tiistai 17. toukokuuta 2011

Hei hei sun heinilles


Käsi pystyyn kellä alkaa kuvan perusteella soimaan päässä Kolmannen Naisen biisi jossa lauletaan "... ja se yksi joka kahvitunnilla, kertoi nähneensä heinikossa kissapetoja..."

Veli Winstonhan se siellä, kissapeto pahinta raggarilaatua. Tänään se tolvana istui eteläpellolla, kummun korkeimmalla kohdalla (vesisateessa) ja tuijotteli kaukaisuuteen. Mitä liikkuu kissan päässä, sitä sopii arvailla. Ajatukset olivat kuitenkin jossain muualla kuin kotipellolla.

Tikit on nyt siivottu suusta ja vähitellen uskallan tuulettaa (hillitysti) onnistuneelle hammasleikkausoperaatiolle. Taisin selvitä hengissä!

Varpuspariskunnan kesämökki 

Tämä pönttökuva siivittääkin meidät kaupunkilaispöntön heinänosto-ongelmiin. Olin mielestäni oikein hyvissä ajoin liikkeellä kun aloitin tomerasti tilailemaan heiniä ensi talven tarpeiksi, parille hevoselle ja parille lampaalle. Törmäsin muuriin. Ne on kuulkaa meidän selkosilla hevosheinät vaikeasti saatavaa tavaraa. Helpompi olisi ostaa torilta hevonen kuin hevosille heinät paikallisilta tuottajilta.

Ovat myyneet tulevatkin satonsa isoille talleille ja pari irtopaalia saattaisi herua. Osa tekee vain oman tilansa tarpeisiin ja osa myy vasta keväällä ylimääräiset pois.

Sitä paitsi, heinäntuottajillakin on ihan oma sisäpiirislanginsa. Yksi puhuu kanttipaalista, toinen pikkupaalista, kolmannella maksipaali. Kuivaustapojakin taitaa olla yhtä monta kuin sanojaa. Ja irtoheinä, säilöheinä, niittoheinä. Pellosta myydään pystyä ja jollain olisi kuulema jossain lato josta saisi hakea kuormittain.


Ihanpa tosissaan, yllättävän nihkeää on nyt tämä alku. Mutta kyllähän minä ne heinät hommaan. Laitan vaikka ilmoituksen lehteen ja pyydän tarjoukset. Mitä tahansa toissavuotista silppua ei hevosille kannata lähteä syöttämään, se minkä hevosten heinässä säästää, sen tuplana maksaa eläinlääkärille...

Koska blogin lukijoissa lienee hevosellisiakin paikallisia, ottakaa ihmeessä meilissä yhteys ja kertokaa jos on tietoa hyvän hevosheinän hankintapaikoista.

Taivaasta löytyi vesihanakin, nyt on luonnon pölyiset kasvot kirkastettu ja kaikkialla on ihana tuore vihreys. Ja paljon kukannuppuja. Kuvan lipstikkakin kasvaa töhinällä ja on ihanan vahvat aromit. Pitääpä tarjota marsupojillekin maistiaiset. Kohta nekin pikkuiset pääsevät vihreälle.


Torpalla on asiat muuten mallillaan. Mutta ihan mullinmallin. Äitikullan poissaolo on liian outoa. Perilliset joutuvat tänään olemaan omillaan jokusen tunnin koska Iso-J on reissun päällä ja minä töissä iltaan saakka. Onneksi saatiin sukulaistäti päivällisseuraksi ja läksyjen kuulustelijaksi, ei tarvitse penskojen ihan issekseen toljailla.

Nyt sen oikeasti vasta huomasi, miten onnekas sitä on kun torpalla on periaatteessa aina aikuinen paikalla. Helppoa, huoletonta ja kätevää kun ei ole tarvinnut säätää jokaista menoa erikseen.

Patsymummo on syömälakossa, väärä tarjoilija ja aivan liian vähän huomiota. Toivottavasti ei ikäväänsä kuole, kelpo kissa. Mustat Veljekset parkuvat surkeana mummolan ovella ja ihmettelevät kun eivät pääsekään mummon herkuille. Nasseraasu makaa surkeana yksin tuvassa, tottunut menemään päivähoitoon Äitikullan luokse.


Onneksi tämä on vain väliaikaista ja viikonlopuksi saadaan seniorikansalainen takaisin.

Nyt on syytä keskittyä sekä työntekoon että soittolistaan. Tiedossa vielä yksi heinäntuottaja, veikkaan että tyhjä arpa sekin. Ensi talven polttopuut on sentään hoidossa.

Taivas varjele mikä sieltä tulee...

7 kommenttia:

  1. Samallail meijjän kisut on jemmas puskas tai heinikos. Vaik huutelee ni ei tuu ei. Ku tietää et taas reissu kaupunkii.
    Luonto kiittää samantien sateest, ainaki meilpäi. Se ikääku räjähti kasvuu. Mukavaa

    Meil on kolli nii rasittava tänää. Ku ei saa kiusata siskoo, leikattu, ei saa mennä peräkammarii (siel o äitisä kuue uue pennunkaa) ni sit riehutaa ja tehää kaikkee mitä ei saa...huhhuh.

    VastaaPoista
  2. Pappa, hommaas äkkiä joutuin semmoinen pointer-kynä, tiiätkö niitä missä on vaikka punainen valotäplä? Taitaa niitä olla avaimenperäversioinakin. Meidän kissoja voi juoksuttaa hulluuteen saakka semmoisella ja sitten ne pirhanan rakkulat ovat hetken pois pahanteosta :-)

    Tuolla edellisessä postauksessa mäkätin sahatavaran hinnoista. Oman kylän sahalta saadaan pikkuisen paksumpaa kuusilankkua samaan hintaan kuin isosta puutavarakaupasta. Ei niissä oikeasti ole nykyisin kovin huisseja eroja. Ja aina kun mahdollista, ostetaan yksityisyrittäjältä, mieluummin omalta kylältä. Tulee sille kuskaamisellekin hintansa jos jonkun sentin "säästää" tavaran hinnassa.

    Puutavara on kallista nykyisin. Ja nyt on vielä sesonki päällä. Hassua, että suomeen kannattaa tuoda venäjältä ja virosta puuta.

    Ja sitten taas mennään...

    VastaaPoista
  3. Huoleton on hevoseton... tuo lause konkretisoituu pieniin mutkiin matkassa. Hyvän heinän hankinta ei ole itsestään selvä juttu. Sitä ei aina tahdo saada edes rahalla. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Kyselemällä löytyy kontaktit ja sitten homma alkaa elää omaa rytmiään. Kun pääsee sisään heinäntuottajapiireihin.

    Neuvo: soita mahdolliselle heinäntuottjalalle ja kysy heinää. Jos vastaus on kielteinen, kysy tietääkö mistä voisi kysyä, kuka viljelee heinää hevosille. Tällä mentelmällä heinää löytyy 4-5 puhelun jälkeen. Kokeilepas! Mutta sun pitää tietää minkälaista heinää haluat. Kuivaheinää, säilöä, pieniin vai suuriin paaleihin pakattuna... Haastetta piisaa :D

    VastaaPoista
  4. "Helppoa kuin heinänteko" . Ja kissan viikset. Se jos mikä on taitolaji.

    Viime kesä olosuhteiltaan ilmeisen haasteellinen, sillä kuivaheinän sokerit ja valkuaiset olivat yhdellä jos toisella tuottajalla ikäänkuin veturallaan...

    Toivotaan parempia tuulia heinäntekoon tänä suvena !

    Meillä kaviokkaat lähtökuopissaan laidunkauden alkuun. Tänään pitäisi nk. oman puolen pellon aidat päivittää talven tuhoilta ja ilmeisesti Tapiiri ja V-R pääsevät jo illalla ihan issekseen revittelemään laitsalla. Jonkun aikaa.

    Alkaa jo narutotuttelu maistua ihmisistä jos ei heinältä niin vähintäänkin puulta. Iltaisin muutakin tekemistä kuin roikkua narunjatkona laitumella : )

    Aloitettiin totuttelu kohta kaksi viikkoa sitten pikku hiljaa vihreää aikaa pidentäen.

    Kyllä kesä on mukavaa ja huoletonta aikaa. Luonto huolehtii maukkaan tarjoilun kattamisesta ja itselle jää vain raikkaan veden serveeraaminen vähintään seuraavat kolme kuukautta !

    Laidunta on täksi kesäksi ns. tarpeeksi eli kolmen kollin porukka ei niitä saa koluttua tyhjiksi jos keli ei täysin sateettomaksi käänny.

    VastaaPoista
  5. No nyt on ainakin heinäasiat alustavasti sovittuna. Omalta kylältä löytyi yksi lisäalaa laittanut tuottaja jolta saan paaleja tarpeen mukaan.

    Isoja paalejahan ne sitten ovat, mutta katsotaan kesemmällä mitä ja miten sinne muoviin kääräistään. Pikkupaalejakin tilasin, saas nähdä mitä sato antaa. Analyysit tulee sitten kun on jotain analysoitavaa.

    Laidunkausi on toivottavasti pitkä ja säät suotuisat.
    Vihreälle totuttaminen on jäänyt vähille, Metsänpoika sentään päivittäin nyppii metsätarhassa vihreitä asioita, grönsaker :-)

    Lampaat ja kanat on merkitty viranomaisten kirjoihin. Toisinsanoen, olen tänään rekisteröitynyt lampaanpitäjäksi. Kanojenkin kohdalle pantiin rasti. Ja hevosten.

    Tuolla aiemmin Nemppa mainitsi saaneensa kirjallisen huomautuksen, ei sen isompaa juttua onneksi tullut. Helpotuksen huokaus täältäkin.

    Ja nyt taas hommiin.

    VastaaPoista
  6. Onnea heinänhankkijan löytämisestä (tulevaisuus on turvattu) ja rekistereihin sijoittumisesta. Kevät etenee kaameen suurin harppauksin, myt on tosin täällä taas hallanvaara. Lämpötila on +1.5, joten kipaisen harsojen kanssa suojaustoimiin.

    VastaaPoista
  7. Kävinpähän katsomassa radiohiljaisuutta... :D

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!