torstai 10. helmikuuta 2011

Pieniä kriisejä


Aamutaivas näytti tältä, sieltä se auringon hymynaama uskollisesti pinnistää ylös ja lisää lämmitystehojaan, päivä päivältä. Toivotan kevään tervetulleeksi. Kuvan vasemmassa laidassa on tuommoinen harvempi metsänreuna. Siellä takana on lehmätila ja melko tuhti kevääntuoksu sieltäkin kiirii. Liete on elämän eliksiiriä... ja lupailee myös uutta kasvukautta.

Eilinen oli aika rasittava. Ja jotain katastrofin aineksiakin olisi ilmassa ollut, mutta onneksi selvittiin vähällä.


Tein tuttavuutta oman sietokykyni rajojen kanssa eilen kun odottelin tovin jos toisenkin spinningtunnin jälkeen autossani. Ulosmenoportilla tientukkona oli volvonlotja jota pakkonaitettiin hinausauton kanssa. Aika pitkään siinä meni ennenkuin volvo kiipesi sovulla hinurin selkään. Kiipesi kuitenkin, ihan samaa tahtia kuin v-käyrä hikisen ja hyväävauhtia kylmettyneen itseni sisällä.


Jäätävin mielin kurvasin kotimatkalla vielä markettiinkin. Pikahölkkää kassalle ja ostokset hihnalle. Siihen kehkeytyikin varsinainen hulabaloo, sirkus ja tuijotuskilpailu aitoon talvisodan henkeen kun kassarouva koetti selvitellä ostosturistien asioita. Jono kasvoi takana ja viereisillä kassoilla joten turha siitä oli mihinkään lähteä.

Jalkaa polkemalla ja kiukuttelemalla ei asia edisty joten en päästänyt sisäistä viisivuotiastani vapaaksi. Hyvä minä. Ihmeen tyynesti pystyin taas kerran toteamaan senkin jäätävän faktan, että tämän kaupungin liikennekulttuuri on jostain hemmetin syvältä. Joka toisen biilin ratin takana on sarvikuono ja joka toisen takana muuli. En tiedä kumpi minä olen. Helinä-Keiju? Kilahtelen... harvoin räjähtelen.

Ellin jäätävä katse

Torpalle päästyäni alkoi julmettu autojen tyhjentäminen kun samaan aikaan purussa olivat niin oma kiesini kuin Pesolito jonka Iso-J sompaili pihaan samaan aikaan. Samoilla kivistävillä lihaksilla ja mieli maitohapoilla kipaisin kurkkaamaan kanalan väkeä. Ja siellä oli myös kriisi. Joku oli sulkenut huonosti kanalaumoja erottavan verkko-oven ja Kullervo Kostonjumala oli kurittamassa Silkkikukkoa. Hirveä hälinä ja kaakatus. Silkki-Severi näytti lähinnä jyrän alle jääneeltä ja äärimmäisen ryvettyneeltä. Mutta seisoi omilla jaloillaan, hieman horjuen.

Voin kertoa, että kuuma sauna ja kylmä valkoviini tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi sauna oli kuuma ja viini kylmää eikä toisinpäin.

Ulkoilua ja raitista ilmaa Ellin tapaan

Onneksi eilinen jäi jo taakse ja yö oli levollinen. Illallahan Iso-J:kin sai rämpiä umpihangessa sulakkeiden vaihdon merkeissä. Isoa miestä upottaa ihan eri tavalla kuin tämmöistä pientä tappia. Sulaketaulu menee nyt pikavauhdilla vaihtoon, vedetään kerralla riittävän tanakka pohja, voimavirta ja kaikki kerralla entiselle lammastilan tasolle. Sähkölaskun suuruutta voi tulevina vuosina hämmästellä.

No nyt on onneksi jo torstai. Lyhyt työpäivä, kampaamoterapiaa ja koti-ilta. Tänään minä vihdoin juhlallisin menoin avaan Titan lähettämän laatikon. 

Elli ja jokapäiväinen leipä

Eiväthän nuo minun eiliset koettelemukseni olleet silleen oikeesti isoja juttuja. Mutta tiedäthän, joskus liika vain on liikaa. Hyvä homma tässä on se, että niin kauan kuin minun murheeni ovat tuommoisia pieniä potutuksia, elämässä on oikeasti kaikki ihan todella hyvin. Ja ihanasti.

Hyvää torstaipäivän jatkoa lukijoille, ihan kaikille ja kaikkialle. Älkää hiiltykö pienistä. Ei pienetkään meistä.



11 kommenttia:

  1. Pai, pai :)

    Hyvä kun et hiiltynyt, ihan turhaahan se olisi ollut.

    Tiukka pimatsu tuo teidän Eltsu. Tuimaakin tuimempi katse ; )

    Eläinten kanssa aina sattuu ja tapahtuu. Sen sai maanantaina kovan kautta havaita myös Harmaan hevosen kotitallilta aikanaan leasing-tamman avulla varsan teettänyt nuori nainen.

    Kivitalon kokoinen "The Persoona", juuri ratsunuransa aloittanut uljas musta siirtyi sateenkaaren tuolle puolen aivan liian aikaisin.

    Elämä vaan aina joskus on : (

    VastaaPoista
  2. Joku suuri karjalainen filosofi kirjoitti joskus, että se mikä ei tapa se veetuttaa.

    Kohtalon lakien mukaan nyt sitten pitäisi olla tyyntä ja auvoisaa ainakin tämä päivä...

    Pohjanmaalle nakkasi pakkaset. Aamulla ikävästi -23, päivällä lämpeni mukavasti -15:sta ja nyt taas kirii. Elämässä on siis vaihtelua. Jos ei muuta, niin lämpötilassa. Sentään oli julmetun hieno auringonpaiste! Se kyllä paljasti vasta siivotusta huushollista hirveän pölymäärän!?!

    VastaaPoista
  3. Elli... voi Elliä minä fanitan ihan kamalasti! Tuo siniharmaa turkki on niin kuolettavan tyylikäs, ettei mistään löydä tuollaisia! Häntä on törkeän kokoinen puuhka! Tuo kun pörhistää karvat sojolleen, niin kaikki kettua pienemmät karkaavat alta... paitsi ne, jotka tuntevat Ellin... Elli oli muuten "äitin tyttö" pentulaatikossa. Se olisi vain viihtynyt nisällä ja emon nuoltavana. Velipoikia suunnattomasti kiehtonut maailma sai Elliltä olla rauhassa. Mukavuus ennen kaikkea! Jätkät voi reuhata maailman kanssa, kunhan pehmeää ja lämmintä piisaa Ellille.

    Viikon jooga on nautittu. Olipa selkärankaa minulla, sillä kaveri soitti ettei pääse kun pitää paikata tarhassa riekkuneen orin säärihaavat. Lähdin silti - ilman sosiaalista pakkoa. Mulla on selkäranka!

    VastaaPoista
  4. Voi suurta surkeutta tuo Nitan kertoma hevoskohtalo. Poijjaan ja emän ynnä emännän tietäen sekä tuntien en voi kuin pyytää, että Nita välittää lämpimät terveiseni. Kovilla on usko tulevaisuuteen mutta toivottavasti vielä löytyy voimia puhaltaa toivonkipinään liekkiä.

    Tita ryökäle lähetti sitten laatikollisen priimaa valjasrensseliä... eikä laskua laisinkaan. Tästä asiasta neuvotellaan vielä ja hartaasti.

    Peruslaiskana downshiftaajana arvelin viekkaasti siirtää laatikon sisältöineen sunnuntain heppakerhon työstettäväksi. Tallin ajohommien asiantuntija kenties opettaa penskoille mikä mikin piuha on ja mihin kohtaan hevosta se kytketään. Ja hyväksi lopuksi ahkera lapsityövoima jynssää koko hässäkän putipuhtaaksi. Minä tarjoon sipsit ja limut sekä kiikutan tyytyväisenä remelit valjasvarastoon.

    Elämä on.

    Ellivelli.... aplodien arvoinen Krissekissa. Velipoika jonka Jermuksi ristin, oli ihan eri maata. Vähän pelottava pohojalaanen häjy. Tämä meidän rasvamontturinsselessa on kyllä ainoa laatuaan *hymyhymy*

    mmmm.... oli mulla joku uusi asia mutta jo unohtui... pakitan ja palaan pian. Jos en nukahda.

    VastaaPoista
  5. Hmm... puhuin perinnöstä... Perintöverona käy pullo konjakkia, kunhan pääsen Torpalle tiluksia katselemaan. Muuten ollos hyvä vain. Mulla ei ole niille käyttöä ja hyvä on jos pääsevät elämänsä perimmäiseen tarkoitukseen - hevosen iholle.

    Ja ajattelin juuri lasten iloa ja riemua tutkia rensseleitä, puhdistaa ja rasvata niitä. Muistan itse ponityttönä sen riemun... tehdä jotain tärkeää ja hyvää hevosen hyvinvoinnin eteen. Vaikka suitsien pesun ja rasvauksen. Se tuntui hienolta. Ei työltä ollenkaan.

    Työntäyteinen viikonloppu on edessä. Jonkun pitäis tehdä koultutusmateriaali... huokaus sentään..

    VastaaPoista
  6. Titalle julkisesti Iso Kiitos ja Kaunis Kumarrus. Laitamme hyvän kiertämään, tavalla tai toisella. Ja ainakin ponikerho oppii paljon.

    Jumitin telkkarin ääreen Hjalliksen tookkarin jäljiltä, julkisesti ilmoittaudun myös Hjalliksen faniksi. Yhä on jätkä symppis vaikka joskus ysärikymmenillä Kulosaaressa oli eri meininki ;-) ei niin symppis silloin.

    Ja kun MacSylipupusen sisuskalut toitottavat Magnus Carlssonin levyä, ei vielä voi mennä nukkumaan. On sekin nyt kuultu että ruotsalainen puppe vetää kelvollisen komean tulkinnan negro spritualista *roll eyes x 1000 rpm* Onneksi perjantaina menen töihin vasta puolillepäivin :-D

    Väsäsin Maaliskuun työvuorot, vihdoin. Huomioin luonnollisesti lisääntyvän valon ja oman vapaa-ajan tarpeeni. Eli ostin itselleni 50 tuntia lisävapaata.... kalliiksi käy hevosharrastus pienyrittäjälle(kin). Mutta metsänpojan ajolleopetukselle on nyt varattu aikaa.

    Hevostarvikeliike (alansa ykkönen täälläpäin) tutkittiin pikasyynillä läpi. Nyt on ekat cob-koon päitset ynnä nartsa hommattu. Sinipunavalkeat, asiaankuuluvasti. Värikartta on melko selkeä myös kesäkuun lasta ajatellen ;-) Pikkuperillinen oli hassu, kuivatusloimea kun valittiin, neiti sanoi ettei me mitään rumaa ruskeeta jakseta katella kun hevonen on KERRANKIN hieno ;-) Joten punaisella mennään. Metsänpoika suohirviö ei todellakaan tiedä mitkä mekkosulkeiset häntä odottavat jahka pääsee kylän valojen loisteeseen.

    VastaaPoista
  7. Lähetänkö pikana ne siniset loimet? Ristus sentään - punainen loimi nuoren ruunahevosen niskassa... olen varmaan nyt ihan kalkkis ja jotain lisäksi..

    Punainen kun vaatisi ns. munaa (Kataisella vaalenapunainen...) - no lasten kanssa en ala kisaamaan värin merkityksistä... jos punainen on pop, niin olkoot!

    Nyt ruppi äkkiä vaateriin ja lepoa koko muijaan. Viikonloppu onkin töitä, joten huokaisuhetket on vähissä. Siis nukkumaan!

    VastaaPoista
  8. Hei sinne pitkästä aikaa! Loviisa ilmoittautuu yhä elävien kirjoihin!
    Toi Ellin ylpeän itseriittoinen katse on kyllä kadehdittava. Pitäis itsekin opetella - riittävän röyhkeä että sivulliset ymmärtää antaa olla rauhassa, mutta tarpeeksi söpö ettei voida väittää veemäiseksi :-)
    Onnea uudelle nelijalkaiselle! Olipa yllätys, mutta ihan takuulla mukava valinta koko perheelle että erityisesti nuoremmalla polvelle. Vuonikset on kyllä aika ihquja.

    Piti kokeilla vieläkö mahtuu peräti kerran käytettyihin valkoisiin housuihin. Huomenna kauden ensimmäiset kisantapaiset - harjoituskilpailun nimikkeellä menevät, mutta jos nyt laittaisi kuitenkin valkoiset pökät ja sitten vaikka topattua liiviä ja neuletta. Ettei ihan överiksi menisi mutta olis siisti. Ja vaikka on harjoituskisat niin paikalle on saatu varsin pätevä tuomari, joten ihan kiva mennä nolaamaan itsensä. Hevonen, se meidän ihana kimo <3 , on tätä nykyä kivan nopea reaktioissaan, siis tyyliin nostot menee just niinkuin pitääkin ja silloin kun pitää. Vaan luulenpa, että laukka-käyntisiirtyminen saattaa jäädä tällä tädillä haaveeksi. Noo, eihän siellä ole kuin maneesi täynnä entisen tallin ihmisiä arvostelemassa eli mitäs siitä. Mua takuulla naurattaa taas radalla. Jos kuitenkin saataisiin edes hyväksytty tulos tällä kertaa. Hemmetti,jos toisen hylsyn saisin koulukisoista niin oikeasti palaisin nöyränä tyttönä takaisin matkaratsastuksen pariin...
    Ymmärrän muuten ton lievän hermostumisen sen Volvon kanssa. Meillä oli vuoden vaihteen molemmin puolin parhaimmillaan neljänä arkiaamuna viikossa autoja parkissa portin edessä. Kerran soitin poliisille kun en muuten saanut omistajaa kiinni ja jokaikisen kerran menetin täysin hermoni. Ei oo kovin kivaa kun ei pääse omasta pihastaan pois. Nyt on virallinen pysähtymiskieltomerkki portilla, ja ollaan saatu tulla ja mennä miten halutaan. Huh.
    Oikein mukavaa viikonloppua Torpalle ja kaikille muillekin! Pitäkäähän mukavaa ja vaikka ihan pikkuisen peukkuja meille kimon kanssa ;-)

    VastaaPoista
  9. Ei sitten irronnut kummastakaan meistä päiväkirjamerkintää. Mutta nyt on huomisen koulutusmateriaali valmis. Viime tipassa. Elämä on...

    VastaaPoista
  10. Heipähei, heikot heipatukset.
    Eilen iskenyt kiivas pahoinvointi toi tapansa mukaan migreenin joten perjantai meni pimeässä huoneessa monen peiton alla.

    Tänään on enää semmoinen jälkisärky ja niska jäykkä mutta pois päin on vihulainen jo menossa.

    Iltapäivällä (kun räikeä aurinko alkaa jo sammutella tehojaan) mennään tutustumaan metsänpoikaan ja käydään vissiin vähän käppäilemässä metsälenkkiäkin. Toivottavasti saan kuvia.

    Paplulle pidän luonnollisesti peukut ja toivotan Break your leg -toivotuksen. Mitä tulee täyskäännökseen täykkärihömelöistä kylmäverisiin, on se ihan puhtaasti järkijuttu. Jupopäiden kanssa on kuitenkin lähtökohtaisesti tasaisempaa kuin huikentelevaisten täykkäreiden. Ehkä?

    Hyvää lauantaita kaikille, palataan asiaan jahka tästä elvyn.

    VastaaPoista
  11. Voi onnea, on mulla ihana hevonen :-) Ja tämän päiväisen perusteella voin suositella kaikille runsast maastoratsastusta. Tänään kolme henkilöä tuli spontaanisti kertomaan joko mulle tai meidän "koutsille" kuinka "mielettömän paljon paremmaksi Paplun istunta on muuttunut näin lyhyessä ajassa!!". Ja me ollaan ihan vaan ratsastettu maastossa ja sielllä treenailtu.
    No juu, siis kisat meni meillä oikein kivasti.

    Ja sanoisin kyllä että norjalaismies on aivan takuulla oikein hyvä valinta. Siis hevoseksi. Tai no, mistä mä muusta mitään edes tietäisin. Ja hevosen kanssa, silloin kun on kyseessä perhehevonen eritoten, tasainen arki on tosi jees. Ei siihen tarvita mitään huikentelevaisi a piirteitä.

    Tää oli liikenteessä aamuseiskasta ilta puol ysiin. Nautin yhden kylmän oluen ja nyt meinaan oikeesti pudota sohvalta kun niin väsyttää. Öitä ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!