maanantai 28. maaliskuuta 2011

Vali vali...




Nasse Tupaterrierin tavoin etenemme hangessa ja odotamme kieli pitkällä kevättä. Nythän on jo virallisestikin kesäaika... että pitääkö tässä jo ryhtyä toimitusreklamaatiota väsäämään? Kesä tänne ja heti!
Tai jos nyt edes kevään saisi näytteeksi, kesää voin vielä tovin odotella.

Haikeana huokailin tänä aamuna torpan ikkunassa. Ulkona pyrytti sakeasti ja mittarin viiva roikkui alle nollan, pakkaslukemissa siis. Haistatan kohta pitkät positiivisen ajattelun voimalle, nyt se ei kyllä wörki.
Perin ankeaa, on! On!



Eipä tämä maanantaipäivä ole muutenkaan paljastanut kauniimpaa puoltaan. Unohdin aamulla eväsleivät kotiin, jäkitin pikkukaupungin liikenteessä ruokottoman kauan (kamikazemummoja syöksähteli autojen eteen milloin miltäkin kujalta) ja duunista on kahvimaito loppu. Nyt on nälkä ja päänsärky jomottaa lupaavasti.

Mutta onneksi lounaslähetti kipittää vikkelästi ja saan kohta sutsisatsillisen kaupungin parasta kebappia kuonon eteen. Kyllä se siitä sitten korjaantuu, olo ja motivaatio.

Eikä vielä voi tietää minkä ässän tämäkin maanantai vielä hihastaan kaivaa. Sitä odotellessa purraan hammasta ja otetaan tiukka tuijotus työtehtäviin.


Mitä optimismiin tulee, Veli Winston on elävä esimerkki positiivisen ajattelun voimasta. Kuvassa taitava saalistaja on juuri maastoutunut (puustoutunut?) ja kytistää uutta kuurosokeaa tinttiä huikopalakseen. Mulla on varmasti ihan samanalainen ilme kun täällä nälissäni vahtaan ovea ja silmät kiiluen vaanin viatonta lounaslähettiä... ;-)

Samaan aikaan kun Veli Winston rehkii lähiruokatuotannossa, Veli Milton makaa sääret hiessä keinutuolin taljoilla. Tai poistuu murokupilta posket pulleina. Miltonia katsellessa en voi välttyä mielleyhtymältä Hannu ja Kerttu -satuun. Pulska Hannu ripotteli piparinpalasia reittiä merkatakseen. Samaa tekee Milton, murovana jälkeen jää...

Kovin ovat erilaisia, veljeksetkin. Kuin myös siskokset:


Tämä niukkapipoinen lapsi on nuorempi perillinen. Ja pienen namikipon voimalla johdattalee hevoslaumaa minne tahtoo. Hepat pyörii kuin Stockan ovet ja varovat visusti astumasta pienen ihmisen tilaan. Penskalla on otetta ja asennetta.

Omaa asennettani joudun kyllä työstämään. Nyt ei oikein nappaa. Tuijottelen hevonpersausta ja pohdin syntyjä syviä. Valitettavasti sinäkin joudut nyt tekemään sitä samaa. Hiljennytään hetkeksi.



MUOKS: lisää kuvauksellisia, jaloja hevoseläimiä, tässä mallia Tapiiri. Tämä kaveri on tullut blogin lukijoille tutuksi laamakevennyksestä. Ei ole mihinkään muuttunut, paranee vain varttuessaan. Lämpimät terveiset meiltä torpalta sinne teille <3


6 kommenttia:

  1. Samaa tapaa käyttää tänki talon kissat. Kuin voiki olla kissa tos asias noin tyhmä!

    Kerran maal olles tuli puhetta kissojen saalistamisest. Tuli siin sit puheeks, et toi meijjän narttu ny mitää saa kiinni.
    Kissaperhana otti siit nokkiisa ja läks mettääpäi. Viis minuuttii meni, ni se tuli ELÄVÄ räksä suussaa pihaa. Kiers jokasen paikalolijan luona saalist näyttääs ja sit tyynesti tappo ja söi koko linnun.

    Vai en mä muka saa saalista, näytti kissan ilme.

    VastaaPoista
  2. Pappa, kissat ovat kyllä universumin oudoimpia otuksia, ihmisten jälkeen. Eivät ehkä näytä ruudinkeksijöiltä mutta yllättävät ihmisen kerta toisensa jälkeen. Jos niin tahtovat. Meidän Ellin neronleimausta saa kyllä odottaa. Suutariksi jääneitä aivopieruja kyllä pukkaa Ellin suunnasta.

    Lisäsin kuvan, noin fiksun näköisiä hevosenpoikasia löytyy Inkoosta ;-)

    VastaaPoista
  3. Niinpä, minkäs hevoisenpoikanen ympäristötekijöilleen mahtaa ; )

    Kiitos terkuista. Kuten sanottu; näillä mennään...

    VastaaPoista
  4. Juuei, ei tämä päivä tästään mihkään parane. Ihan turha, maanantaiksi.
    Kadulta kuuluu haikea posetiivarin soittopelin valitus ja tuossa aivan silmäin alla sangen lahjakas nuorukainen itkettää tätejä musisoinnillaan. Laulun ja soiton lahja on vissiin ainoa asia jota joskus kadehdin. Olisi hienoa tuottaa hyviä fiiliksiä ihmisille musiikin avulla.

    Nita, hevoisenpoikainen ei voi sille mitään, että viereen parkkeeraa rapsutustaitoinen ihminen. Muikistaahan se varsankin huulen mielihyvätötterölle. Aatteleppa ite, omalle kohdalle ;-) Te siellä, rapsutelkaa toisianne!

    VastaaPoista
  5. No nythän tää menee ihan määkimiseksi. Torppa hautautuu hiljalleen lumeen. Sitä vaan tulee ja tulee ja aina vaan sakeammin. Äitikulta on tänään jo yhdet lumityöt tehnyt. Nytkin, tunti luutimisesta, portaat näyttävät siltä, ettei niitä ole koko päivänä käytetty.

    Kanalaankaan ei pääse ennenkuin on lapioinut kiivaasti oven edustaa. Voivoi, on tämä kurjuuden maksimointia.

    VastaaPoista
  6. No niin... meni taas kirjotukset bittiavaruuteen...

    Kiteyttäen: samaa samperin maantantaiangstia kesäajassa ja talvitunnelmissa. Olkoon tiistai armollisempi...

    Tita

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com