lauantai 7. toukokuuta 2011

Nousussa


Joo, hienossa nousussa näyttää olevan perennapenkit. Multa pullistelee lupaavasti ja kaikenlaista valoon kurkottajaa sieltä ponnistelee pinnalle. Tämän päivän top-teniin pääsee ansaitulle ykköspaikalle eka ikioma Helleborus niger, kavereiden kesken Jouluruusu. Viime vuonna sinnittelivät molemmat pelkästään vihreänä, nyt on nuppujakin. Pontevia nuppuja.

Hykertelin syystäkin onnellisena. Töiden jälkeen hommauduin lempeän lämpöiseen kevätiltaan ja kaivelin ensimmäiseksi ylös eräästä myyräpesäkkeestä kaksi kottikärryllistä tarha-alpia. Nätti kasvi mutta liian reuhakka leviämään. Ja liian keltainen.


Ilo oli ylitsepursuavainen kun bongasin lehtien alta toisenkin helleboruksen. Tämä herkku on viime kesän tuonteja Särkän taimistolta, pitäisi olla punaisena kukkiva versio. Tita täsmentää lajiketta, jookos?
Se on siis sittenkin hengissä, helleborusherkkuseni. Olisin perin juurin inhan ahne jos tältä pikkuiselta toivoisin tälle kesälle kukintoja. Hyvä tietää että henki kulkee, sillä pääsee jo pitkälle.

Henki sen sijaan lähes salpautui kun vihdoin uskaltauduin tonkimaan julman talvetuksen kokeneita tanskan pioneitani. Siellä ne arvokkaat aarteet möllöttivät lampaiden juomapaljussa, turpeessa. Luulin, että joudun jollain kihvelillä nostelemaan mätämärkiä klönttejä pintaan.


Tässä kuvassa meillä on kuitenkin 7 hyvin elävää pionia! Vai oliko niitä 8... who cares, kaikki ovat tanakasti elämänsyrjässä kiinni. Silmuja ja hiusjuuria oli paljon. Nostelin aarteet varovasti turpeen päälle ja erottelin löyhällä kääremuovilla toisistaan. Olkoot yönsä noin, ei ole pakkastakaan luvassa.

Onhan se vallan kerettiläistä tuolleensa jaloja pioneja kohdella. Mutta eivätpähän turhan hyvälle opi. Täällä raukoilla rajoilla ei sovi olla turhan nirso. Pioninkaan. Ehkä ne oppivat arvostamaan tulevaa asuinsijaansa kun ensin kituvat happamassa turpeenpölyssä talven?


Seuraavaksi säntäsin kunnostamaan myyrän pesästä pionipenkkiä. Alpit veks ja lantamultaa tilalle. Kottikärryn nokkapyörä kilotti soikeana kun Äitikulta kaahasi lastia pihaan, mie heiluttelin lapiota ja lastasin toista kuormaa. Ukonhatut jätettiin eteläreunalle varjostamaan, pioneille riittänee hajavalo ja puolivarjo?

Seniorikansalaisellakin on kunto ja asenne kohdillaan, vielä jaksaa ja vielä löytyy intoa. Mietittiin, että hullumminkin voisi äitienpäivän aattoiltaa viettää. Meillä ei väkerretty paplareita päähän vaan huhkittiin lantakasalla. That´s what we call reilu meininki.


Nämä minä kuvasin ihan vain oman hataran muistini tueksi. Vuokkopionissa on nuppuja. Lälläslää, meillä sitä on pionitkin jo nupulla ;-)

Voi että kun sielu laulaa kun on taas lupa riehua lapioiden kanssa kukkulan (lantakasan) kunkkuna!
Työt päättyivät mukavasti kun Iso-J:n serkku karautti pihaan ja alettiin heitellä läskiä grilliin. Penskat natisuttivat trampoliinin jousia, pihasauna lämpeni ja kaikki oli kevätillassa kohdallaan. Elämän parhautta.

Nousussa hyvät hetket!


Hyvässä nousussa ovat myös Maamo-Annin sinivuokot. Tässä ne nyt helottavat, somat ja koreat pikkuiset perinnekukkaset. Kaikki kolme siirrännäistä näyttävät kotiutuneen. Mikäli sukua osuu linjoille ja tahtoo omansa, täältä saa jakopaloja. Tai sitten haetaan jokaiselle omat, sieltä mummolan pihalta.

Yhden tupsun käyn viemässä haudalle, semmoinen suunnitelmahan mulla oli ja sen aion toteuttaa.

Huomiselle ei ole juurikaan ohjelmaa. Perheellä taitaa jotain juonia olla... saas nähdä saanko äitienpäivälahjaksi ikioman Olli Sähköpaimenen?! Viime vuonna tuli ihana käsveska, nyt on enemmän tarvetta lankuille, aitanauhalle ja painekyllästetyille tolpille. Näin ne tarpeet muuttuu.

Okei, yritin kyllä vihjailla että Viikatteen levy olisi ihan jeppiskamaa autoon mutta myös Jaren ja WilleGallen tuotoksen kelpuutan. Fillarilenkkimuzakkia tarvitaan, huomisestahan se kesäpyöräilykausi alkaa!

Jännittävä lätkämatsin viimeinen minuutti on meneillään, ihan kohta maltan itsekin puhaltaa tältä päivältä tehokkaan peliajan päättyneeksi ja parkkeeraan ahterini petiin.


Oikein mukavaa Äitienpäivää kaikille joiden läheisiin, sanavarastoon, sukulaisiin tai muistoihin Äiti kuuluu. Muille toivotan mukavaa keväistä pyhäpäivää!

2 kommenttia:

  1. Kiitos monipuolisista toivotuksista!

    Hienot pionit... noista on iloa vielä seuraavillekin sukupolville! Hyvä sijoitus tulevaisuuteen :D. Ihan välttämätön.

    Loistavaaa äitienpäivää/keväistä pyhää jokaiselle minunkin puolestani!

    VastaaPoista
  2. Jäi vielä sanomatta tuosta sun kallisarvoisesta sinivuokosta. Heti kun terälehdet tippuvat, niin käy päivittäin hellästi kädellä koskemassa kuihtunutta kukkaa (siihen tulee siemenet). Muutamien päivien päästä ne vihreät siemenet vain tipahtavat käteesi. Silloin poimi ne ja laita jauheliha tmv. muovilootaan (reijitä pohja hyvin) mullan pintaan. Hiekkaa päällimmäiseksi ja sijoita varjopaikkaan joskus kastellen. Seuraavana keväänä sieltä nousee terhakkaita taimia.

    Saat heti ensi keväänä satamäärin taimia levitettäväksi sinne ja tänne.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!