. Sopisiko sinullekin? Koitetaan tunnistaa nimilaput kaikille tulokkaille.

    Olen Espoossa lauantaina koko illan. Soittele kun olet jossain sielläpäin. Klo 17-20 olen satavarmasti saatavilla joko Tuohimäentiellä tai Välimetsässä. Kumpikin puutarhoita, joista haltioituisit ikihyviksi... Hyppää kyytiin - järkkää lauantai-illalle vähän vapaata. Parikaan tuntia...? Kannattaa... lupaan sen!

    VastaaPoista
  2. Titan kommentin voin tulkita vain yhdellä tavalla... sinä tulet tänne tunnistamaan mun peijoonit! Jippiiiiii!

    Tästä tulee mukavaa, Nita on jo ilmoittanut piipahtavansa kauniissa Karjalassa ja mikäli en nähnyt unta, myös Anu-Alf on tulossa. Ja nyt vielä Titakin ;-)

    Helteinen päivä on viisasta viettää ilmastoiduissa sisätiloissa, jaksaa sitten illalla peuhata kotipihalla.

    Täsmennetään Titan kanssa koordinaattejamme kunhan päästään lauantaihin saakka. Olen melko keskellä Espoota, Mankkaalla joten siitähän singahtaa vaikka minne. Se, onko kellon aika enää passeli, voidaan esittää valistuneita arvauksia ja villejä veikkauksia.

    VastaaPoista
  3. Nemppa valmistautuu loungessa korkean paikan leiriinsä, lento lähtee aamulla 7:05. Seuraavan viikon tillistelen sitten Välimerta ja päivän suurin päätös mihin biksuihin sukeltaisi. Tavoitteena lepoa ja rauhaa, hyviä kirjoja, viininlehtikääryleitä ja lasillinen hyvää paikallista roseeta. Ensi viikkoon Torpan väki ja kaikki eläinystävät ja blogin vakiovieraat (Nita- VR:lle tsemppiä ja Tita)

    VastaaPoista
  4. Hmmm... mulla soi päässä Munamiehen Pomppufiilis ja toisaalta Muumit pulassa -sävel. Nemppa tietää mistä tämä johtuu.

    Voi, olen lähestulkoon kateellinen korkean paikan leiristä. Kyllä minäkin ne avustuseurot veisin kreikkalaiselle matkailualan pienyrittäjälle henk.koht. mutta kun ei pääse niin ei pääse. Ehkä ensi vuonna on se perheleiri Pargassa?

    Hellepäivän ihana päätös oli kunnon löylyt pihasaunassa. Saikin jynssätä että sain kaikki pikiöljytöhkät pois ihosta. Kumma kyllä miten ne tarttuu mun nahkaan vaikka kohde on hevosen kokoinen? Sihdissä vähän säätämistä?

    VastaaPoista
  5. Kesäteatteri kuuluu jokaiseen suveen ja nyt tämänkin voi ruksata tehdyksi.

    Ihmemaa Ozin väkeä parveili Raaseporin linnan viereisellä teatterilavalla ja voj että kun oli mukavaa.

    Älyttömän kiireisen päivän päätteeksi kuldduuria katsomaan singahtanut päänsärkyinen, väsynyt stressipussi palasi kappaleen katsottuaan kotiin iloisen pirteänä : )

    En voi muuta kuin suositella. Esityskieli ruåtsi, mutta hyvin toimii heikommallakin kielitaidolla. "Ohi menneet" vuorosanat kuittautuvat esityksen visuaalisuudella.

    Ei tartte osata lukea kun katselee kuvia ; )

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!