keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Touhutippa

Toukokuun yhdeksännen päivän illan viherrystä

Mitä siitä jos välillä herahtaakin verenmakuinen touhutippa suuhun, pienyrittäjä-pientilallinen on ylösnoussut soffalta! Aamulla totesin olevani melkein toimiva ja työkykyinen yksilö. Pilleripurkin kautta toki kurvasin ennen päivän rientoja. Ja rientojahan riittää.

Hetkittäin jopa ottaa päähän, että täytyy ns. ansiotyössä ahertaa, tiluksilla olisi niin paljon puuhaa ja touhua. Mutta toisaalta, eipä ilman ansiotyön suomia roposia tehtäisi muutosremontteja. Joten pakkohan se on Lassin tanssia kun on tahti annettu. Ja tahdinhan määrää työelämä. Näin se vain menee.


Illan ohjelma ei ole vielä aivan selkeä, ehkä jään töihin tekemään varastoinventaariota tai karautan kotiin ja noukin perilliset kyytiin, hevoskavereita olisi syytä käydä kurkkaamassa. Kaikkein eniten houkuttelisi kieltämättä vanha kunnon soffanpohja mutta se ei liene oikea vastaus... Perillisten on välillä hurjan vaikeaa käsittää, että työelämä oikeasti haittaa harrastamista. Ja että vanhemmatkin voivat välillä oikeasti olla kipeitä ja väsähtäneitä.

Onneksi Iso-J on taas iskussa ja pörrää kulkukauppiaana kuutostiellä, toivottavasti ilman poliisimiesten hemmetin huonoja vitsejä. Kieltämättä vieläkin huvittaa eräs rikesakkolappunen, vesiliikennerikkomus. Moottoritiellä. Se jos mikä on virkamieshuumoria. Ei siinä mittään, virkamies on kunnon mies ja poliisimies se vasta onkin.

Tässä ei nyt ole aihetta sivuavia sinivuokkoja vaan jotain muita kevään sinisiä kukkasia. Kyllä noita mieluummin katselee kuin tienposkessa törröttäviä tutkamiehiä!


Ja enää pitäisi tajuta miten otsikon touhutipasta päädyttiin tutkamiehiin? Noh, se on sitä luovalla tajunnanvirralla tekstiä suoltavan höpisijän viistoa huumoria. Otsikoksi voisi muuten laittaa Touhutippaleipä. Kuulostaisi vielä paremmalta. Jos olisi vappu.

Menee hämäräksi, poistun oikeisiin töihin. Mene sinäkin, hushus!

6 kommenttia:

  1. Höpö höpö. Täällä mitään oikeita töitä tehdä. Sorry vaan :-) Ja onnea paremmalle voinnille leukaluissa!
    Tästä tuli nyt vähän pikainen. Toiste lisää.

    VastaaPoista
  2. Oih, Nita käänsi veistä haavassa kertoessaan Hagalandetin kukkaloistosta. Sinne on nyt kertakaikkiaan otettava yhteys. Ei niin hienoja pelargoneja saa muualta.

    Muistona etelän vuosilta torpalla talvehtii mm. Röda Herrgård ja wanha emokasvi Mårbacka. Valkoinenkin saattaa olla vielä elossa. Siispä soitto vain ja kaino toive matkahuoltotoimituksesta.

    Jo toinen vuorokausi pakastemansikoita imutellen. Isompia jomotuksia ei vielä ole, nekin mitä on, taittuvat panacodilla. Ujutin suupielestä puolikkaan kepabbiannoksen eikä se todellakaan ollut hyvä idea.

    Hanna toimitti laatikollisen multapusseja. Siellä on paljon taimenalkuja. Näin sitä kokoelma karttuu ja istutusala käy ahtaaksi. Pitää laajentaa... Kiitos rivakasta toimituksesta.

    VastaaPoista
  3. Anytime :-)
    Omat on jo purkitettu ja ihmetelty täällä kasvavaa purkkiarmeijaa. Neiti 11 vee totesi jo että: "mihin sie äiti tarvitset noin paljon noita taimia?" Ei kai niitä liikaa voi olla, toteaa addikti-äiti.

    Kiva oli saada Hirnakalle myös kasvot ihan livenä, nähdään taas!

    VastaaPoista
  4. Yritän uudestaan sen lampaiden keritsemisen. Vaihtoehto A: tarvitaan pöytä, jotta selkä säästyy. Napataan lammas syliin (tarvitaan kaksi nostajaa) ja nostetaan lammas kyljelleen pöydälle. Toinen pitää lammasta paikoillaan, toinen sitoo narulla ristikkäiset jalat hetkeksi kiinni. Yksi naru laitetaan lampaan kaulan yli ja pöydän ympäri siten löysästi, ettei lammas pääse reuhtomaan itseään ylös, mutta sen kylkeä voi kääntää. Surrataan karvat pois yhdeltä kyljeltä, käännetään lammas toiselle kyljelle ja keritään toinen sivu. Löysätään ensin kaulan ympärillä olevan naru, sitten sorkkien ympäriltä naru. Nostetaan lammas alas pöydältä.

    Vaihtoehto kaksi (vaatii pro-luokan taitoja...) otetaan lammas tiukasti omia jalkoja vasten (ikään kuin istumaan se otus siihen polvien väliin) ja kumartumalla keritään karvat veks. Kuulostaa paljon lempeämmälle konstille, mutta tuo ylempi on turvallisempi. Kakkosvaihtoehdossa lammas voi pomppia, reuhtoa ja olla kaikin tavoin eri mieltä operaatiosta. Ja työn jälki on siistimpi ekassa vaihtoehdossa. Varoitus - lammas kun keksii saaneensa sorkat vapaiksi, voi poistua hyvinkin rivakasti ja katsomattta mihin ryykää.

    Ja nämä ohjeet on täysin luokattomat - en ole ikinä kerinnyt lammasta. Vain nähnyt.

    VastaaPoista
  5. Oijoi, sitä joutuu sitten vielä lampaankin kanssa painimaan. Taidan nyt kuitenkin ulkoistaa tämän ensimmäisen keritsemisen lampaiden entiselle emännälle ja seuraan tiiviisti vieressä. Katson ja opin.

    Emmerdalessa se näyttää niin helpolta ;-)

    VastaaPoista
  6. Oooh! Mun lempiblogini toimii jälleen!!!! Toivottavasti Hirnakkakin huomaa tämän!

    Kevättä ilmassa - lämmintä! Pian poksahtelevat lehtipuiden silmut auki. Tuomessa on jo kukkanuput juuri ja juuri näkyvillä. Oi ihanaa!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!